Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni – tutkittava  |  Joulukuu 2015

Uuden maailman käännös – vuoden 2013 englanninkielinen tarkistettu laitos

Uuden maailman käännös – vuoden 2013 englanninkielinen tarkistettu laitos

VUOSIEN mittaan Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöstä on tarkistettu monia kertoja, mutta vuoden 2013 englanninkielistä laitosta varten tehty tarkistus oli kaikkein perusteellisin. Nyt käännöksessä esimerkiksi on kymmenisen prosenttia vähemmän sanoja. Myös joitakin keskeisiä raamatullisia ilmauksia on tarkistettu. Jotkin luvut on muutettu runomuotoon, ja normaalipainokseen on lisätty selventäviä alaviitteitä. Tässä kirjoituksessa ei ole mahdollista paneutua kaikkiin muutoksiin, mutta tarkastelemme eräitä tärkeitä korjauksia.

Mitä keskeisiä raamatullisia ilmauksia on muutettu? Kuten jo edellisessä kirjoituksessa mainittiin, sanojen ”Šeol”, ”Haades” ja ”sielu” vastineita on muutettu. Sen lisäksi monia ilmaisuja on tarkistettu.

Esimerkiksi ilmausta ”panna paaluun” vastaava englannin sana impale voi tarkoittaa ihmisen lävistämistä terävällä seipäällä. Jotta Jeesuksen teloitustavasta ei syntyisi väärää käsitystä, se on nyt korvattu ilmauksilla ”teloittaa paalussa” ja ”naulita paaluun”. (Matt. 20:19; 27:31.) ”Irstaus” on korvattu ilmauksella ”häpeämätön käytös”, joka välittää paremmin kreikkalaisen sanan merkityksen ylimielisestä asenteesta. Mässäilyjä tarkoittava sana revelries on nykyään vieras, kun taas uusi ilmaus wild parties on tutumpi ja kuvastaa juhlien riehakkuutta. (Gal. 5:19–21.) Raamatun ilmausta ”rakkaudellinen huomaavaisuus” vastaavan alkukielisen sanan merkitys tulee täsmällisemmin esille ilmauksessa ”uskollinen rakkaus”, jota käytetäänkin usein rinnakkain sanan ”uskollisuus” kanssa (Ps. 36:5; 89:1).

Jotkin termit, jotka oli ennen käännetty useimmiten vain yhdellä ilmauksella, on nyt käännetty tekstiyhteyden mukaan. Esimerkiksi heprean sana ʽō·lamʹ, jonka vastineena oli yleensä ”ajan hämärä”, voi tarkoittaa myös ’ikuisesti’. Sana on nyt käännetty tekstiyhteyden mukaan eri tavoin muun muassa psalmissa 90:2 ja Miikan 5:2:ssa.

Sanalla ”siemen” käännetyt heprean ja kreikan sanat esiintyvät Raamatussa usein sekä maanviljelykseen liittyvässä kirjaimellisessa merkityksessä että kuvaannollisessa ’jälkeläistä’ tarkoittavassa merkityksessä. Aikaisemmat englanninkielisen Uuden maailman käännöksen laitokset käyttivät yhdenmukaisesti  sanaa ”siemen”, muun muassa 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä. Nykyään harva käyttää sanaa ”siemen” jälkeläisistä, joten tarkistetussa laitoksessa puhutaan 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä ja siihen liittyvissä jakeissa ”jälkeläisestä” tai ”jälkeläisistä” (1. Moos. 22:17, 18; Ilm. 12:17). Tämä ilmaus on muissa kohdissa käännetty tekstiyhteyden mukaan (1. Moos. 1:11; Ps. 22:30; Jes. 57:3).

Miksi monia ilmauksia ei ole enää käännetty kirjaimellisesti? Vuoden 2013 englanninkielisen tarkistetun laitoksen liitteessä A1 sanotaan, että hyvä raamatunkäännös ”välittää sanan tai ilmauksen oikean merkityksen, kun kirjaimellinen käännös vääristäisi tai hämärtäisi sen”. Kun alkukieliset idiomit ovat ymmärrettäviä muissa kielissä, ne käännetään kirjaimellisesti. Esimerkiksi Ilmestyksen 2:23:ssa oleva ilmaus ”tutkii – – sydämet” ymmärretään vaikeuksitta monissa kielissä. Saman jakeen idiomia ”tutkii munuaiset” ei ole kuitenkaan helppo ymmärtää, joten sana ”munuaiset” korvattiin ilmauksella ”sisimmät ajatukset”, joka välittää alkukielen merkityksen. Vastaavasti 5. Mooseksen kirjan 32:14:ssä oleva kirjaimellinen käännös ”vehnän munuaisrasva” voidaan ilmaista selvemmin sanoilla ”hienoin vehnä”. Monissa kielissä myös idiomi ”olen huuliltani ympärileikkaamaton” on vaikeampi ymmärtää kuin lause ”minun on vaikea puhua” (2. Moos. 6:12).

