Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) SYYSKUU 2015

Onko omatuntosi luotettava opas?

Onko omatuntosi luotettava opas?

”Tämän toimeksiannon päämääränä on todellisuudessa rakkaus, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta.” (1. TIM. 1:5)

LAULUT: 57, 48

1, 2. Kuka antoi meille omantunnon, ja miksi voimme olla kiitollisia siitä, että olemme saaneet sen?

JEHOVA JUMALA loi ihmiset sellaisiksi, että heillä on vapaa tahto – mahdollisuus tehdä valintoja. Hän antoi ensimmäiselle miehelle ja naiselle sekä heidän tuleville jälkeläisilleen arvokkaan oppaan, omantunnon, joka on sisäinen oikean ja väärän taju. Oikein käytettynä omatunto voi auttaa meitä tekemään hyvää ja karttamaan pahaa. Omatunto on siis osoitus siitä, että Jumala rakastaa meitä ja toivoo, että halu tehdä hyvää yhdistäisi ihmisiä.

2 Myös nykyajan ihmisillä on omatunto. (Lue Roomalaiskirjeen 2:14, 15.) Vaikka monet ovat ajautuneet kauaksi Raamatun käytösnormeista, jotkut ihmiset tekevät silti usein hyvää ja karttavat pahaa. Omatunto estää enemmistöä syyllistymästä äärimmäisen pahoihin tekoihin. Maailman olosuhteet olisivat paljon huonommat, jos kenelläkään ei olisi omaatuntoa. Kuulisimme todennäköisesti vieläkin järkyttävämmistä asioista kuin tätä nykyä. Voimme olla todella kiitollisia siitä, että Jumala antoi ihmisille omantunnon.

3. Mitä hyötyä on valmennetusta omastatunnosta?

 3 Toisin kuin ihmiset yleensä Jehovan palvelijat haluavat valmentaa omaatuntoaan. He haluavat sen äänen olevan sopusoinnussa niiden oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa, koskevien normien kanssa, jotka ilmaistaan Jumalan sanassa. Oikein valmennetulla omallatunnolla on erittäin hyvä vaikutus kristilliseen seurakuntaan. Kristillisen omantunnon valmentaminen ja käyttäminen ei ole kuitenkaan pelkkää mielenharjoitusta. Raamatussa hyvään omaantuntoon liitetään usko ja rakkaus. Paavali kirjoitti: ”Tämän toimeksiannon päämääränä on todellisuudessa rakkaus, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta.” (1. Tim. 1:5.) Kun valmennamme omaatuntoamme ja noudatamme sen ohjausta, rakkautemme Jehovaan syvenee ja uskomme vahvistuu. Tapa, jolla käytämme omaatuntoamme, paljastaa hengellisyytemme syvyyden, sydämemme tilan ja sen, miten hartaasti haluamme miellyttää Jehovaa. Tämä sisäinen ääni kertoo, millaisia todellisuudessa olemme.

4. Miten voimme valmentaa omaatuntoamme?

4 Miten voimme valmentaa omaatuntoamme? Meidän tulee rukoilla, tutkia Raamattua säännöllisesti, mietiskellä lukemaamme ja soveltaa oppimaamme käytäntöön. Siihen siis sisältyy muutakin kuin vain tiedon hankkiminen ja sääntöjen opetteleminen. Tutkiessamme Raamattua pyrimme saamaan vähitellen tarkemman kuvan Jehovasta, hänen persoonallisuudestaan, hänen ominaisuuksistaan ja siitä, mistä hän pitää ja mistä ei. Omatuntomme ilmaisee yhä herkemmin, mitä Jehova Jumala ajattelee asioista. Tämän tulisi vaikuttaa sydämeemme niin, että haluamme tulla entistä enemmän hänen kaltaisikseen.

5. Mitä tarkastelemme tässä kirjoituksessa?

5 Saatamme silti pohtia seuraavia kysymyksiä: Millä tavoin hyvin valmennettu omatunto auttaa meitä, kun teemme ratkaisuja? Miten osoitamme kunnioittavamme toisten ratkaisuja, jotka he ovat tehneet omantuntonsa perusteella? Miten omatuntomme voi saada meidät olemaan innokkaampia hyvissä teoissa? Nämä kysymykset mielessämme tarkastelemme nyt kolmea aluetta, joilla omatuntomme on suureksi avuksi: 1) terveydenhoitoa, 2) virkistäytymistä ja 3) sananpalvelusta.

