Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) ELOKUU 2014

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Jeesus sanoi saddukeuksille, että ne, jotka saavat ylösnousemuksen, ”eivät mene naimisiin, eikä heitä naiteta” (Luuk. 20:34–36). Puhuiko hän maallisesta ylösnousemuksesta?

Tämä on tärkeä kysymys erityisesti niille, joiden rakas puoliso on kuollut. He saattavat toivoa kovasti, että he saisivat uudessa maailmassa elää jälleen avioliitossa kuolleista herätetyn puolisonsa kanssa. Muuan leski sanoi: ”Vaimoni ja minä emme halunneet liittomme päättyvän. Toivoimme sydämestämme, että saisimme palvoa Jumalaa yhdessä miehenä ja vaimona ikuisesti. Ajattelen yhä samalla tavalla.” Onko perustetta toivoa, että ne, jotka saavat ylösnousemuksen, voivat mennä naimisiin? Lyhyesti sanottuna emme tiedä.

Julkaisuissamme on vuosien ajan esitetty, että Jeesuksen sanat ylösnousemuksesta ja naimisiin menemisestä soveltuvat todennäköisesti maalliseen ylösnousemukseen ja että ne, jotka herätetään kuolleista uudessa maailmassa, eivät ilmeisesti mene naimisiin (Matt. 22:29, 30; Mark. 12:24, 25; Luuk. 20:34–36). * Vaikka emme voikaan olla asiasta ehdottoman varmoja, onko mahdollista, että Jeesus puhui taivaallisesta ylösnousemuksesta? Katsotaanpa, mitä hän sanoi.

Millaisessa tilanteessa Jeesus esitti nuo sanat? (Lue Luukkaan 20:27–33.) Saddukeukset, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, yrittivät saada Jeesuksen ansaan kysymällä häneltä ylösnousemuksesta ja lankousavioliitosta. * Jeesus vastasi: ”Tämän asiainjärjestelmän lapset menevät naimisiin, ja heitä naitetaan, mutta ne, jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään siihen asiainjärjestelmään ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät mene naimisiin, eikä heitä naiteta. He eivät myöskään voi enää kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia, ja he ovat Jumalan lapsia olemalla ylösnousemuksen lapsia.” (Luuk. 20:34–36.)

Miksi julkaisuissamme on sanottu, että Jeesus puhui luultavasti maallisesta ylösnousemuksesta? Tämä päätelmä perustuu pääasiassa kahteen seikkaan. Ensiksikin on ajateltu, että saddukeuksilla oli todennäköisesti mielessään maallinen ylösnousemus ja että Jeesus vastasi heille sen mukaisesti. Toiseksi Jeesus päätti vastauksensa viittaamalla Abrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin – uskollisiin patriarkkoihin, joiden odotteena on saada ylösnousemus maan päälle (Luuk. 20:37, 38).

On kuitenkin mahdollista, että Jeesuksella oli mielessään taivaallinen ylösnousemus. Millä perusteella sanomme näin? Tarkastellaanpa kahta avainilmausta.

”Ne, jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään – – ylösnousemukseen kuolleista.” Uskolliset voidellut ”katsotaan Jumalan valtakunnan arvoisiksi” (2. Tess. 1:5, 11). Lunnaiden perusteella heidät on julistettu vanhurskaiksi elämään, eivätkä he siksi kuole tuomittuina synnintekijöinä (Room. 5:1, 18; 8:1). Heitä sanotaan ”onnellisiksi ja pyhiksi”, ja heitä pidetään arvollisina saamaan ylösnousemus taivaaseen (Ilm. 20:5, 6). Toisaalta niihin, jotka herätetään kuolleista elämään maan päällä, kuuluu myös ”epävanhurskaita” (Apt. 24:15). Voidaanko heistä sanoa, että heidät ”katsotaan arvollisiksi” saamaan ylösnousemus?

 ”He eivät myöskään voi enää kuolla.” Jeesus ei sanonut, että he eivät enää kuole vaan että he eivät voi enää kuolla. Joissakin käännöksissä nämä sanat kuuluvat: ”He eivät ole enää kuoleman alaisia” ja: ”Kuolemalla ei ole enää valtaa heihin.” Voidellut, jotka päättävät maallisen vaelluksensa uskollisina, saavat ylösnousemuksen taivaaseen, ja heille annetaan kuolemattomuus, toisin sanoen loputon, häviämätön elämä (1. Kor. 15:53, 54). Kuolemalla ei ole enää valtaa niihin, jotka saavat taivaallisen ylösnousemuksen. *

Mitä edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä? Jeesuksen sanat naimisiin menemisestä ja ylösnousemuksesta saattavat soveltua taivaalliseen ylösnousemukseen. Jos näin on, hänen sanansa kertovat meille jotain niistä, jotka herätetään kuolleista taivaalliseen elämään: he eivät mene naimisiin, he eivät voi kuolla ja he ovat joissakin suhteissa kuin enkelit, henkimaailmassa asuvat henkiolennot. Tämä päätelmä puolestaan herättää muita kysymyksiä.

