Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni – tutkittava  |  Heinäkuu 2014

Jehovan palvelijat ”luopuvat epävanhurskaudesta”

Jehovan palvelijat ”luopuvat epävanhurskaudesta”

”Luopukoon epävanhurskaudesta jokainen, joka mainitsee Jehovan nimeä.” (2. TIM. 2:19)

1. Millä on keskeinen osa palvonnassamme?

OLETKO joskus nähnyt Jehovan nimen jossakin julkisessa rakennuksessa tai museoesineessä? Jos olet, olit varmasti innoissasi. Jumalan nimellä on keskeinen osa palvonnassamme – olemmehan Jehovan todistajia! Mitään muuta ihmisryhmää maailmassa ei nykyään liitetä hänen nimeensä yhtä läheisesti kuin meidät. Tiedämme kuitenkin, että kunniaan edustaa Jehovaa sisältyy vastuu.

2. Mikä vastuu sisältyy siihen kunniaan, että Jehovan nimi liitetään meihin?

2 Jehovan nimen käyttäminen ei itsessään tuo meille hänen hyväksyntäänsä. Meidän on myös elettävä sopusoinnussa hänen moraalinormiensa kanssa. Siksi Raamatussa muistutetaan, että Jehovan palvelijoiden täytyy ”kääntyä pois pahasta” (Ps. 34:14). Apostoli Paavali ilmaisi selvästi tämän periaatteen kirjoittaessaan: ”Luopukoon epävanhurskaudesta jokainen, joka mainitsee Jehovan nimeä.” (Lue 2. Timoteuksen kirjeen 2:19.) Jehovan todistajina meidät tosiaan tunnetaan siitä, että käytämme hänen nimeään. Mutta millä tavoin ”luovumme epävanhurskaudesta”?

 ”VÄISTYKÄÄHÄN SYRJÄÄN”

3, 4. Mikä raamatunkohta on pitkään kiehtonut raamatunoppineita ja miksi?

3 Tarkastellaanpa 2. Timoteuksen kirjeen 2:19:ssä olevien Paavalin sanojen raamatullista taustaa. Tässä kohdassa puhutaan ”Jumalan vahvasta perustuksesta” ja mainitaan sitten siinä olevat kaksi julistusta. Ensimmäinen julistus ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle” on ilmeisesti lainattu 4. Mooseksen kirjan 16:5:stä. (Ks. edellinen kirjoitus.) Toinen julistus ”Luopukoon epävanhurskaudesta jokainen, joka mainitsee Jehovan nimeä” on pitkään kiehtonut raamatunoppineita. Miksi?

4 Paavalin sananvalinnasta voisi päätellä, että hän lainasi jotakin toista lähdettä. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei kuitenkaan näytä olevan kohtaa, joka vastaisi näitä Paavalin sanoja. Mihin hän siis viittasi sanoessaan: ”Luopukoon epävanhurskaudesta jokainen, joka mainitsee Jehovan nimeä”? Juuri ennen tätä julistusta hän lainasi 4. Mooseksen kirjan 16. lukua, jossa kerrotaan Korahin kapinasta. Voisiko tämä toinenkin julistus koskea tuohon kapinaan liittyneitä tapahtumia?

5–7. Mitkä Mooseksen päivien tapahtumat valottavat 2. Timoteuksen kirjeen 2:19:ssä olevien Paavalin sanojen taustaa? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

5 Raamatussa sanotaan, että Eliabin pojat Datan ja Abiram olivat Korahin rinnalla johtamassa kapinaa Moosesta ja Aaronia vastaan (4. Moos. 16:1–5). He halveksivat avoimesti Moosesta ja kiistivät hänen Jumalalta saamansa vallan. Koska nämä kapinalliset asuivat edelleen Jehovan kansan keskuudessa, siihen kuuluvien hengellinen terveys oli vaarassa. Kun koitti aika, jolloin Jehova tekisi eron uskollisten palvojiensa ja noiden kapinallisten välillä, hän antoi selvän käskyn.

6 Raamattu kertoo: ”Niin Jehova puhui Moosekselle sanoen: ’Puhu kansankokoukselle sanoen: ”Lähtekää pois Korahin, Datanin ja Abiramin telttamajojen ympäriltä!” ’ Sen jälkeen Mooses nousi ja meni Datanin ja Abiramin luo, ja Israelin vanhimmat menivät hänen kanssaan. Sitten hän puhui kansankokoukselle sanoen: ’Väistykäähän syrjään näiden jumalattomien miesten telttojen edestä älkääkä koskeko mihinkään heille kuuluvaan, jottei teitä pyyhkäistäisi pois kaiken heidän syntinsä tähden.’ He lähtivät heti pois Korahin, Datanin ja Abiramin telttamajan edestä, joka puolelta.” (4. Moos. 16:23–27.) Sitten Jehova surmasi kaikki kapinalliset. Toisaalta hänen uskolliset palvojansa – ne, jotka luopuivat epävanhurskaudesta lähtemällä kapinallisten luota – säilyivät elossa.

