Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) HEINÄKUU 2015

Onko sillä merkitystä kuka huomaa työsi?

Onko sillä merkitystä kuka huomaa työsi?

RAKENNUSTYÖ ei ollut Besalelille ja Oholiabille vierasta. Luultavasti he olivat Egyptissä orjina tehneet tiiliä enemmän kuin välittivät edes muistella. Nuo vuodet olivat kuitenkin jo takanapäin. Nyt kun heidät määrättiin johtamaan tabernaakkelin rakennustyötä, heistä tulisi huippuluokan käsityöläisiä (2. Moos. 31:1–11). Joitakin heidän upeista töistään näkisi kuitenkin vain harva ihminen. Turhauttaisiko heitä se, että he eivät saisi tunnustusta työstään? Oliko sillä oikeastaan merkitystä, kuka huomasi heidän työnsä? Onko sillä merkitystä, kuka huomaa sinun työsi?

IHASTUTTAVIA TÖITÄ, JOTKA VAIN HARVA NÄKI

Jotkin tabernaakkelin kalusteet olivat suorastaan mestariteoksia. Apostoli Paavali kuvaili esimerkiksi liiton arkun päällä olevia kultaisia kerubeja ”loistoisiksi” (Hepr. 9:5). Voimme vain kuvitella noiden kullasta takomatyönä tehtyjen hahmojen vaikuttavaa kauneutta! (2. Moos. 37:7–9.)

Jos Besalelin ja Oholiabin valmistamat esineet löydettäisiin tänä päivänä, ne pantaisiin näytteille arvostettuihin museoihin suuren yleisön ihailtavaksi. Mutta kuinka moni katseli niiden loistoa siihen aikaan, kun ne valmistettiin? Koska kerubit olivat kaikkeinpyhimmässä, ne näki ainoastaan ylimmäinen pappi, kun hän meni sinne kerran vuodessa sovituspäivänä (Hepr. 9:6, 7). Niinpä vain harva ihminen koskaan näki niitä.

TYYTYVÄISYYTEMME EI RIIPU IHMISTEN YLISTYKSESTÄ

Kuvittele itsesi Besalelin tai Oholiabin asemaan. Miltä sinusta olisi tuntunut uurastaa sellaisten suurenmoisten taideteosten valmistamiseksi ja tietää, että vain harva näkisi ne? Nykyään ihmiset tuntevat saaneensa jotain aikaan, kun toiset ylistävät ja ihailevat heitä. Heille se on mittari, joka kertoo heidän työnsä arvon. Jehovan palvelijat kuitenkin ajattelevat eri tavoin. Samoin kuin Besalel ja Oholiab me tunnemme tyydytystä siitä, että teemme Jehovan tahdon ja saamme hänen hyväksyntänsä.

Jeesuksen päivinä uskonnollisilla johtajilla oli tapana esittää rukouksia vaikutuksen tekemiseksi toisiin. Jeesus sitä vastoin neuvoi rukoilemaan  vilpittömästi vailla halua saada ylistystä toisilta ihmisiltä. Mitä olisi tuloksena? ”Isäsi, joka katselee salassa, tulee palkitsemaan sinut.” (Matt. 6:5, 6.) Tärkeää ei ole, mitä muut ajattelevat rukouksistamme, vaan se, mitä Jehova niistä ajattelee. Hänen näkemyksensä tekee rukouksistamme todella arvokkaita. Sama pitää paikkansa mistä tahansa, mitä teemme pyhässä palveluksessa. Sen arvo ei riipu ihmisten ylistyksestä vaan siitä, että se miellyttää Jehovaa, ”joka katselee salassa”.

Kun tabernaakkeli oli valmis, ”pilvi alkoi peittää kohtaamistelttaa, ja Jehovan kirkkaus täytti tabernaakkelin” (2. Moos. 40:34). Se oli selvä osoitus Jehovan hyväksynnästä. Miltä Besalelista ja Oholiabista mahtoi tuntua tuolla hetkellä? Vaikka heidän nimiään ei ollut kaiverrettu heidän aikaansaannoksiinsa, heidän on täytynyt olla tyytyväisiä tietäessään, että Jumala oli siunannut kaikkia heidän ponnistelujaan (Sananl. 10:22). Epäilemättä heidän sydäntään lämmitti nähdä, kuinka heidän kättensä töitä käytettiin Jehovan palveluksessa seuraavien vuosien aikana. Besalel ja Oholiab ovat varmasti innoissaan, kun heidät herätetään eloon uudessa maailmassa ja he saavat kuulla, että tabernaakkelia käytettiin tosi palvonnassa peräti 500 vuotta.

Vaikkei kukaan ihminen näkisi nöyrää ja altista palvelustasi, Jehova näkee!

Nykyään Jehovan järjestössä työskentelevien animaattorien, kirjoittajien, kuvaajien, kääntäjien, muusikoiden ja taiteilijoiden nimiä ei ilmaista. Siinä mielessä kukaan ei ”näe” heidän työtään. Sama soveltuu paljolti siihen työhön, jota tehdään yli 110 000 seurakunnassa kautta maailman. Kuka näkee, kun tilipalvelija kuukauden lopussa tekee tarvittavat paperityöt? Kuka katselee, kun sihteeri laskee seurakunnan kenttäpalvelusraporttia? Kuka tarkkailee veljeä tai sisarta, joka tekee välttämättömiä korjaustöitä valtakunnansalilla?

Elämänsä loppupuolella Besalelilla ja Oholiabilla ei ollut näyttää pokaaleja, ansiomerkkejä tai kunnialaattoja osoitukseksi tekemistään hienoista esineistä ja laadukkaista rakennelmista. He kuitenkin saivat jotain paljon arvokkaampaa, nimittäin Jehovan hyväksynnän. Voimme olla varmoja, että Jehova huomasi heidän työnsä. Meidänkin on hyvä palvella nöyrästi ja alttiisti heidän esimerkkiään jäljitellen.