Ensinnäkin miksi Jeesus olisi puhunut taivaallisesta ylösnousemuksesta vastatessaan saddukeuksille, joilla oli luultavasti mielessään maallinen ylösnousemus? Jeesus ei aina vastannut vastustajilleen sen mukaisesti, mitä hän tiesi heidän ajavan takaa. Esimerkiksi juutalaisille, jotka vaativat häneltä tunnusmerkkiä, hän sanoi: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin pystytän sen kolmessa päivässä.” Todennäköisesti Jeesus tiesi, että he ajattelivat temppelirakennusta, ”mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä”. (Joh. 2:18–21.) Jeesus ei kenties tuntenut tarvetta vastata noille viekkaille saddukeuksille, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen eivätkä enkelien olemassaoloon (Sananl. 23:9; Matt. 7:6; Apt. 23:8). Ehkä hän sen sijaan halusi valottaa taivaallista ylösnousemusta vilpittömille opetuslapsilleen, joiden olisi aikanaan mahdollista saada se.

Toiseksi minkä takia Jeesus mainitsi lopuksi Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin, jotka saavat ylösnousemuksen maan päälle? (Lue Matteuksen 22:31, 32.) Huomaa, että ennen noiden patriarkkojen mainitsemista hän sanoi: ”Mutta ettekö ole lukeneet kuolleiden ylösnousemuksesta?” Tässä näkökulma saattoi vaihtua. Jeesus viittasi nyt Mooseksen kirjoituksiin, jotka saddukeukset väittivät hyväksyvänsä. Lainaamalla sanoja, jotka Jehova esitti Moosekselle palavan pensaan luona, Jeesus antoi lisätodisteen siitä, että maallinen ylösnousemus kuuluu aivan varmasti Jehovan tarkoitukseen. (2. Moos. 3:1–6.)

Kolmanneksi jos Jeesuksen sanat ylösnousemuksesta ja naimisiin menemisestä soveltuvat taivaalliseen ylösnousemukseen, merkitseekö se sitä, että ne, jotka herätetään kuolleista maan päälle, voivat mennä naimisiin? Jumalan sanassa ei anneta tähän kysymykseen suoraa vastausta. Jos Jeesus tosiaan puhui taivaallisesta ylösnousemuksesta, hänen sanansa eivät valota millään tavalla sitä, voivatko maallisen ylösnousemuksen saaneet mennä naimisiin uudessa maailmassa.

Joka tapauksessa Jumalan sanassa sanotaan selvästi, että kuolema purkaa avioliiton. Leskeksi jääneen ei siksi tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos hän päättää mennä uudelleen naimisiin. Ratkaisu on henkilökohtainen, eikä uudelleen avioituvia tule arvostella siitä, että he haluavat aviopuolison läheistä kumppanuutta. (Room. 7:2, 3; 1. Kor. 7:39.)

Meillä saattaa ymmärrettävästikin olla monia kysymyksiä elämästä uudessa maailmassa. Sen sijaan että tarpeettomasti pohdiskelisimme niitä, meidän on vain odotettava kärsivällisesti ja katsottava, mitä tapahtuu. Yhdestä asiasta voimme kuitenkin olla varmoja: tottelevaiset ihmiset tulevat olemaan onnellisia, sillä Jehova tyydyttää heidän kaikki tarpeensa ja halunsa parhaalla mahdollisella tavalla (Ps. 145:16).

^ kpl 4 Ks. Vartiotorni 1.6.1987 s. 29–30.

^ kpl 5 Raamatun aikoina mies saattoi solmia leviraatti- eli lankousavioliiton kuolleen veljensä pojattoman lesken kanssa, jotta heidän jälkeläisensä jatkaisi veljen sukuhaaraa (1. Moos. 38:8; 5. Moos. 25:5, 6).

^ kpl 9 Ne jotka herätetään kuolleista maan päälle, voivat odottaa saavansa ikuisen elämän, mutta eivät kuolemattomuutta. Kuolemattomuuden ja ikuisen elämän välistä eroa selitetään Vartiotornissa 1.7.1984 s. 30–31.