Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) ELOKUU 2014

 ARKISTON AARTEITA

”Heureka-näytös” auttoi monia löytämään Raamatun totuuden

”Heureka-näytös” auttoi monia löytämään Raamatun totuuden

”HEUREKA!” Tämä lyhyt huudahdus merkitsee ’olen löytänyt sen!’ Kaliforniassa Yhdysvalloissa sen saattoi kuulla 1800-luvun kultakuumeen aikana, kun joku osui kultasuoneen. Charles Taze Russell ja toiset raamatuntutkijat olivat kuitenkin löytäneet jotain paljon arvokkaampaa: Raamatun totuuden. He paloivat halusta kertoa löydöstään toisille.

Vuoden 1914 kesään mennessä miljoonat ihmiset suurissa kaupungeissa olivat nähneet ”Kuvanäytös Luomisen”, Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran valmistaman kahdeksantuntisen esityksen. Tässä Raamattuun perustuvassa kuvaesityksessä oli upeita elokuvia, värikkäitä kuultokuvia, kiinnostava selostus ja kaunista klassista musiikkia. Se vei katsojansa aikojen halki: luomisesta läpi ihmiskunnan historian aina Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden loppuun saakka (Ilm. 20:4). *

Entäpä pikkukaupungeissa ja maaseudulla asuvat? Jotta yksikään totuudennälkäinen ei olisi jäänyt osattomaksi, raamatuntutkijat julkaisivat elokuussa 1914 ”Heureka-näytöksen”. Se oli ”Kuvanäytös Luomisen” lyhennetty versio, johon ei kuulunut elokuvaosuuksia. ”Heureka-näytöksiä” oli kolmenlaisia, ja niitä oli saatavissa useilla kielillä. ”Heureka X” sisälsi kaiken äänilevyillä olevan selostuksen ja musiikin. ”Heureka Y:ssä” oli kaikki äänilevyt sekä kauniisti väritetyt kuultokuvat, ja perheiden käyttöön tarkoitetussa näytöksessä oli osa selostuksesta ja hymneistä. Lisäksi oli mahdollista hankkia huokeita gramofoneja ja projektoreja.

Projektori, jolla näytettiin värillisiä kuultokuvia.

Koska tätä ilmaista näytöstä varten ei tarvittu elokuvaprojektoria eikä suurta valkokangasta, raamatuntutkijat saattoivat esittää sitä maaseudulla ja päästä näin levittämään Valtakunnan sanomaa uusille alueille. Pelkkiä äänilevyjä sisältävää ”Heureka X:ää” voitiin esittää niin päivisin kuin iltaisinkin. ”Heureka Y:n” näyttämiseen ei välttämättä vaadittu sähköä, sillä kuultokuvaprojektorissa voitiin käyttää karbidilamppua. ”Voimme näytellä näitä kuvia melkein missä vaan”, todettiin suomenkielisessä Vartio-Tornissa. Miten osuvasti sanottu!

Sen sijaan että raamatuntutkijat olisivat vuokranneet suuria teattereita, he hyödynsivät usein kekseliäästi ilmaisia tiloja, kuten koulujen luokkahuoneita, oikeustaloja, rautatieasemia ja jopa suurten  talojen olohuoneita. Monesti esityksiä järjestettiin ulkosalla, ja ”valkokangas” saatiin ladon seinään kiinnitetystä suuresta lakanasta. Anthony Hambuch kirjoitti: ”Maanviljelijät tekivät puutarhaansa pienen katsomon, jossa ihmiset saattoivat istua rivissä parrujen päällä seuraamassa ohjelmaa.” Nämä ”Heureka-näytöksen” esittäjät kuljettivat laitteitaan, matkatavaroitaan sekä leiri- ja keittovälineitään hevoskärryillä.

Toisinaan ”Heureka-näytös” houkutteli paikalle vain kourallisen ihmisiä, joskus taas satoja. Yhdysvalloissa eräällä koululla, joka sijaitsi 150 asukkaan paikkakunnalla, kävi 400 katsojaa. Toisaalla jotkut kävelivät kahdeksan kilometriä mennen tullen päästäkseen seuraamaan ”Heureka-näytöstä”. Ruotsissa Charlotte Ahlbergin pieneen taloon kokoontui naapureita, joihin äänilevyjen kuunteleminen ”teki todella syvän vaikutuksen”. Eräässä Australian syrjäisessä kaivoskaupungissa näytökseen tuli kerralla noin 1 500 ihmistä. Vartiotornissa selostettiin, että joissakin oppilaitoksissa ”opettajat ja opiskelijat ovat ihastuksissaan kuvista ja mainioista gramofonilevyistämme”. ”Heureka-näytös” keräsi katsojia myös paikoissa, joissa oli elokuvateattereita.

TOTUUDEN SIEMENIÄ KASTELLAAN

”Heureka-näytöksestä” tuli hyödyllinen väline ”luokkien laajennustyössä”, jossa raamatuntutkijoiden luokista lähetettiin puhujia panemaan alulle uusia luokkia. On vaikea saada selville, miten monet näkivät ”Heureka-näytöksen”. Useat sarjat olivat jatkuvassa käytössä. Vuonna 1915 kaikkiaan 86:sta sitä esittävästä ryhmästä kuitenkin vain 14 raportoi säännöllisesti. Tuon vuoden lopussa julkaistussa raportissa pahoiteltiin tietojen puutteellisuutta mutta sanottiin, että esityksen oli nähnyt yli miljoona henkeä. Noin 30 000 ihmistä oli pyytänyt saada raamatullista kirjallisuutta.

”Heureka-näytöksestä” jäi ehkä vain vaatimaton jälki historiaan, mutta tämän ainutlaatuisen esityksen näkivät ilmeisestikin miljoonat ihmiset Australiasta Argentiinaan, Etelä-Afrikasta Britteinsaarille ja Intiasta Karibialle. Monet heistä löysivät kultaakin kallisarvoisemman Raamatun totuuden ja saattoivat huudahtaa: ”Heureka!”

^ kpl 4 Ks. ”Arkiston aarteita: Vaikuttava kuvaesitys sadan vuoden takaa”, Vartiotorni 15.2.2014 s. 30–32.