Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni – tutkittava  |  Heinäkuu 2014

”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”

”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”

”Jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Hän tuntee.” (1. KOR. 8:3)

1. Mikä Raamatun kertomus osoittaa, että jotkut Jumalan palvelijat ovat langenneet itsepetokseen? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

ERÄÄNÄ aamuna ylimmäinen pappi Aaron seisoi Jehovan tabernaakkelin sisäänkäynnin luona kädessään tuliastia ja siinä palavaa suitsuketta. Lähistöllä myös Korah ja 250 muuta miestä, joilla jokaisella oli tuliastiat, suitsuttivat Jehovalle. (4. Moos. 16:16–18.) Ensi näkemältä vaikutti siltä, että he kaikki palvoivat uskollisesti Jehovaa. Toisin kuin Aaron nuo miehet olivat kuitenkin röyhkeitä kapinallisia, jotka yrittivät anastaa pappeuden. (4. Moos. 16:1–11.) He uskottelivat itselleen, että Jumala hyväksyi heidän palvontansa. Tämä loukkasi Jehovaa, sillä hän kykenee tutkimaan sydämen ja näki siksi heidän ulkokultaisuutensa (Jer. 17:10).

2. Mitä Mooses oli sanonut, ja miten hänen sanansa kävivät toteen?

2 Mooses oli päivää aikaisemmin sanonut: ”Aamulla Jehova tekee tunnetuksi, kuka kuuluu hänelle.” (4. Moos. 16:5.) Jehova totisesti teki eron aitojen palvojiensa ja ulkokultaisten teeskentelijöiden välillä, kun ”tuli lankesi Jehovan luota ja kulutti sitten [Korahin ja] ne kaksisataaviisikymmentä miestä, jotka suitsuttivat” (4. Moos. 16:35; 26:10). Samalla Jehova säästi Aaronin hengen, mikä osoitti tämän olevan  hänen hyväksymänsä pappi ja hänen aito palvojansa. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 8:3.)

3. a) Millainen tilanne syntyi apostoli Paavalin päivinä? b) Mikä ennakkotapaus valaisi sitä, miten Jehova suhtautuu kapinallisiin?

3 Samankaltainen tilanne syntyi noin 1 500 vuotta myöhemmin apostoli Paavalin päivinä. Jotkut kristityiksi tunnustautuvat omaksuivat vääriä opetuksia mutta olivat edelleen seurakunnan yhteydessä. Sivustakatsojasta saattoi näyttää siltä, etteivät nuo luopiot juuri eronneet muista seurakunnan jäsenistä. Nämä sudet lampaiden vaatteissa olivat joka tapauksessa vaaraksi uskollisille kristityille, sillä he ryhtyivät ”mullistamaan muutamien uskoa” (2. Tim. 2:16–18). Jehova ei kuitenkaan vain tarkkaile tilannetta sivusta. Paavali tiesi tämän sen perusteella, miten Jumala oli menetellyt Korahin ja muiden kapinallisten tapauksessa satoja vuosia aikaisemmin. Tarkastellaanpa nyt erästä kiinnostavaa raamatunkohtaa nähdäksemme, mitä käytännöllistä voimme oppia siitä.

”MINÄ OLEN JEHOVA; MINÄ EN OLE MUUTTUNUT”

4. Mistä Paavali oli varma, ja miten se ilmenee hänen kirjeestään Timoteukselle?

4 Paavali oli varma siitä, että Jehova kykenisi tunnistamaan ulkokultaisen palvonnan ja tuntisi toisaalta ne, jotka tottelevat häntä. Paavalin luja luottamus ilmenee sanoista, jotka hän pyhän hengen vaikutuksesta kirjoitti Timoteukselle. Viitattuaan ensin siihen hengelliseen vahinkoon, jota luopiot jo aiheuttivat seurakuntaan kuuluville, Paavali kirjoitti: ”Kaikesta huolimatta Jumalan vahva perustus pysyy, ja siinä on tämä sinetti: ’Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle’ ja: ’Luopukoon epävanhurskaudesta jokainen, joka mainitsee Jehovan nimeä.’ ” (2. Tim. 2:18, 19.)