OLE JÄRKEVÄ

6. Millä alueella meidän pitää tehdä ratkaisuja?

6 Raamattu kannustaa meitä karttamaan vahingollisia tapoja sekä noudattamaan kohtuutta esimerkiksi syömisessä ja juomisessa (Sananl. 23:20; 2. Kor. 7:1). Se että sovellamme Raamatun periaatteita käytäntöön, varjelee terveyttämme jossakin määrin, vaikka ikääntyminen ja erilaiset vaivat saattavat silti vaikuttaa meihin. Joissakin maissa on saatavilla sekä koululääketieteen mukaisia että vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Haaratoimistoihin tulee säännöllisesti kirjeitä veljiltä ja sisarilta, jotka harkitsevat erilaisia hoitotapoja. Monet kysyvät, voiko Jehovan palvelija hyväksyä jotakin nimenomaista hoitoa.

7. Miten voimme tehdä lääketieteellistä hoitoa koskevia ratkaisuja?

7 Haaratoimiston edustajilla tai paikallisen seurakunnan vanhimmilla ei ole valtuuksia tehdä todistajien terveyteen liittyviä päätöksiä, vaikka heiltä niitä pyydettäisiinkin (Gal. 6:5). Veljet voivat tietenkin kiinnittää heidän huomionsa sellaisiin Jehovan ajatuksiin, joilla saattaa olla vaikutusta päätöksentekoon. Kristityn täytyy esimerkiksi muistaa Raamatun käsky ”karttaa – – verta” (Apt. 15:29). Se sulkee pois lääketieteelliset hoidot, joissa  käytetään kokoverta tai jotakin sen neljästä pääkomponentista. Tämä tieto voisi vaikuttaa kristityn omaantuntoon myös silloin, kun hän tekee henkilökohtaisen ratkaisun siitä, hyväksyykö hän sellaisten pienten fraktioiden käytön, jotka on erotettu joistakin näistä neljästä pääkomponentista. * Mitkä muut Raamatun neuvot voivat opastaa meitä, kun harkitsemme lääkärinhoitoa?

8. Miten Filippiläiskirjeen 4:5 auttaa meitä terveydenhoidon suhteen?

8 Sananlaskujen 14:15:ssä sanotaan: ”Kokematon uskoo joka sanan, mutta terävänäköinen harkitsee askeleitaan.” Joihinkin sairauksiin ei ehkä ole tiedossa parannuskeinoa. Siksi on viisasta suhtautua varovaisesti sellaisiin hoitomuotoihin, jotka lupaavat uskomattomia vaikutuksia mutta joita suositaan pelkästään kuulopuheiden perusteella. Paavali henkeytettiin kirjoittamaan: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” (Fil. 4:5.) Järkevyys estää meitä omistamasta niin paljon aikaa terveydenhoitoon, että hengelliset asiat jäävät taka-alalle. Jos annamme terveydenhoidon nousta päähuomion kohteeksi elämässämme, meistä voi tulla itsekeskeisiä (Fil. 2:4). Hengelliset asiat ovat kaikkein tärkeimpiä, ja terveyttä koskevien odotustemme pitäisi olla järkeviä. (Lue Filippiläiskirjeen 1:10.)

Tyrkytätkö näkemyksiäsi toisille? (Ks. kpl 9.)

9. Miten Roomalaiskirjeen 14:13, 19 soveltuu terveyttä koskeviin ratkaisuihin, ja mikä voisi vaarantaa seurakunnan yksimielisyyden?

