Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) HEINÄKUU 2015

He tarjoutuivat palvelemaan Venäjällä

He tarjoutuivat palvelemaan Venäjällä

VUONNA 1991 Venäjän Jehovan todistajat olivat ikionnellisia, kun heidän toiminnalleen asetettu pitkäaikainen kielto kumottiin ja työ tunnustettiin virallisesti. Vain harva olisi siihen aikaan osannut kuvitella sikäläisten todistajien määrän kymmenkertaistuvan niin että heitä on nyt noin 170 000! Näiden ahkerien Valtakunnan julistajien joukkoon lukeutuvat myös ne todistajat, jotka ovat muuttaneet ulkomailta Venäjälle auttamaan hengellisessä elonkorjuussa (Matt. 9:37, 38). Tutustutaanpa heistä joihinkuihin.

ALTTIIT VELJET AUTTAVAT SEURAKUNTIA VAHVISTUMAAN

Kun kielto Venäjällä kumottiin, Isosta-Britanniasta oleva Matthew oli 28-vuotias. Tuona vuonna eräässä konventin puheessa korostettiin, että Itä-Euroopan seurakunnissa tarvittiin apua. Puhuja mainitsi esimerkiksi Pietarissa toimivan seurakunnan, jossa oli vain yksi avustava palvelija eikä ainuttakaan vanhinta. Silti julistajat johtivat useita satoja raamatuntutkisteluja! Matthew sanoo: ”Puheen jälkeen en voinut lakata ajattelemasta Venäjää. Niinpä kerroin Jehovalle yksityiskohtaisessa rukouksessa halustani muuttaa sinne.” Matthew säästi rahaa, myi suurimman osan omaisuudestaan ja muutti Venäjälle vuonna 1992. Miten hänelle kävi?

Matthew

”Kieli oli haaste, sillä en pystynyt käymään hyviä hengellisiä keskusteluja”, Matthew kertoo. Oli myös vaikea löytää asuntoa. ”Jouduin muuttamaan lyhyellä varoitusajalla asunnosta toiseen niin monta kertaa, etten pysynyt laskuissa.” Näistä alkuvaikeuksista huolimatta hän sanoo: ”Muutto Venäjälle oli paras päätös minkä olen ikinä tehnyt.” Hän selittää: ”Täällä palveleminen on opettanut minua luottamaan paljon enemmän Jehovaan, ja olen kokenut hänen ohjauksensa monin tavoin.” Myöhemmin Matthew nimitettiin vanhimmaksi ja erikoistienraivaajaksi, ja nyt hän palvelee haaratoimistossa lähellä Pietaria.

Kun Japanista oleva Hiroo vuonna 1999 valmistui palvelijoiden valmennuskoulusta 25-vuotiaana,  opettaja kannusti häntä palvelemaan ulkomaisella kentällä. Hiroo oli kuullut, että Venäjällä tarvittiin apua, ja niinpä hän alkoi opetella venäjää. Hän ryhtyi myös muihin käytännön toimiin. Hän kertoo: ”Matkustin Venäjälle kuudeksi kuukaudeksi. Koska talvet ovat siellä ankaria, ajoitin lähtöni marraskuulle saadakseni selville, miten kestäisin kylmyyttä.” Selviydyttyään tuosta talvesta hän palasi Japaniin, missä hän eli hyvin yksinkertaista elämää voidakseen säästää riittävästi rahaa ja palata Venäjälle – tällä kertaa pysyvästi.

Hiroo ja Svetlana

Hiroo on nyt asunut Venäjällä 12 vuotta ja palvellut useissa seurakunnissa. Toisinaan hän on ainoana vanhimpana huolehtinut yli 100 julistajasta. Eräässä seurakunnassa hän piti joka viikko suurimman osan palveluskokouksen ohjelmista ja johti teokraattista palveluskoulua, Vartiotornin tutkistelua sekä viittä seurakunnan kirjantutkistelua. Hän teki myös monia paimennuskäyntejä. Muistellessaan noita vuosia Hiroo sanoo: ”Oli suuri ilo auttaa veljiä ja sisaria vahvistumaan hengellisesti.” Miten tarvealueella työskenteleminen on vaikuttanut häneen? Hän kertoo: ”Ennen kuin muutin Venäjälle, toimin vanhimpana ja tienraivaajana, mutta tänne tuloni jälkeen tuntuu kuin olisin saanut täysin uuden suhteen Jehovaan. Olen oppinut luottamaan lujemmin Jehovaan kaikilla elämäni alueilla.” Vuonna 2005 Hiroo avioitui Svetlanan kanssa, ja he palvelevat yhdessä tienraivaajina.