Miksi ilmaukset ”Israelin pojat” ja ”isättömät pojat” on nyt korvattu vastineilla ”israelilaiset” ja ”isättömät lapset”? Heprean kielessä se, onko sana maskuliini- vai feminiinisukuinen, yleensä ilmaisee, tarkoitetaanko miestä vai naista. Jotkin maskuliinisukuiset ilmaukset voivat kuitenkin viitata sekä miehiin että naisiin. Esimerkiksi joidenkin jakeiden tekstiyhteydestä käy ilmi, että ”Israelin poikiin” sisältyivät sekä miehet että naiset, joten ilmaus on nyt käännetty tavallisesti vastineella ”israelilaiset”. (2. Moos. 1:7; 35:29; 2. Kun. 8:12.)

1. Mooseksen kirjan 3:16:ssa oleva heprean maskuliinisukuinen sana ”pojat” käännettiin ”lapsiksi” jo Uuden maailman käännöksen aikaisemmissa laitoksissa. Nyt myös 2. Mooseksen kirjan 22:24:ssä puhutaan poikien asemesta lapsista. Samaa periaatetta on noudatettu muissakin kohdissa, ja ”isätön poika” on korvattu sanoilla ”isätön lapsi” tai ”orpo” (5. Moos. 10:18; Job 6:27). Nämä sanat on käännetty samaan tapaan kreikkalaisessa Septuagintassa. Tästä syystä Saarnaajan 12:1:n ilmaus ”nuoren miehuutesi päivinä” on käännetty sanoilla ”nuoruutesi päivinä”.

Miksi monia heprean verbien käännösvastineita on yksinkertaistettu? Kaksi tärkeää heprean verbien tilaa eli aspektia ovat imperfektiivinen tila, joka ilmaisee jatkuvaa tekemistä, ja perfektiivinen tila, joka ilmaisee päättynyttä tekemistä. Jatkuvan tai toistuvan tekemisen ilmaisemiseksi Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa käännettiin heprean imperfektiivisessä tilassa olevat verbit johdonmukaisesti liittämällä verbiin toinen verbi, esimerkiksi ”ryhtyi” tai ”alkoi”. * Se että perfektiivisessä tilassa olevien verbien ilmaisema tekeminen oli päättynyt, osoitettiin käyttämällä korostavia ilmauksia, kuten ”varmasti” ja ”todella”.

Vuoden 2013 englanninkielisessä laitoksessa tällaisia lisäsanoja on käytetty vain, jos ne vaikuttavat tekstin merkitykseen. Ei esimerkiksi ole tarpeen  korostaa, että Jumala sanoi toistuvasti: ”Tulkoon valoa”, joten imperfektiivisessä tilassa olevaa heprean verbiä ”sanoa” ei ole käännetty osoittamaan jatkuvaa tekemistä (1. Moos. 1:3). Toisaalta Jehova mitä ilmeisimmin kutsui Aadamia toistuvasti, ja tätä onkin edelleen korostettu 1. Mooseksen kirjan 3:9:ssä. Verbien käännöksiä on ylipäänsä yksinkertaistettu. Huomio on kohdistettu itse toimintaan eikä niinkään heprean verbien aspekteihin. Tämän ansiosta on voitu jossain määrin välittää heprean kielen ytimekkyyttä.

Entistä useampia lukuja on nyt runomuodossa, koska alkuperäinen teksti oli kirjoitettu runolliseen tyyliin.

Miksi runomuotoisten lukujen määrä on kasvanut? Monet Raamatun osat kirjoitettiin alun perin runomuotoon. Nykykielissä runot tunnistetaan usein loppusoinnuista, kun taas heprealaisen runouden tärkeimmät muotoainekset ovat parallelismi (asian kertaaminen eri sanoin perättäisissä säkeissä) ja kontrasti (vastakohtien käyttö). Sen poljento ei synny sanojen loppusoinnuista vaan johdonmukaisesta ajatuksenkulusta.