9 Järkevä kristitty ei tyrkytä näkemyksiään toisille. Eräässä Euroopan maassa muuan aviopari mainosti innokkaasti joitakin lisäravinteita ja ruokavaliota. He onnistuivat suostuttelemaan jotkut veljet käyttämään lisäravinteita, kun taas toiset kieltäytyivät. Tulokset eivät kuitenkaan täyttäneet odotuksia, ja monet pahoittivat mielensä. Avioparilla oli oikeus päättää omasta puolestaan, noudattavatko he tiettyä ruokavaliota ja käyttävätkö he lisäravinteita, mutta oliko järkevää vaarantaa jonkin terveydenhoitoon liittyvän asian takia seurakunnan yksimielisyys? Kristityillä muinaisessa Roomassa oli jossakin vaiheessa eriäviä mielipiteitä joidenkin ruokalajien ja juhlapäivien suhteen. Millaisen neuvon Paavali antoi heille? Hän sanoi juhlapäivistä: ”Yhdestä on yksi päivä toisen yläpuolella, toisesta on yksi päivä niin kuin kaikki muutkin; olkoon kukin omassa mielessään täysin varma.” Heidän piti varoa panemasta toisten eteen kompastuskiveä. (Lue Roomalaiskirjeen 14:5, 13, 15, 19, 20.)

10. Miksi meidän pitäisi kunnioittaa toisten henkilökohtaisia ratkaisuja? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

10 Jos emme voi ymmärtää ratkaisua, jonka uskonveljemme on tehnyt omantuntonsa perusteella jossakin henkilökohtaisessa asiassa, meidän ei pitäisi tuomita häntä nopeasti tai ajatella, että häntä olisi  painostettava muuttamaan mielensä. Ehkä hänen omatuntonsa ”on heikko” ja tarvitsee lisää valmennusta tai se on liian herkkä joissakin asioissa (1. Kor. 8:11, 12). Toisaalta saattaa olla, että meidän täytyy itse tutkia omaatuntoamme, joka ehkä tarvitsee lisää valmennusta toimiakseen sopusoinnussa jumalallisten periaatteiden kanssa. Esimerkiksi terveydenhoidon kaltaisissa asioissa meidän jokaisen pitäisi tehdä oma henkilökohtainen ratkaisu ja kantaa sen tuoma vastuu.

NAUTI RAKENTAVASTA VIRKISTÄYTYMISESTÄ

11, 12. Mikä Raamatun neuvo meidän tulisi pitää mielessä, kun valitsemme virkistäytymistä?

11 Jehova loi ihmiset sellaisiksi, että he voivat nauttia ja hyötyä virkistäytymisestä. Salomon mukaan on ”aika nauraa” ja ”aika hypellä” (Saarn. 3:4). Kaikenlainen ajanviete ei kuitenkaan ole hyödyllistä, rentouttavaa tai virkistävää, eikä liiallinen virkistäytyminen ole hyväksi. Millä tavoin omatuntomme auttaa meitä nauttimaan ja hyötymään rakentavasta virkistäytymisestä?

12 Raamatussa varoitetaan sellaisesta käytöksestä, joka kuuluu ”lihan tekoihin”. Niitä ovat ”haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juopottelu, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset”. Paavali kirjoitti, että ”ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa”. (Gal. 5:19–21.) Voimmekin kysyä itseltämme: Saako omatuntoni minut karttamaan urheilulajeja, jotka herättävät aggressiivisuutta, kilpailuhenkisyyttä, kansallismielisyyttä tai väkivaltaisuutta? Varoittaako sisäinen ääni minua, kun tunnen kiusausta katsoa elokuvan, jossa esitetään pornografisia kohtauksia tai jossa moraalittomuutta, juopottelua tai spiritismiä katsotaan läpi sormien?

13. Millä tavoin 1. Timoteuksen kirjeen 4:8:n ja Sananlaskujen 13:20:n neuvot auttavat meitä virkistäytymisen valinnassa?

13 Raamatussa on myös periaatteita, joiden avulla voimme muovata omaatuntoamme virkistäytymisen suhteen. Yksi niistä kuuluu: ”Ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään.” (1. Tim. 4:8.) Monet ovat huomanneet, että sopiva määrä säännöllistä liikuntaa edistää terveyttä ja virkistää sekä kehoa että mieltä. Mutta pitäisikö meidän harrastaa liikuntaa kenen tai keiden kanssa tahansa? Sananlaskujen 13:20:ssä sanotaan: ”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu, mutta sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” Tämä neuvo osoittaa, että meidän tulisi olla huolellisia virkistäytymisen valinnassa ja kuunnella Raamatun avulla valmennetun omantuntomme ääntä.