Michael ja Olga sekä Marina ja Matthew

34-vuotias Matthew ja hänen 28-vuotias veljensä Michael ovat Kanadasta. Heidän käydessään Venäjällä heistä oli hämmästyttävää nähdä, kuinka paljon kokouksissa oli kiinnostuneita ja kuinka vähän veljiä oli johtamassa niitä. Matthew sanoo: ”Seurakunnassa, jossa vierailin, oli läsnä 200 henkeä, mutta kokouksia johti yksi iäkäs vanhin ja yksi nuori avustava palvelija. Tilanne herätti minussa halun muuttaa sinne auttamaan noita veljiä.” Hän muutti Venäjälle vuonna 2002.

Neljä vuotta myöhemmin myös Michael muutti Venäjälle ja huomasi pian, että veljistä oli yhä suuri tarve. Avustavana palvelijana hän sai tehtäväkseen huolehtia tileistä, kirjallisuudesta ja alueista. Lisäksi häntä pyydettiin tekemään työtä, joka normaalisti kuuluu seurakunnan sihteerille, sekä pitämään esitelmiä ja auttamaan konventtien organisoinnissa ja valtakunnansalien rakentamisessa. Seurakunnissa tarvitaan edelleen paljon apua. Vaikka lukuisien tehtävien hoitaminen on kovaa työtä, niin Michael, joka nyt toimii vanhimpana, sanoo: ”Veljien auttaminen tuo paljon tyydytystä. Pidän sitä parhaana tapana käyttää elämäni.”

Aikanaan Matthew meni naimisiin Marinan kanssa ja Michael Olgan kanssa. Nämä kaksi pariskuntaa samoin kuin monet muut alttiit työntekijät jatkavat kasvavien seurakuntien tukemista.

INNOKKAAT SISARET AUTTAVAT ELONKORJUUSSA

Tatjana

Vuonna 1994 kun Tatjana oli 16-vuotias, Puolasta, Slovakiasta ja Tšekin tasavallasta tuli kuusi erikoistienraivaajaa palvelemaan hänen seurakunnassaan Ukrainassa. Hän muistelee heitä lämmöllä: ”Nämä innokkaat tienraivaajat olivat helposti lähestyttäviä ja ystävällisiä, ja he tunsivat hyvin Raamatun.” Kun hän näki, kuinka Jehova siunasi heidän uhrautuvuuttaan, hän halusi olla heidän kaltaisensa.

Noiden tienraivaajien esimerkin rohkaisemana Tatjana matkusti koulun loma-aikoina joidenkin muiden kanssa sellaisille Ukrainassa ja Valko-Venäjällä sijaitseville syrjäisille alueille, joilla todistajat eivät olleet aiemmin saarnanneet. Hän nautti näistä saarnamatkoista niin paljon, että alkoi suunnitella muuttoa Venäjälle palveluksensa laajentamiseksi. Ensin hän meni käymään sisaren luona,  joka oli muuttanut sinne ulkomailta, ja samalla hän etsi tienraivaajalle sopivaa työtä. Vuonna 2000 hän muutti Venäjälle. Oliko sopeutuminen vaikeaa?

Tatjana kertoo: ”Koska minulla ei ollut varaa omaan asuntoon, jouduin vuokraamaan huoneen toisten kodista. Se ei ollut helppo asumismuoto. Joskus tunsin halua palata kotiin. Jehova kuitenkin auttoi aina näkemään, että minun olisi hyvä jatkaa palvelusta.” Nykyään Tatjana toimii Venäjällä lähetystyöntekijänä. Hän sanoo lopuksi: ”Vuodet, jotka olen ollut poissa kotimaastani, ovat antaneet minulle unohtumattomia kokemuksia, ja olen saanut monia ystäviä. Mikä tärkeintä, nämä vuodet ovat vahvistaneet uskoani.”

Masako

Japanista oleva vähän yli 50-vuotias sisar Masako oli aina halunnut palvella lähetystyöntekijänä, mutta terveysongelmien vuoksi se ei näyttänyt mahdolliselta. Kun hänen terveytensä hieman koheni, hän päätti muuttaa Venäjälle auttamaan elonkorjuutyössä. Vaikka hänen oli vaikea löytää sopivaa asuntoa ja vakituista työtä, hän pystyi elättämään itsensä tienraivaajana opettamalla japania ja tekemällä siivoustyötä. Mikä on auttanut häntä jatkamaan palveluksessa?

Palveltuaan Venäjällä yli 14 vuotta Masako sanoo: ”Mikä tahansa vastoinkäyminen tuntuu pieneltä sen ilon rinnalla, jota saan kenttätyöstä. Elämä on jännittävää ja täynnä toimintaa, kun saarnaa alueilla, joilla tarvitaan kipeästi Valtakunnan julistajia.” Hän lisää: ”Se miten Jehova on näiden vuosien mittaan järjestänyt minulle elatuksen, vaatetuksen ja suojan, on tuntunut minusta nykyajan ihmeeltä.” Venäjän tarvealueilla työskentelemisen lisäksi Masako on osallistunut elonkorjuutyöhön Kirgisiassa. Hän on myös pystynyt auttamaan englannin-, kiinan- ja uiguurinkielisiä ryhmiä. Tätä nykyä hän toimii tienraivaajana Pietarissa.

