Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) ELOKUU 2015

Mitä voimme oppia Johannasta?

Mitä voimme oppia Johannasta?

MONET tietävät, että Jeesuksella oli 12 apostolia. He eivät ehkä kuitenkaan ole selvillä siitä, että hänen opetuslastensa joukossa oli myös monia naisia, jotka olivat hänen kanssaan läheisessä yhteistoiminnassa. Yksi heistä oli Johanna. (Matt. 27:55; Luuk. 8:3.)

Millainen osa Johannalla oli Jeesuksen sananpalveluksessa, ja mitä me voimme oppia hänen esimerkistään?

KUKA OLI JOHANNA?

Johanna oli ”Herodeksen valtuutetun Kuusaan vaimo”. Kuusas saattoi olla Herodes Antipaan taloudenhoitaja. Johanna oli yksi monista naisista, jotka Jeesus paransi. Yhdessä muiden naisten kanssa Johanna matkusti Jeesuksen ja hänen apostoliensa seurassa. (Luuk. 8:1–3.)

Juutalaiset rabbit opettivat, ettei naisten tullut viettää aikaa miesten kanssa, jotka eivät olleet heidän sukulaisiaan, saati sitten matkustaa heidän kanssaan. Itse asiassa juutalaismiehet eivät juuri puhuneet naisille. Tällaisista perinteistä välittämättä Jeesus antoi Johannan ja muiden uskovien naisten kulkea ryhmänsä mukana.

Olemalla Jeesuksen ja apostolien seurassa Johanna asettui alttiiksi yhteisön paheksunnalle. Kaikkien, jotka alkoivat seurata Jeesusta, täytyi olla valmiita tekemään muutoksia jokapäiväisessä elämässään. Näistä seuraajistaan hän sanoi: ”Äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan.” (Luuk. 8:19–21; 18:28–30.) Eikö olekin rohkaisevaa tietää, että Jeesus pitää näin läheisenä niitä, jotka tekevät uhrauksia voidakseen seurata häntä?

HÄN PALVELI OMISTA VAROISTAAN

Johanna ja monet muut naiset palvelivat Jeesusta ja hänen apostolejaan ”omista varoistaan” (Luuk. 8:3). ”Luukas ei kerro lukijoilleen, että nämä naiset valmistivat ateriat, pesivät astiat ja korjasivat vaatteet”, kirjoittaa eräs tutkija. ”Ehkä he tekivät niin – –, mutta Luukas ei sano sitä.” Ilmeisesti naiset käyttivät rahojaan, tarvikkeitaan tai muuta omaisuuttaan huolehtiakseen toveriensa tarpeista.

Saarnamatkoillaan Jeesus ja hänen apostolinsa eivät tehneet ansiotyötä. Näin ollen heillä tuskin oli riittävästi varoja ruokaa ja muita  hyödykkeitä varten, joita ehkä noin 20 hengen ryhmä tarvitsi. Vaikka Kristusta ja apostoleja kohtaan ehkä osoitettiin vieraanvaraisuutta, heillä oli mukanaan ”kassalipas”, mistä voidaan päätellä, etteivät he aina turvautuneet toisten vieraanvaraisuuteen (Joh. 12:6; 13:28, 29). Johanna ja muut naiset saattoivat antaa lahjoituksia kulujen peittämiseksi.

Jotkut sanovat, ettei juutalaisnaisilla ollut käytössään rahavaroja. Tuolta ajalta peräisin olevat tekstit kuitenkin osoittavat, että nainen saattoi juutalaisten keskuudessa saada varallisuutta eri tavoin: 1) perintönä, jos hänen isänsä kuoli pojattomana, 2) hänelle annettuna omaisuutena, 3) hänelle avioliittosopimuksen mukaan kuuluvana osuutena avioerotapauksessa, 4) elatusvaroina kuolleen aviomiehen omaisuudesta tai 5) itse hankittuina tuloina.

Jeesuksen seuraajat epäilemättä lahjoittivat, mitä pystyivät. Hänen seurueeseensa saattoi kuulua vauraita naisia. Jotkut päättelevät Johannan olleen varakas, koska hän oli tai oli ollut Herodeksen taloudenhoitajan vaimo. Ehkä joku hänenlaisensa antoi kalliin saumattoman vaatteen, jota Jeesus käytti (Joh. 19:23, 24). Eräs kirjailija mainitseekin, että sellaista ”kalastajien vaimot eivät olisi voineet hankkia”.

Raamatussa ei nimenomaan mainita Johannan antaneen rahalahjoituksia. Hän kuitenkin teki, minkä pystyi, ja me voimme oppia siitä. Kukin meistä tietää itse, mitä pystyy tai mitä ei pysty antamaan Valtakunnan työn tukemiseen. Jumalalle tärkeintä on, että teemme iloiten sen, minkä voimme. (Matt. 6:33; Mark. 14:8; 2. Kor. 9:7.)

JEESUKSEN KUOLEMAN AIKOIHIN JA SEN JÄLKEEN

Kun Jeesus teloitettiin, paikalla oli naisia, ”joilla oli ollut tapana seurata häntä [Jeesusta] ja palvella häntä, kun hän oli Galileassa, ja monia muita naisia, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin” (Mark. 15:41). Ilmeisesti Johanna oli heidän joukossaan. Kun Jeesuksen ruumis otettiin paalusta hautaamista varten, ”ne naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat mukana ja katsoivat muistohautaa ja sitä, miten hänen ruumiinsa sijoitettiin, ja he menivät takaisin valmistamaan tuoksuyrttejä ja hyvänhajuisia öljyjä”. Nämä naiset – Luukkaan kertomuksen mukaan ”Magdalan Maria ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti” – palasivat haudalle sapatin jälkeen ja näkivät enkelit, jotka kertoivat heille Jeesuksen ylösnousemuksesta. (Luuk. 23:55–24:10.)

Johanna ja muut uskovat naiset tekivät Herransa hyväksi sen, minkä pystyivät.

Johanna oli mahdollisesti mukana, kun opetuslapset, myös Jeesuksen äiti ja veljet, kokoontuivat Jerusalemiin vuoden 33 helluntaina (Apt. 1:12–14). Koska Johannalla oli yhteyksiä hoviin, Luukas on voinut saada Herodes Antipasta koskevat yksityiskohtaiset tietonsa häneltä. Tätä päätelmää tukee se, että Luukas on ainoa evankeliuminkirjoittaja, joka mainitsee Johannan nimeltä. (Luuk. 8:3; 9:7–9; 23:8–12; 24:10.)

Kertomus Johannasta antaa meille paljon ajateltavaa. Hän tuki Jeesusta parhaansa mukaan. Hän oli varmasti onnellinen, jos hänen varansa auttoivat Jeesusta, apostoleja ja muita opetuslapsia matkustamaan ja saarnaamaan yhdessä. Johanna palveli Jeesusta ja oli hänelle uskollinen koettelevina aikoina. Kristittyjen naisten on hyvä jäljitellä hänen jumalista asennettaan.