5, 6. Miksi Paavalin sananvalinta on merkittävä, ja millainen vaikutus sillä todennäköisesti oli Timoteukseen?

5 Miksi Paavalin sananvalinta on merkittävä? Tämä on ainoa raamatunkohta, jossa puhutaan ”Jumalan vahvasta perustuksesta”. Sanaa ”perustus” käytetään Raamatussa kuvaamaan eri asioita, kuten kirjaimellista Jerusalemia, muinaisen Israelin pääkaupunkia (Ps. 87:1, 2). Myös Jeesuksen osaa Jehovan tarkoituksessa verrataan perustukseen (1. Kor. 3:11; 1. Piet. 2:6). Mitä Paavali tarkoitti sanoilla ”Jumalan vahva perustus”?

6 Paavali mainitsee ”Jumalan vahvan perustuksen” samassa tekstiyhteydessä, jossa hän lainaa 4. Mooseksen kirjan 16:5:ssä olevia Mooseksen sanoja Korahista ja tämän kannattajista. Paavali viittasi Mooseksen päivien tapahtumiin ilmeisesti rohkaistakseen Timoteusta ja muistuttaakseen häntä siitä, että Jehova kykenee havaitsemaan kapinallisuuden ja torjumaan sen. Seurakunnassa olevat luopiot eivät pystyisi tekemään tyhjäksi Jehovan tarkoitusta sen enempää kuin Korah oli pystynyt satoja vuosia aikaisemmin. Paavali ei selittänyt yksityiskohtaisesti, mitä ”Jumalan vahva perustus” merkitsee, mutta hänen sananvalintansa epäilemättä herätti Timoteuksessa luottamusta Jehovaa kohtaan.

7. Miksi voimme olla varmoja siitä, että Jehova toimii vanhurskaasti ja uskollisesti?

7 Jehovan ylevät periaatteet ovat muuttumattomia. ”Jehovan neuvo pysyy ajan hämärään asti, hänen sydämensä ajatukset sukupolvesta sukupolveen”, todetaan psalmissa 33:11. Muissa raamatunkohdissa sanotaan, että hänen kuninkuutensa, uskollinen rakkautensa, vanhurskautensa ja totuudellisuutensa pysyvät ikuisesti (2. Moos. 15:18; Ps. 106:1, alav.; 111:3; 117:2). Malakian 3:6:ssa hän julistaa: ”Minä olen Jehova; minä en ole muuttunut.” Samaan asiaan viitataan Jaakobin  kirjeen 1:17:ssä, jonka mukaan Jehovan ”luona ei ole varjon kääntymisen vaihtelua”.

”SINETTI” JOKA RAKENTAA USKOA JEHOVAAN

8, 9. Mitä Paavalin kielikuva opettaa meille?

8 Paavali kuvailee 2. Timoteuksen kirjeen 2:19:ssä perustusta, johon on ikään kuin sinettileimasimella painettu sanoma. Ennen muinoin rakennuksen perustuksessa oli usein teksti, josta kävi ilmi sen rakentaja tai omistaja. Paavali oli ensimmäinen raamatunkirjoittaja, joka käytti tätä kielikuvaa. * ”Jumalan vahvan perustuksen” sinetissä on kaksi julistusta. Ensiksikin: ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”, ja toiseksi: ”Luopukoon epävanhurskaudesta jokainen, joka mainitsee Jehovan nimeä.” Tämä palauttaa mieleen sen, mitä sanotaan 4. Mooseksen kirjan 16:5:ssä. (Lue.)

