Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni – tutkittava  |  Joulukuu 2014

Kohtaamme tämän vanhan maailman lopun yhdessä

Kohtaamme tämän vanhan maailman lopun yhdessä

”Olemme toinen toisellemme kuuluvia jäseniä.” (EF. 4:25)

1, 2. Mitä Jumala haluaa sekä nuorilta että iäkkäiltä palvojiltaan?

OLETKO sinä nuori Jehovan palvelija? Jos olet, voit olla varma, että sinua arvostetaan suuresti osana maailmanlaajuista seurakuntaa. Useissa maissa huomattava osa kastettavista on nuoria. Miten rohkaisevaa onkaan nähdä monien nuorten liittyvän niiden joukkoon, jotka ovat päättäneet palvella Jehovaa!

2 Nuoret ovat todennäköisesti mielellään toisten nuorten kanssa. Samanikäisten seura tuo meille iloa. Mutta olemmepa nuoria tai vanhoja ja onpa taustamme millainen tahansa, Jumala haluaa meidän palvovan häntä yksimielisesti. Apostoli Paavalin mukaan Jehovan tahto on, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Tim. 2:3, 4). Ilmestyksen 7:9:ssä Jumalan palvojien sanotaan tulevan ”kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä”.

3, 4. a) Mitä henkeä monet nuoret nykyään ilmaisevat? b) Millainen asenne on sopusoinnussa Efesolaiskirjeen 4:25:n kanssa?

3 Nuoret Jehovan palvelijat ovat jyrkkä vastakohta tämän maailman nuorille. Monet niistä, jotka eivät palvele Jehovaa, viettävät itsekeskeistä elämää ja kohdistavat huomionsa siihen, mitä he haluavat. Jotkut tutkijat kutsuvat heitä ”minä-sukupolveksi”.  Puheellaan ja ulkoasullaan he ilmaisevat halveksivansa iäkkäämpiä ihmisiä, jotka ovat heidän mielestään pudonneet kehityksen kelkasta.

4 Koska tällainen henki vaikuttaa kaikkialla ympärillämme, nuorten kristittyjen on ponnisteltava kovasti voidakseen välttyä siltä ja omaksua Jumalan näkemyksen. Ensimmäisellä vuosisadalla Paavali katsoi tarpeelliseksi varoittaa uskonveljiään ”hengestä, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden pojissa” ja jonka mukaan he ”kerran vaelsivat”. (Lue Efesolaiskirjeen 2:1–3.) Nuoret, jotka pyrkivät karttamaan tuota henkeä ja työskentelemään yksimielisesti kaikkien veljiensä rinnalla, ansaitsevat kiitoksen. Heidän asenteeseensa sopivat Paavalin sanat: ”Olemme toinen toisellemme kuuluvia jäseniä.” (Ef. 4:25.) Lähestyessämme tämän vanhan maailman loppua meidän on entistä tärkeämpää työskennellä yhdessä ykseydessä. Tarkastelemme nyt joitakin Raamatun esimerkkejä, jotka auttavat ymmärtämään, miksi meidän on pidettävä yhtä, oltava yksimielisiä.

HE PITIVÄT YHTÄ

5, 6. Mitä kertomus Lootista ja hänen tyttäristään opettaa meille?

5 Menneisyydessä Jumala suojeli mielellään palvelijoitaan, jotka auttoivat yksimielisesti toisiaan selviytymään ahdingon ajoista. Nykyiset Jumalan palvelijat, niin nuoret kuin iäkkäätkin, voivat ottaa oppia Raamatun esimerkeistä. Ajatellaanpa, mitä tapahtui Lootin päivinä.

6 Loot ja hänen perheensä olivat hengenvaarassa, koska heidän kotikaupunkiaan Sodomaa uhkasi tuho. Jumalan enkelit kehottivat Lootia lähtemään kaupungista ja menemään turvaan vuoristoon. ”Pakene sielusi tähden!” he sanoivat. (1. Moos. 19:12–22.) Loot totteli, ja hänen kaksi tytärtään olivat hänen kanssaan yhteistoiminnassa lähtemällä kaupungista. Valitettavasti jotkut heidän läheisistään eivät toimineet samoin. Niiden miesten silmissä, jotka olivat kihloissa Lootin tyttärien kanssa, tuo heitä iäkkäämpi mies ”näytti leikinlaskijalta”. Tämä maksoi heille heidän henkensä. (1. Moos. 19:14.) Vain Loot ja hänen tyttärensä, jotka pysyivät isänsä lähellä, säilyivät elossa.

