Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) ELOKUU 2015

 ARKISTON AARTEITA

”Jehova toi teidät Ranskaan oppimaan totuuden”

”Jehova toi teidät Ranskaan oppimaan totuuden”

NUORENA poikana Antoine Skaleckilla oli jatkuvasti poni tai hevonen mukanaan. Yhdessä he raahustivat läpi hämärien tunnelien kuljettaen hiilikuormia kaivoksessa 500 metrin syvyydessä. Antoinen isä oli loukkaantunut kaivosonnettomuudessa, eikä perheellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähettää Antoine kaivokseen raatamaan yhdeksän tuntia päivässä. Erään kerran hän oli vähällä menettää henkensä kaivoksen sortuessa.

Puolalaisten kaivostyöläisten työkaluja ja Dechyssä lähellä Sin-le-Noblea oleva kaivos, jossa Antoine Skalecki työskenteli.

Antoine oli yksi monista lapsista, joita syntyi puolalaisille vanhemmille Ranskassa 1920- ja 30-luvuilla. Miksi puolalaissiirtolaisia muutti Ranskaan? Kun Puola sai takaisin itsenäisyyden ensimmäisen maailmansodan jälkeen, liikakansoituksesta tuli vakava ongelma. Ranska puolestaan oli menettänyt yli miljoona miestä sodassa, ja siellä tarvittiin kipeästi työntekijöitä hiilikaivoksiin. Niinpä Ranskan ja Puolan hallitukset allekirjoittivat syyskuussa 1919 maahanmuuttosopimuksen. Vuoteen 1931 mennessä puolalaisten määrä Ranskassa oli noussut 507 800:aan, ja monet heistä asettuivat kaivosseuduille maan pohjoisosaan.

Työteliäät puolalaissiirtolaiset toivat mukanaan oman kulttuurinsa, johon kuului syvä uskonnollisuus. ”Isoisäni Joseph puhui Raamatusta ilmaisten suurta kunnioitusta, jonka hänen oma isänsä oli häneen juurruttanut”, muistelee nyt 90-vuotias Antoine. Sunnuntaisin puolalaiset kaivostyöläisperheet menivät parhaimpiinsa pukeutuneina kirkkoon, aivan kuten olivat tehneet kotimaassaan, ja se herätti joissakin maallistuneissa ranskalaisissa halveksuntaa.

Vuodesta 1904 lähtien raamatuntutkijat olivat saarnanneet innokkaasti Nord-Pas-de-Calais’ssa, ja siellä monet puolalaiset saivat heihin ensi kosketuksen. Vuonna 1915 Vartiotornia alettiin painaa kuukausittain puolaksi, ja Kultaisen Ajan (nykyään Herätkää!) julkaiseminen tuolla kielellä alkoi vuonna 1925. Monet perheet suhtautuivat myönteisesti näiden lehtien samoin kuin puolaksi julkaistun Jumalan harppu -kirjan raamatulliseen aineistoon.

Antoinen perhe tutustui raamatuntutkijoihin hänen enonsa välityksellä, joka kävi kokouksessa  ensimmäistä kertaa vuonna 1924. Samana vuonna raamatuntutkijoilla oli Bruay-en-Artois’ssa ensimmäinen puolankielinen konventti. Vajaa kuukausi myöhemmin päätoimiston edustaja Joseph Rutherford piti samassa kaupungissa yleisökokouksen, jossa oli läsnä 2 000 henkeä. Veli Rutherford sanoi tälle suurelle, enimmäkseen puolalaisista koostuvalle kuulijakunnalle: ”Jehova toi teidät Ranskaan oppimaan totuuden. Nyt teidän ja lastenne täytyy auttaa ranskalaisia! Tehtävänä on vielä suuri saarnaamistyö, ja Jehova herättää siihen julistajia.”

Juuri niin Jehova Jumala tekikin! Nämä puolalaiset todistajat, jotka olivat työteliäitä kaivoksissa, osallistuivat myös saarnaamistyöhön täydestä sydämestään. Jotkut heistä palasivat kotimaahansa ja kertoivat oppimaansa totuutta siellä. Esimerkiksi Teofil Piaskowski, Szczepan Kosiak ja Jan Zabuda lähtivät Ranskasta julistamaan hyvää uutista Puolan laajoille alueille.

Monet puolaa puhuvat evankelistat kuitenkin jäivät Ranskaan ja jatkoivat innokkaasti saarnaamista yhdessä ranskalaisten veljien ja sisarten kanssa. Kun vuonna 1926 pidettiin yleiskonventti Sin-le-Noblessa, puolankielistä ohjelmaa oli seuraamassa 1 000 henkeä ja ranskankielistä 300 henkeä. Vuosikirja 1929 (engl.) kertoi: ”Vuoden kuluessa 332 puolalaista veljeä on vertauskuvannut vihkiytymisensä kasteella.” Ennen toisen maailmansodan syttymistä Ranskan 84 seurakunnasta 32 oli puolankielisiä.

Puolalaiset veljet ja sisaret konventtimatkalla Ranskassa. Kyltissä lukee ”Jehovan todistajat”.

Vuonna 1947 monet Jehovan todistajat noudattivat Puolan valtion kutsua palata kotimaahansa. Vaikka he lähtivätkin, niin heidän ja heidän ranskalaisten veljiensä ja sisartensa työn ansiosta Valtakunnan julistajien määrä kasvoi tuona vuonna 10 prosenttia. Tätä seurasi 20, 23 ja peräti 40 prosentin kasvu vuosina 1948–50! Uusien julistajien valmentamiseksi Ranskan haaratoimisto nimitti vuonna 1948 ensimmäiset kierrosvalvojat. Viidestä valitusta veljestä neljä oli puolalaisia, ja yksi heistä oli Antoine Skalecki.

Ranskassa monet Jehovan todistajat tunnetaan edelleen samoilla puolalaisilla sukunimillä kuin esi-isänsä, jotka työskentelivät kovasti sekä kaivoksissa että kenttäpalveluksessa. Nykyäänkin monet Ranskaan muuttaneet oppivat siellä totuuden. Jäävätpä muista maista lähtöisin olevat evankelistat uuteen kotiinsa tai palaavatpa he synnyinmaahansa, he ovat puolalaisten edeltäjiensä tavoin innokkaita Valtakunnan julistajia. (Arkistostamme Ranskasta.)