Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni – tutkittava  |  Kesäkuu 2015

Muistatko?

Muistatko?

Oletko lukenut huolellisesti viimeaikaiset Vartiotornit? Kokeile, osaatko vastata seuraaviin kysymyksiin.

Tulisiko kristittyjen rukoilla Jeesusta Kristusta?

Ei. Jeesus itse opetti esittämään rukoukset Jehovalle ja näytti esimerkkiä rukoilemalla Isäänsä (Matt. 6:6–9; Joh. 11:41; 16:23). Niinpä Jeesuksen varhaiset seuraajat eivät rukoilleet häntä vaan Jumalaa (Apt. 4:24, 30; Kol. 1:3). (1.1.2015 s. 14.)

Miten voimme vuosittain valmistautua Jeesuksen kuoleman muistojuhlaan?

Voimme noudattaa tähän tapahtumaan liittyvää raamatunlukuohjelmaa ja pyrkiä laajentamaan sananpalvelustamme tuon juhlan aikoihin. Lisäksi voimme mietiskellä Jumalalta saamaamme toivoa ja puhua siitä rukouksessa. (15.1.2015 s. 14–16.)

Miten kävi kahdelle egyptiläiselle vangille, jotka kertoivat Joosefille arvoituksellisen unensa?

Joosef sanoi faraon juomanlaskijalle, että tämä palautettaisiin entiseen asemaansa. Leipurin uni taas tiesi sitä, että farao antaisi surmata hänet ja ripustaa hänet paaluun. Molemmat selitykset toteutuivat. (1. Moos. 40:1–22.) (1.2.2015 s. 12–14.)

Minkä yllätyslahjan japanilaisveljet saivat?

He saivat julkaisun, jossa on Matteuksen evankeliumi Uuden maailman käännöksen mukaan. Sitä tarjotaan sananpalveluksessa, ja sen ovat ottaneet vastaan monet ihmiset, jotka eivät tunne Raamattua. (15.2.2015 s. 3.)

Mitkä seikat auttoivat levittämään hyvää uutista ensimmäisellä vuosisadalla?

Pax Romanan ansiosta olot olivat suhteellisen vakaat ja rauhalliset. Varhaiset opetuslapset pystyivät matkustaessaan hyödyntämään hyvää tieverkostoa. Kreikan kieltä puhuttiin laajalti, minkä ansiosta oli helpompi saarnata – myös niille juutalaisille, jotka asuivat eri puolilla imperiumia. Opetuslapset saattoivat myös turvautua Rooman lakeihin puolustaessaan hyvää uutista. (15.2.2015 s. 20–23.)

Miksi tosi kristityt eivät vietä pääsiäistä?

Jeesus ei käskenyt seuraajiaan viettämään hänen ylösnousemuksensa muistoa, vaan hänen kuolemansa muistoa (Luuk. 22:19, 20). (1.3.2015 s. 8.)

Miksi julkaisuissamme on viime vuosina vain harvoin käsitelty raamatullisia esikuvia ja vastakuvia?

Raamattu osoittaa, että jotkut henkilöt olivat esikuvia jostakin suuremmasta. Tämä käy ilmi esimerkiksi Galatalaiskirjeen 4:21–31:stä. Mutta ellei tällaista raamatullista perustetta ole, on parasta olla etsimättä esikuvallisia malleja ja vastakuvallisia täyttymyksiä. Voimme kuitenkin miettiä, mitä opittavaa meillä on Raamatun henkilöistä ja tapahtumista (Room. 15:4). (15.3.2015 s. 17–18.)

Miksi eräs jätekasasta Egyptistä löydetty papyruskatkelma on erityisen kiinnostava?

Viime vuosisadalla tuli päivänvaloon eräs papyruskatkelma, joka sisältää osia Johanneksen evankeliumista. Se on saatettu laatia vain muutamaa kymmentä vuotta myöhemmin kuin Johannes kirjoitti evankeliuminsa, ja sen sisältö osoittaa meille säilyneen tekstin tarkaksi, mikä korostaa Raamatun luotettavuutta. (1.4.2015 s. 10–11.)

Miksi on rakkaudellista, että katumaton väärintekijä erotetaan?

Raamattu puhuu erottamisesta, joka on vakava toimenpide mutta josta voi olla hyötyä (1. Kor. 5:11–13). Se tuo kunniaa Jumalan nimelle, suojelee seurakunnan puhtautta ja voi saada väärintekijän tulemaan järkiinsä. (15.4.2015 s. 29–30.)