9 Mitä ne, jotka kuuluvat Jumalalle, oppivat Paavalin kielikuvasta? Jehovan arvot ja periaatteet voidaan kiteyttää kahdeksi perustotuudeksi: 1) Jehova rakastaa niitä, jotka ovat hänelle uskollisia, ja 2) Jehova vihaa epävanhurskautta. Miten tämä liittyy seurakunnassa kehittyvään luopumukseen?

10. Miten luopioiden toiminta vaikutti uskollisiin kristittyihin Paavalin päivinä?

10 Timoteusta ja muita uskollisia varmastikin huolestutti heidän keskuudessaan olevien luopioiden toiminta. Jotkut kristityt ovat voineet miettiä, miksi noiden yksilöiden sallittiin jäädä seurakuntaan. Eikö Jehova nähnyt eroa heidän ehdottoman uskollisuutensa ja luopioiden ulkokultaisen palvonnan välillä? (Apt. 20:29, 30.)

Luopiot eivät pystyneet horjuttamaan Timoteuksen uskoa. (Ks. kpl:t 10–12.)

11, 12. Miten Paavalin kirje epäilemättä vahvisti Timoteuksen uskoa?

11 Paavalin kirje epäilemättä vahvisti Timoteuksen uskoa. Se palautti hänen mieleensä, miten Jumala oli osoittanut hyväksyvänsä uskollisen Aaronin ja paljastanut Korahin ja hänen tukijoidensa ulkokultaisuuden sekä hylännyt ja tuhonnut heidät. Vaikka seurakunnassa oli valekristittyjä, Paavali vakuutti Jehovan tunnistavan ne, jotka todella kuuluivat hänelle, aivan kuten oli tapahtunut Mooseksen päivinä.

12 Jehova ei koskaan muutu; hän on ehdottoman luotettava. Hän vihaa epävanhurskautta, ja määräaikanaan hän  tuo katumattomat väärintekijät tuomiolle. Koska Timoteus kuului niihin, jotka ”mainitsevat Jehovan nimeä”, häntä muistutettiin myös siitä, että hänellä oli velvollisuus torjua valekristittyjen epävanhurskas vaikutus. *

AITO JEHOVAN PALVONTA EI OLE KOSKAAN TURHAA

13. Mistä voimme olla varmoja?

13 Paavalin henkeytetyt sanat voivat vahvistaa meitäkin hengellisesti. Ensiksikin on rohkaisevaa ymmärtää Jehovan tietävän hyvin, että olemme uskollisia hänelle. Kyse ei ole kuitenkaan vain passiivisesta tietämisestä. Jehova on erittäin kiinnostunut niistä, jotka kuuluvat hänelle. Raamatussa sanotaan: ”Jehovan silmät tarkkailevat kaikkea maata, jotta hän osoittaisi voimansa niiden puolesta, jotka ovat ehytsydämisiä häntä kohtaan.” (2. Aik. 16:9.) Voimme siksi olla täysin varmoja, että se, mitä teemme Jehovan palvonnan hyväksi ”puhtaasta sydämestä”, ei ole koskaan turhaa (1. Tim. 1:5; 1. Kor. 15:58).

14. Millaista palvontaa Jehova ei suvaitse?

14 Lisäksi on vakavoittavaa tietää, ettei Jehova suvaitse ulkokultaista palvontaa. Koska hänen silmänsä ”tarkkailevat kaikkea maata”, hän näkee ne, jotka eivät ole ”ehytsydämisiä häntä kohtaan”. ”Vilpillinen on Jehovalle inhottavuus”, sanotaan Sananlaskujen 3:32:ssa. Joku voi esimerkiksi tieten tahtoen teeskennellä tottelevansa häntä, vaikka samalla harjoittaakin salassa syntiä. Vilpillinen ihminen pystyy ehkä jonkin aikaa pettämään toisia, mutta Jehovan kaikkivaltius ja vanhurskaus takaavat sen, että ”joka peittää rikkomuksensa, se ei menesty”. (Sananl. 28:13; lue 1. Timoteuksen kirjeen 5:24; Heprealaiskirjeen 4:13.)