14. Miten erästä nuorta autettiin toimimaan sopusoinnussa Roomalaiskirjeen 14:2–4:n kanssa?

14 Christian ja Daniela ovat kahden teini-ikäisen vanhemmat. Christian kertoo: ”Perheen palvontaillan aikana keskustelimme virkistäytymisestä. Olimme samaa mieltä siitä, että jotkin tavat pitää hauskaa ovat hyväksyttäviä, kun taas toiset eivät ole. Entä ketkä ovat hyvää seuraa? Toinen tyttäristämme valitti, että koulussa jotkut todistajanuoret käyttäytyvät välitunnin aikana hänen mielestään sopimattomalla tavalla. Hän tunsi painetta jäljitellä heitä. Selitimme, että jokaisella meistä on omatunto ja sen pitäisi opastaa meitä, kun päätämme mitä tehdä ja kenen kanssa.” (Lue Roomalaiskirjeen 14:2–4.)

Raamatun avulla valmennettu omatuntosi voi auttaa sinua välttämään vaaroja. (Ks. kpl 14.)

15. Miten Matteuksen 6:33:n neuvo auttaa meitä, kun suunnittelemme virkistäytymistä?

15 On myös syytä harkita, miten paljon aikaa käyttää virkistäytymiseen. Suunnitteletko virkistäytymiseen käytettävän  ajan niin, ettei se häiritse teokraattisia toimia, kuten kokouksia, kenttäpalvelusta ja henkilökohtaista tutkimista? Vai yritätkö tunkea teokraattiset toimet virkistäytymisjaksojen väliin? Mitkä asiat ovat sinulle tärkeimpiä? Jeesus sanoi: ”Etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matt. 6:33.) Saako omatuntosi sinut panemaan asiat Jeesuksen neuvon mukaiseen tärkeysjärjestykseen?

OMATUNTO KANNUSTAA INNOKKAISIIN TEKOIHIN

16. Mitä omatuntomme kannustaa meitä tekemään?

16 Valmennettu omatunto ei ainoastaan varoita meitä tekemästä väärin vaan myös kannustaa meitä hyviin tekoihin. Näihin tekoihin kuuluvat osallistuminen talosta taloon -työhön ja vapaamuotoiseen todistamiseen. Paavalin omatunto sai hänet toimimaan tällä tavoin. Hän kirjoitti: ”Minun täytyy se tehdä. Todellakin, voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” (1. Kor. 9:16.) Kun jäljittelemme Paavalia, omatuntomme vakuuttaa meille, että teemme oikein. Saarnaamalla hyvää uutista vetoamme niiden omaantuntoon, joille puhumme. Paavali sanoi: ”Tekemällä totuuden ilmeiseksi me suosittelemme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan nähden.” (2. Kor. 4:2.)

17. Miten eräs nuori sisar toimi sopusoinnussa omantuntonsa kanssa?

17 Kun Jacqueline oli 16-vuotias, hän luki biologiaa koulussa. Tunnilla selitettiin evoluutioteoriaa. Hän kertoo: ”Omatuntoni ei sallinut minun osallistua keskusteluun tunnilla niin aktiivisesti kuin yleensä. En voinut tukea evoluutioteoriaa. Lähestyin opettajaa ja selitin kantani. Yllätyksekseni hän oli hyvin ystävällinen ja tarjosi minulle tilaisuutta puhua luomisesta koko luokalle.” Jacqueline tunsi syvää tyydytystä siitä, että hän oli kuunnellut Raamatun avulla valmennettua omaatuntoaan ja toiminut sen mukaan. Kannustaako sinun omatuntosi sinua tekemään oikein?

18. Miksi meidän pitäisi haluta, että omatuntomme on hyvä ja luotettava opas?

18 Meidän tavoitteemme on saattaa elämämme entistä paremmin sopusointuun Jumalan normien ja toimintatapojen kanssa. Omatuntomme voi olla tässä korvaamaton työkalu. Valmennamme sitä uppoutumalla säännöllisesti Jumalan sanaan, mietiskelemällä löytämiämme opetuksia ja pyrkimällä panemaan ne käytäntöön. Silloin tästä suurenmoisesta lahjasta tulee luotettava opas kristillisessä elämässämme.

^ kpl 7 Ks. ”Lukijoiden kysymyksiä” Vartiotornista 15.6.2004 s. 29–31.