7. Miten Jehova auttoi niitä, jotka ilmaisivat ykseyden henkeä israelilaisten lähtiessä Egyptistä?

7 Voimme oppia jotain myös siitä, mitä tapahtui israelilaisten lähtiessä Egyptistä. He eivät jakautuneet itsenäisiksi ryhmiksi, joista kukin olisi valinnut oman tiensä. Kun Mooses ”ojensi – – kätensä meren yli” ja Jehova jakoi sen kahtia, Mooses ei mennyt toiselle rannalle yksin tai vain muutamien israelilaisten kanssa. Sen sijaan koko seurakunta kulki Jehovan suojeluksessa meren keskitse. (2. Moos. 14:21, 22, 29, 30.) Heidän mukanaan oli myös ”paljon sekakansaa”, heidän puolelleen asennoituneita ei-israelilaisia, ja kaikki ilmaisivat ykseyden henkeä (2. Moos. 12:38). Emme voi kuvitellakaan, että joukko nuoria tai jokin muu ryhmä olisi omin neuvoin valinnut reitin, joka näytti siitä paremmalta. Olisi varmasti ollut järjetöntä toimia näin ja jäädä vaille Jehovan suojelusta. (1. Kor. 10:1.)

8. Miten Jumalan kansa toimi yksimielisesti Josafatin päivinä?

8 Kuningas Josafatin päivinä Jumalan kansalla oli vastassaan pelottava vihollinen, ympäröiviltä alueilta tuleva ”suuri joukko” (2. Aik. 20:1, 2). Israelilaiset eivät yrittäneet voittaa vihollista omassa voimassaan vaan turvautuivat viisaasti Jehovaan. (Lue 2. Aikakirjan 20:3, 4.) Eivätkä he toimineet tässä riippumattomasti, kukin oman mielensä mukaan.  Raamattu kertoo: ”Kaikki Juudasta olevat seisoivat Jehovan edessä, myös heidän pienokaisensa, vaimonsa ja poikansa.” (2. Aik. 20:13.) Uskoa ilmaisten niin nuoret kuin vanhatkin pyrkivät yhdessä noudattamaan Jehovan ohjausta, ja hän suojeli heitä heidän vihollisiltaan (2. Aik. 20:20–27). Tämä on hieno esimerkki siitä, miten Jumalan kansa voi kohdata haasteet yksimielisenä joukkona.

9. Mitä varhaiskristittyjen toiminta ja asenne opettaa meille ykseydestä?

9 Myös varhaiskristityt osoittivat huomattavaa yhteistoiminnallisuutta. Esimerkiksi sen jälkeen kun monista juutalaisista ja juutalaisuuteen kääntyneistä oli tullut kristittyjä, he omistautuivat ”apostolien opetukseen ja keskinäiseen osallisuuteen, aterioiden nauttimiseen ja rukouksiin” (Apt. 2:42). Tämä ykseys ilmeni varsinkin vainon aikoina, jolloin he tarvitsivat toisiaan aivan erityisesti (Apt. 4:23, 24). Olet epäilemättä samaa mieltä siitä, että kriittisinä aikoina yhteistyö on olennaisen tärkeää.

YKSIMIELISIÄ JEHOVAN PÄIVÄN LÄHESTYESSÄ

10. Milloin yksimielisyys tulee olemaan erityisen tärkeää?

10 Lähestymme ihmishistorian synkimpiin kuuluvaa ajanjaksoa. Profeetta Joel kuvaili sitä ”pimeyden ja synkeyden päiväksi” (Joel 2:1, 2; Sef. 1:14). Jumalan kansa tarvitsee silloin yksimielisyyttä enemmän kuin koskaan ennen. Muista, että Jeesus sanoi: ”Jokainen valtakunta, joka on jakautunut itseään vastaan, autioituu.” (Matt. 12:25.)

11. Miten Jumalan kansan ykseyttä voidaan valaista psalmin 122:3, 4 avulla? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

11 Noina ahdistavina aikoina tarvittavaa hengellistä yksimielisyyttä valaisee se, miten muinaisen Jerusalemin talot oli rakennettu. Ne sijaitsivat niin lähekkäin, että psalmista kuvaili Jerusalemia ”kaupungiksi, joka on liitetty yhdeksi kokonaisuudeksi”. Niinpä siellä asuvat pystyivät auttamaan ja suojelemaan toinen toistaan. Lisäksi talojen sijainti lähellä toisiaan voisi hyvinkin edustaa sitä, millainen hengellinen ykseys koko kansan keskuudessa vallitsi, kun kaikki ”Jahin heimot” kokoontuivat palvomaan. (Lue psalmi 122:3, 4.) Myös meidän täytyy nykyään ja tulevina kriittisinä päivinä pysyä ikään kuin ”liitettyinä yhdeksi kokonaisuudeksi”.