Uuden maailman käännöksen aikaisemmissa laitoksissa Jobin kirja ja Psalmit on muotoiltu säemuotoon sen osoittamiseksi, että ne oli alun perin tarkoitettu laulettaviksi tai lausuttaviksi. Tällainen muoto korostaa runollista ainesta ja toimii muistin apuna. Vuoden 2013 englanninkielisessä laitoksessa myös Sananlaskut, Laulujen laulu ja monet profeetallisten kirjojen luvut ovat säemuodossa sen ilmaisemiseksi, että nuo Raamatun osat kirjoitettiin alkujaan runomuotoon. Näin parallelismi ja kontrasti tulevat selvemmin esiin. Esimerkiksi Jesajan 24:2:n jokaisessa säkeessä on vastakohtapari, ja kukin säe vahvistaa edellistä painavammin sen, että kukaan ei säästy Jumalan tuomiolta. Tunnistaessaan nämä jakeet runoudeksi lukija ymmärtää, että raamatunkirjoittaja ei vain toistanut itseään vaan tehosti Jumalan sanomaa runomuodon avulla.

Heprealaisen proosan ja runouden ero ei ehkä aina ole täysin ilmeinen, joten eri raamatunkäännösten välillä on eroavaisuuksia siinä, mitkä kohdat ovat runomuodossa. Kääntäjät ovat oman harkintansa mukaan päättäneet, mitkä jakeet julkaistaan runomuodossa. Joskus proosatekstissä on runollisia ilmauksia; siinä käytetään runsaasti kuvakieltä, sanaleikkejä ja parallelismia, joiden avulla asian ydin tehdään selväksi.

Tarkistetun laitoksen eräs piirre on kunkin raamatunkirjan alussa oleva tiivistelmä sen sisällöstä. Se on erityisen hyödyllinen siinä, että se auttaa tunnistamaan runomuotoon kirjoitetun Laulujen laulun usein vaihtuvat puhujat.

Miten alkukielisten käsikirjoitusten tutkiminen vaikutti tarkistettuun laitokseen? Alkuperäinen englanninkielinen Uuden maailman käännös perustui heprealaiseen masoreettiseen tekstiin ja arvostettuun Westcottin ja Hortin kreikkalaiseen tekstiin. Koska muinaisten Raamatun käsikirjoitusten tutkimuksessa on menty eteenpäin, joitakin raamatunjakeita ymmärretään paremmin. Kuolleenmeren kirjakääröjen aineistoa on tullut saataville. Useampia kreikkalaisia käsikirjoituksia on tutkittu. Käsikirjoituksiin liittyvää päivitettyä aineistoa on runsaasti sähköisessä muodossa. Tämän ansiosta on helpompi analysoida käsikirjoitusten välisiä eroja ja ratkaista, mikä heprealaisen tai kreikkalaisen tekstin lukutapa on saanut eniten tukea. Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea hyödynsi näitä edistysaskeleita ja teki tutkimustyönsä perusteella muutoksia joihinkin jakeisiin.

Esimerkiksi 2. Samuelin kirjan 13:21:ssä kreikkalainen Septuaginta sisältää sanat: ”Mutta hän ei halunnut loukata poikansa Amnonin tunteita, sillä hän rakasti tätä, koska Amnon oli hänen esikoisensa.” Uuden maailman käännöksen aikaisemmissa laitoksissa ei ollut näitä sanoja, koska niitä ei ole masoreettisessa tekstissä. Kuolleenmeren kirjakääröissä nuo sanat kuitenkin esiintyvät, joten tuo ajatus on sisällytetty myös vuoden 2013 englanninkieliseen tarkistettuun laitokseen. Vastaavista syistä Jumalan nimi on palautettu viiteen kohtaan 1. Samuelin kirjassa. Kreikkalaisten tekstien tutkimus johti myös siihen, että Matteuksen 21:29–31:ssä olevien repliikkien järjestystä on muutettu. Jotkin muutokset on tehty käsikirjoituksiin perustuvien todisteiden pohjalta sen sijaan että olisi pidetty tiukasti kiinni yhdestä kreikankielisestä päätekstistä.

Käsittelimme tässä vain muutamia niistä muutoksista, jotka ovat parantaneet englanninkielisen Uuden maailman käännöksen luettavuutta ja ymmärrettävyyttä niiden monien hyödyksi, jotka pitävät sitä lahjana viestinnän Jumalalta.

^ kpl 10 Ks. Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen viitelaitoksen liitettä 3C ”Jatkuvaa tai etenevää tekemistä ilmaisevat heprean verbimuodot”.