15. Mitä meidän tulee välttää ja miksi?

15 Ylivoimaisesti useimpien Jehovan palvojien antaumus on aitoa. On erittäin harvinaista, että joku seurakunnan jäsen yrittää pettää Jehovaa palvomalla häntä ulkokultaisesti. Toisaalta näin kävi Mooseksen päivinä samoin kuin varhaiskristillisen seurakunnan aikana, joten niin voi käydä myös nykyään. (2. Tim. 3:1, 5.) Tulisiko meidän kuitenkaan suhtautua epäluuloisesti toisiin kristittyihin ja kyseenalaistaa heidän uskollisuutensa aitous? Ei missään tapauksessa! Olisi väärin epäillä perusteettomasti veljien ja sisarten nuhteettomuutta. (Lue Roomalaiskirjeen 14:10–12; 1. Korinttilaiskirjeen 13:7.) Tällainen epäluottamus seurakuntaan kuuluvia kohtaan sitä paitsi vahingoittaisi omaa hengellisyyttämme.

16. a) Mitä voimme tehdä estääksemme ulkokultaisuutta juurtumasta sydämeemme? b) Mitä opimme tekstiruudusta ” Koetelkaa jatkuvasti, – – tarkistakaa jatkuvasti”?

16 Jokaisen kristityn tulee ”koetella – –, mitä hänen oma työnsä on” (Gal. 6:4). Epätäydellisyytemme vuoksi on aina mahdollista, että omaksumme huomaamattamme taipumuksia, jotka eivät ole kovinkaan vilpittömiä (Hepr. 3:12, 13). Meidän olisi aika ajoin hyvä pohtia, mistä vaikuttimista palvelemme Jehovaa. Voisimme kysyä itseltämme: palvonko Jehovaa, koska rakastan häntä ja tunnustan hänen suvereeniutensa, vai pidänkö tärkeämpinä niitä aineellisia siunauksia, joita toivon saavani paratiisissa? (Ilm. 4:11.) Meidän kaikkien on varmasti hyödyllistä punnita, mitä ”oma työmme on”, ja kitkeä sydämestämme ulkokultaisuuden rippeetkin.

USKOLLISUUS JOHTAA ONNELLISUUTEEN

17, 18. Miksi palvontamme tulee olla aitoa ja vilpitöntä?

17 Kun pyrimme siihen, että palvontamme on aitoa ja vilpitöntä, meitä siunataan  runsaasti. Psalmista sanoi: ”Onnellinen on se ihminen, jonka tilille Jehova ei pane erhettä ja jonka hengessä ei ole petollisuutta.” (Ps. 32:2.) Ne, jotka kitkevät sydämestään ulkokultaisuuden, ovat tosiaan onnellisempia nykyään ja voivat odottaa olevansa täydellisen onnellisia tulevaisuudessa.

18 Jehova paljastaa määräaikanaan kaikki ne, jotka harjoittavat pahuutta tai viettävät kaksoiselämää. Hän tekee selväksi ”eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä, Jumalaa palvelevan ja häntä palvelemattoman välillä”. (Mal. 3:18.) Ennen kuin tuo aika koittaa, on rohkaisevaa tietää, että ”Jehovan silmät ovat kohdistettuina vanhurskaisiin ja hänen korvansa heidän rukoukseensa” (1. Piet. 3:12).

^ kpl 8 Ilmestyksen 21:14:ssä, joka kirjoitettiin kymmeniä vuosia myöhemmin kuin Paavalin kirjeet Timoteukselle, mainitaan 12 ”peruskiveä”, joissa on 12 apostolin nimet.

^ kpl 12 Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään sitä, miten voimme jäljitellä Jehovaa ja ”luopua epävanhurskaudesta”.