12. Mikä auttaa meitä säilymään elossa, kun Jumalan kansaa vastaan hyökätään?

12 Miksi yksimielisyys on meille niin tärkeää tulevaisuudessa? Hesekielin luvussa 38 kerrotaan profeetallisesti ”Magogin maan Gogin” hyökkäyksestä Jumalan kansaa vastaan. Sen aikana emme saa antaa minkään aiheuttaa keskuudessamme jakaumia. Emme totisesti halua hakea apua maailmasta, vaan pysymme lähellä veljiämme. Elossa säilymistä ei tietenkään takaa vain se, että kuuluu johonkin ryhmään. Jehova ja hänen Poikansa vievät tuon kohtalokkaan ajan läpi ne, jotka huutavat avukseen Jehovan nimeä (Joel 2:32; Matt. 28:20). Onko kuitenkaan järkevää ajatella heidän pelastavan niitä, jotka eivät ole säilyttäneet yksimielisyyttä osana Jumalan laumaa vaan ovat lähteneet omille teilleen? (Miika 2:12.)

13. Mitä jumalaapelkäävät nuoret voivat oppia siitä, mitä olemme tähän mennessä tarkastelleet?

13 Eikö siis olisikin epäviisasta jäljitellä niitä nuoria, jotka eristäytyvät muista ja sulkeutuvat omaan maailmaansa? Lähestymme aikaa, jolloin me kaikki, sekä nuoret että vanhat, tarvitsemme kipeästi toinen toistamme. Nyt on tosiaan aika opetella työskentelemään yhdessä ja kehittää yksimielisyyttä, joka on olennaisen tärkeää tulevaisuudessa.

 ”TOINEN TOISELLEMME KUULUVIA JÄSENIÄ”

14, 15. a) Mitä tavoitetta silmällä pitäen Jehova valmentaa meitä nykyään? b) Miten Jehova kannustaa meitä yksimielisyyteen?

14 Jehova auttaa meitä ”palvelemaan häntä olka olkaa vasten” (Sef. 3:8, 9). Hän valmentaa meitä toimimaan sopusoinnussa ikuisen tarkoituksensa kanssa. Mitä siihen sisältyy? Muun muassa ”kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa”. (Lue Efesolaiskirjeen 1:9, 10.) Jehova tosiaan haluaa yhdistää kaikki häntä palvovat luomukset kautta koko kaikkeuden, ja hän onnistuu siinä. Auttaako tämä teitä nuoria ymmärtämään, miksi on tarpeen työskennellä yksimielisesti Jehovan järjestön kanssa?

15 Jehova opettaa meitä toimimaan yksimielisesti tänä aikana, jotta voisimme elää ykseydessä ikuisesti. Kerta toisensa jälkeen Raamattu kehottaa kristittyjä ”pitämään samaa huolta toisistaan”, säilyttämään ”hellän kiintymyksen toisiinsa”, ”lohduttamaan – – jatkuvasti toisiaan” ja ”rakentamaan toinen toistaan” (1. Kor. 12:25; Room. 12:10; 1. Tess. 4:18; 5:11). Jehova tietää, että olemme epätäydellisiä ja että se voi tehdä yksimielisyyden ilmaisemisesta haastavaa. Siksi hän neuvoo meitä ”antamaan toisillemme auliisti anteeksi” (Ef. 4:32).

16, 17. a) Mikä on yksi kokoustemme tarkoitus? b) Mitä nuoret voivat oppia Jeesuksen esimerkistä?

16 Jehova auttaa meitä pysymään lähellä toisiamme myös kristillisten kokousten välityksellä. Heprealaiskirjeen 10:24, 25:n mukaan niiden yksi tarkoitus on ”ottaa huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin”. Kokouksia järjestetään kuitenkin myös siksi, että niissä voimme ”rohkaista toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näemme sen päivän lähestyvän”.

17 Jeesus osoitti nuorena esimerkillistä arvostusta tällaisia tilaisuuksia kohtaan. Hän oli 12-vuotiaana vanhempiensa kanssa suuressa hengellisessä juhlassa. Jossakin vaiheessa hän oli kadoksissa, mutta ei siksi, että hän olisi lähtenyt omille teilleen etsimään toisten nuorten seuraa. Joosef ja Maria löysivät hänet temppelistä, missä hän keskusteli hengellisistä asioista opettajien kanssa. (Luuk. 2:45–47.)