UHRAUTUVIA PERHEITÄ SIUNATAAN

Inga ja Mihail

Taloudellinen epävarmuus saa usein perheet muuttamaan toiseen maahan paremman toimeentulon  perässä. Muinoin eläneiden Abrahamin ja Saaran tavoin jotkin perheet kuitenkin muuttavat ulkomaille hengelliset tavoitteet mielessään (1. Moos. 12:1–9). Mihail ja Inga, aviopari Ukrainasta, muuttivat Venäjälle vuonna 2003. Pian he tapasivat ihmisiä, jotka etsivät Raamatun totuutta.

Mihail kertoo: ”Yhteen aikaan palvelimme alueella, jossa todistajat eivät olleet saarnanneet aikaisemmin. Oven avasi iäkäs mies, joka kysyi: ’Oletteko saarnaajia?’ Kun vastasimme myöntävästi, hän sanoi: ’Tiesin, että tulisitte jonain päivänä. Jeesuksen sanat eivät voi jäädä täyttymättä.’ Sitten mies lainasi Matteuksen 24:14:ää.” Mihail jatkaa: ”Tällä alueella tapasimme myös kymmenen baptistinaista, jotka vilpittömästi janosivat totuutta. Heillä oli Voit elää ikuisesti -kirja, ja sen avulla he tutkivat Raamattua joka viikonloppu. Tuntien ajan vastasimme heidän kysymyksiinsä ja lauloimme yhdessä Valtakunnan lauluja. Lisäksi aterioimme heidän kanssaan. Tämä tapaaminen on yksi hienoimmista muistoistani.” Mihail ja Inga ovat sitä mieltä, että tarvealueilla palveleminen on lähentänyt heitä Jehovaan, syventänyt heidän rakkauttaan ihmisiin ja tehnyt heidän elämästään todella antoisaa. Nykyisin he toimivat kierrostyössä.

Oksana, Aleksei ja Juri

Juri ja Oksana, Ukrainasta oleva aviopari, ovat noin 35-vuotiaita, ja heidän poikansa Aleksei on 13-vuotias. Vuonna 2007 he kävivät Venäjän haaratoimistossa ja näkivät tuon maan kartasta, että laajoja alueita ei ollut määrätty kenellekään. ”Nähtyämme kartan tajusimme entistä selvemmin, kuinka kipeästi Valtakunnan julistajia tarvittiin”, Oksana sanoo. ”Niinpä päätimme muuttaa Venäjälle.” Mikä auttoi heitä siinä? Juri kertoo: ”Julkaisujemme artikkelit olivat hyödyksi, esimerkiksi kirjoitus ’Voitko palvella ulkomaisella kentällä?’ * Lisäksi kävimme paikassa, jota haaratoimisto meille suositteli, ja etsimme asuntoa ja töitä.” Vuonna 2008 he muuttivat Venäjälle.

Aluksi työn saaminen osoittautui vaikeaksi, ja heidän piti muuttaa useita kertoja asunnosta toiseen. Juri sanoo: ”Rukoilimme usein, ettemme lannistuisi, ja jatkoimme sitten saarnaamistyötä luottaen Jehovan tukeen. Jehova todella huolehti meistä, kun asetimme hänen valtakuntansa edut ensi sijalle. Tämä kaikki vahvisti perhettämme.” (Matt. 6:22, 33.) Miten palveleminen tarvealueella on vaikuttanut nuoreen Alekseihin? ”Sillä on ollut erittäin hyvä vaikutus”, Oksana kertoo. ”Hän vihkiytyi Jehovalle ja meni kasteelle 9-vuotiaana. Koska hän näkee, että Valtakunnan saarnaajia tarvitaan kipeästi, hän haluaa palvella osa-aikaisena tienraivaajana aina kun hänellä on lomaa koulusta. Hänen rakkautensa ja intonsa palvelusta kohtaan tuo meille suurta iloa.” Tällä hetkellä Juri ja Oksana toimivat erikoistienraivaajina.

”OLISI PITÄNYT LÄHTEÄ AIEMMIN”

Näiden elonkorjaajien kokemukset osoittavat selvästi, että muuttaminen toiselle paikkakunnalle palveluksensa laajentamiseksi vaatii täydellistä luottamusta Jehovaan. Vaikka tarvealueella palvelevat kohtaavat haasteita, he saavat syvää iloa viedessään hyvää uutista ihmisille, joissa Valtakunnan sanoma herättää vastakaikua. Pystyisitkö sinä auttamaan sadon korjaamisessa alueella, missä Valtakunnan julistajia tarvitaan kipeästi? Jos päätät lähteä auttamaan, voit pian tuntea kuin Juri, joka sanoi omasta ratkaisustaan: ”Kadun vain yhtä asiaa: olisi pitänyt lähteä aiemmin.”

^ kpl 20 Ks. Vartiotorni 15.10.1999 s. 23–27.