Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) MARRASKUU 2014

 ARKISTON AARTEITA

Aamu sarastaa nousevan auringon maassa

Aamu sarastaa nousevan auringon maassa

Esitelmäkutsuja levitettiin Tokiossa, ja niitä pudotettiin lentokoneista Osakan yllä.

ERÄS japanilaissyntyinen saarnaajaveli (matkavalvoja) palasi 6. syyskuuta 1926 Yhdysvalloista Japaniin lähetystyöntekijäksi. Häntä oli toivottamassa tervetulleeksi yksi ainokainen Vartiotornin tilaaja, joka oli perustanut raamatuntutkisteluryhmän Kobeen. Raamatuntutkijoilla oli siellä 2. tammikuuta 1927 ensimmäinen konventti. Siinä oli läsnä 36 henkeä ja kasteelle meni 8. Tämä oli hieno alku, mutta miten tällainen pieni ryhmä voisi tavoittaa Japanin 60 miljoonaa asukasta, joiden oli tarpeen nähdä Raamatun totuuden valo?

Toukokuussa 1927 yritteliäät raamatuntutkijat järjestivät julkisen todistamisen kampanjan mainostaakseen raamatullisten luentojen sarjaa. Ensimmäinen puhe oli määrä pitää Osakassa. Sitä silmällä pitäen veljet laittoivat kylttejä katujen varsille ja suuria mainostauluja eri puolille kaupunkia sekä lähettivät 3 000 kutsua huomattaville henkilöille. He levittivät 150 000 jakeluilmoitusta ja mainostivat puhetta Osakan tärkeimmissä sanomalehdissä ja 400 000 junalipussa. Päivänä, jona puhe pidettiin, kahdesta lentokoneesta pudotettiin kaupunkiin 100 000 jakeluilmoitusta. Osakan Asahi-saliin ahtautui noin 2 300 henkeä kuulemaan puhetta ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle”. Tuhatkunta muuta täytyi käännyttää pois. Puheen jälkeen yli 600 läsnäolijaa jäi ohjelman osuuteen, jossa vastattiin kuulijoiden kysymyksiin. Seuraavina kuukausina raamatullisia puheita pidettiin Kiotossa ja muissa Länsi-Japanin kaupungeissa.

Lokakuussa 1927 raamatuntutkijat järjestivät puhetilaisuuksia Japanin pääkaupungissa Tokiossa. Kutsuja jaettiin jälleen avainhenkilöille, kuten pääministerille, parlamentin jäsenille sekä uskonnollisille ja sotilasjohtajille. Veljet tekivät asiaa tunnetuksi julisteiden, lehtimainosten sekä noin 710 000 jakeluilmoituksen avulla, ja Tokiossa pidettyä kolmea puhetta oli kuuntelemassa yhteensä 4 800 henkeä.

INNOKKAITA KOLPORTEERAAJIA

Katsuo ja Hagino Miura

Kolporteeraajilla (tienraivaajilla) oli tärkeä osa Valtakunnan sanoman viemisessä ihmisten koteihin. Matsue Ishii, joka oli Japanin ensimmäisiä kolporteeraajia, ja hänen miehensä Jizo kävivät maasta kolme neljännestä: kaukaa pohjoisesta Sapporosta aina Sendaihin, Tokioon, Jokohamaan, Nagoyaan, Osakaan, Kiotoon, Okayamaan ja Tokushimaan saakka. Sisar Ishii ja iäkkäämpi sisar Sakiko Tanaka olivat pukeutuneet etiketin mukaan kimonoihin vieraillessaan korkea-arvoisten viranomaisten luona. Yksi näistä pyysi 300 kappaletta kirjoja Jumalan harppu ja Vapautus toimitettavaksi vankiloiden kirjastoihin.

Katsuo ja Hagino Miura saivat kirjoja sisar Ishiilta ja tunnistivat pian totuuden. Heidät kastettiin vuonna 1931, ja heistä tuli kolporteeraajia.  Haruichi ja Tane Yamada sekä monet heidän sukulaisensa ottivat vastaan Valtakunnan sanoman vähän ennen vuotta 1930. Yamadat ryhtyivät kolporteeraajiksi, ja heidän tyttärensä Yukiko alkoi palvella Tokion Betelissä.

ISOJA JA PIENIÄ ”JEEHUJA”

”Isoon Jeehuun” mahtui kuusi tienraivaajaa.

Tuohon aikaan autot olivat erittäin kalliita ja tiet huonoja. Siksi Kazumi Minoura ja jotkut muut nuoret kolporteeraajat käyttivät asuntovaunuja, jotka kulkivat ilman konevoimaa. He nimesivät ne ”Jeehuiksi” vauhdikkaan vaunujen ajajan mukaan, josta tuli yksi Israelin kuninkaista (2. Kun. 10:15, 16). Kolme ”isoa Jeehua” olivat 2,2 metriä pitkiä, 1,9 metriä leveitä ja 1,9 metriä korkeita, ja niissä kussakin sopi majoittumaan jopa kuusi tienraivaajaa. Lisäksi Japanin haaratoimistossa rakennettiin 11 kahden hengen ”pikku Jeehua”, joita vedettiin polkupyörällä. ”Jeehujen” rakentamisessa mukana ollut Kiichi Iwasaki muistelee: ”Kussakin ’Jeehussa’ oli teltta sekä auton akku, josta saatiin sähköä valaisimiin.” Kolporteeraajat saattoivat totuuden valon loistamaan kaikkialla Japanissa, kun he vetivät ja työnsivät ”Jeehuja” ylös ja alas vuorenrinteitä sekä halki laaksojen pohjoisesta Hokkaidosta etelässä sijaitsevaan Kyushuun asti.

”Pikku Jeehuun” sopi kaksi henkeä.

Kolporteeraaja Ikumatsu Ota kertoo: ”Kun saavuimme johonkin kaupunkiin, jätimme ’Jeehun’ joen rantaan tai peltoaukealle. Ensin kävimme tapaamassa kaupungin silmäätekeviä, kuten pormestaria, ja sitten menimme koteihin esittelemään julkaisujamme. Käytyämme alueen jatkoimme seuraavaan kaupunkiin.”

Kun 36 raamatuntutkijan ryhmä piti Kobessa ensimmäisen konventtinsa, elettiin ”pienten alkujen päivää” (Sak. 4:10). Vain viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1932, Japanissa toimi raporttien mukaan 103 kolporteeraajaa ja julistajaa ja he levittivät yli 14 000 kirjaa. Nykyään julkista todistamista varten on tehty hyvät järjestelyt Japanin suurkaupunkialueilla, ja lähes 220 000 julistajaa antaa valonsa loistaa kautta nousevan auringon maan. (Arkistostamme Japanista.)

Nämä luonnokset on tehnyt Kiichi Iwasaki, joka rakensi ”Jeehuja” Japanin Betelissä.