18. Miten rukouksemme edistävät yksimielisyyttä?

18 Kehitämme keskinäistä rakkautta ja  vahvistamme yksimielisyyttämme paitsi käymällä kristillisissä kokouksissa myös rukoilemalla toistemme puolesta. Kun esitämme Jehovalle veljiämme koskevia yksityiskohtaisia pyyntöjä, mieleemme palautuu, miten tärkeitä he ovat meille. Nämä mahdollisuudet ovat avoinna muillekin kuin aikuisille kristityille. Tartutteko te nuoret näihin tilaisuuksiin vahvistaa sidettä hengelliseen perheeseenne? Näin voitte pitää huolen siitä, ettette ole sidoksissa nykyiseen vanhaan maailmaan, kun se kohtaa loppunsa.

Me kaikki voimme rukoilla veljiemme puolesta. (Ks. kpl 18.)

OSOITAMME OLEVAMME ”JÄSENIÄ, JOTKA KUULUVAT KUKIN TOISILLEEN”

19–21. a) Miten osoitamme olevamme ”jäseniä, jotka kuuluvat kukin toisilleen”? Kerro esimerkkejä. b) Mitä sinä opit siitä, miten veljemme ovat toimineet katastrofitilanteissa?

19 Jehovan kansa noudattaa jo nyt Roomalaiskirjeen 12:5:ssä olevaa periaatetta: ”Olemme – – jäseniä, jotka kuuluvat kukin toisilleen.” Todisteita tästä on nähtävissä, kun sattuu katastrofeja. Joulukuussa 2011 trooppinen myrsky aiheutti rajuja tulvia Mindanaon saaressa Filippiineillä. Yhdessä yössä veden valtaan joutui yli 40 000 kotia, myös kymmenittäin veljiemme koteja. Haaratoimistosta kuitenkin kerrottiin, että ”jo ennen kuin hätäapukomiteat olivat toiminnassa, kristityt veljet muilta alueilta lähettivät apua”.

20 Kun voimakas maanjäristys ja sitä seurannut tsunami iskivät Japanin itäosiin, monet veljet ja sisaret kärsivät suuria menetyksiä. Jotkut jäivät käytännössä puille paljaille. Yoshiko, jonka koti tuhoutui, asui noin 40 kilometrin päässä valtakunnansalista. Tämä sisar kertoo: ”Yllätykseksemme huomasimme, että maanjäristyksen jälkeisenä päivänä kierrosvalvoja ja eräs toinen veli olivat tulleet etsimään meitä.” Hän lisää hymyssä suin: ”Arvostimme syvästi sitä, että seurakunnan välityksellä huolehdittiin niin ylenpalttisesti hengellisistä tarpeistamme. Saimme myös takkeja, kenkiä, laukkuja ja yöpukuja.” Muuan hätäapukomitean jäsen sanoo: ”Veljet kaikkialta Japanista pyrkivät yksissä tuumin auttamaan toisiaan. Veljiä saapui aina Yhdysvalloista saakka. Kun heiltä kysyttiin, mikä oli saanut heidät tulemaan niin kaukaa, he sanoivat: ’Olemme yhtä joukkoa Japanin veljien kanssa, ja he tarvitsevat apua.’ ” Etkö tunnekin ylpeyttä saadessasi kuulua järjestöön, joka pitää näin hyvää huolta jäsenistään? Voit olla varma, että Jehova on erittäin iloinen nähdessään tällaisen ykseyden hengen.

21 Tämän hengen vaaliminen nykyään auttaa meitä kohtaamaan tulevat ahdistukset yhtenä rintamana, vaikka yhteys veljiimme joissakin osissa maailmaa katkeaisi. Todellisuudessa tämä henki valmistaa meitä niihin vaikeuksiin, jotka ovat hyvin todennäköisesti edessämme nykyisen vanhan järjestelmän sortuessa. Japanilainen Fumiko, joka selviytyi hirmumyrskystä, sanoo: ”Loppu on hyvin lähellä. Meidän on edelleen autettava uskonveljiämme samalla kun odotamme aikaa, jolloin katastrofeja ei enää ole.”

22. Mitä pitkäaikaista hyötyä yksimielisyydestämme voi olla?

22 Nuoret ja iäkkäät, jotka opettelevat toimimaan yksimielisesti nykyään, valmistautuvat säilymään elossa tämän pahan, riitaisan maailman lopusta. Jumalamme tulee vapauttamaan kansansa, kuten hän on ennenkin vapauttanut (Jes. 52:9, 10). Meidän on hyvä pitää aina mielessämme, että voimme olla noiden vapautettujen joukossa, jos ponnistelemme pysyäksemme osana Jumalan yksimielistä kansaa. On myös viisasta kasvattaa arvostusta sitä kohtaan, mitä olemme jo saaneet. Tästä kerrotaan seuraavassa kirjoituksessa.