7 Jehova näkee ihmisten sydämeen ja huomaa niiden uskollisuuden, jotka kuuluvat hänelle. Hänen uskollisten palvelijoidensa täytyi silti päättäväisesti erottautua epävanhurskaista. Paavali viittasikin mahdollisesti 4. Mooseksen kirjan 16:5, 23–27:ssä olevaan kertomukseen, kun hän kirjoitti: ”Luopukoon epävanhurskaudesta jokainen, joka mainitsee Jehovan nimeä.” Tämä päätelmä olisi sopusoinnussa sen kanssa, että hän sanoo edellä: ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle.” (2. Tim. 2:19.)

”SUHTAUDU TORJUVASTI TYHMIIN JA TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ OSOITTAVIIN KIISTELYIHIN”

8. Miksi ei riitä, että käyttää Jehovan nimeä tai kuuluu kristilliseen seurakuntaan?

8 Viittaamalla Mooseksen päivien tapahtumiin Paavali muistutti Timoteusta siitä, että tämän oli määrätietoisesti suojeltava kallisarvoista suhdettaan Jehovaan. Ei riittänyt, että kuului kristilliseen seurakuntaan, aivan kuten Mooseksen päivinä ei riittänyt, että ”mainitsi  Jehovan nimeä”. Jumalan uskollisten palvojien täytyy myös päättäväisesti luopua epävanhurskaudesta. Mitä tämä merkitsi Timoteukselle? Entä mitä Jehovan kansa voi nykyään oppia Paavalin henkeytetystä neuvosta?

9. Miten ”tyhmät ja tietämättömyyttä osoittavat kiistelyt” vaikuttivat varhaiskristilliseen seurakuntaan?

9 Jumalan sanassa on yksityiskohtaisia ohjeita siitä, millaisesta epävanhurskaudesta kristittyjen täytyy luopua ja pysyä erossa. Esimerkiksi 2. Timoteuksen kirjeen 2:19:n tekstiyhteydessä Paavali kehottaa ”olemaan taistelematta sanoista” ja ”välttämään tyhjiä puheita”. (Lue 2. Timoteuksen kirjeen 2:14, 16, 23.) Jotkut seurakunnan jäsenet edistivät luopio-opetuksia. Jotkut muut näyttävät esittäneen ajatuksia, jotka herättivät kiistaa. Vaikka ne eivät olleet varsinaisesti Raamatun vastaisia, ne aiheuttivat erimielisyyttä. Ne johtivat sanoja koskeviin riitoihin ja väittelyihin ja loivat näin ilmapiiriä, joka oli vahingollinen hengellisyydelle. Siksi Paavali tähdensi tarvetta ”suhtautua torjuvasti tyhmiin ja tietämättömyyttä osoittaviin kiistelyihin”.

10. Miten meidän tulisi suhtautua luopumukseen?

10 Nykyään Jehovan palvelijat eivät useinkaan kohtaa luopumusta seurakunnan sisäpuolella. Mutta altistuessamme epäraamatullisille opetuksille meidän on torjuttava ne päättäväisesti, tulivatpa ne miltä taholta hyvänsä. Olisi epäviisasta antautua väittelyihin luopioiden kanssa, esimerkiksi keskustella heidän kanssaan kasvotusten tai lisätä kommentteja heidän verkkosivustoilleen. Vaikka tarkoituksenamme olisi auttaa heitä, tällainen yhteydenpito olisi vastoin juuri tarkastelemiamme Raamatun ohjeita. Jehovan palvelijoina torjumme luopumuksen eli pysymme siitä täysin erossa.

Älä antaudu väittelyihin luopioiden kanssa. (Ks. kpl 10.)

11. Mikä voisi synnyttää ”tyhmiä – – kiistelyitä”, ja miten kristityt vanhimmat voivat näyttää hyvää esimerkkiä?

11 Luopumuksen lisäksi muutkin asiat saattaisivat häiritä seurakunnan rauhaa. ”Tyhmiin ja tietämättömyyttä osoittaviin kiistelyihin” voivat johtaa esimerkiksi viihdettä koskevat mielipide-erot. Kristittyjen vanhinten ei tietenkään tule pelkästään kiistojen välttämiseksi suvaita sitä, että jotkut seurakunnan jäsenet suosivat Jehovan moraalinormien vastaista viihdettä (Ps. 11:5; Ef. 5:3–5). Vanhimmat varovat kuitenkin huolellisesti tyrkyttämästä henkilökohtaisia näkemyksiään. He noudattavat uskollisesti kehotusta, joka Raamatussa annetaan kristityille valvojille: ”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, – – ei herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi.” (1. Piet. 5:2, 3; lue 2. Korinttilaiskirjeen 1:24.)

12, 13. a) Mikä on Jehovan todistajien näkemys viihteen valinnasta, ja mitkä Raamatun periaatteet siihen soveltuvat? b) Miten kappaleessa 12 käsitellyt periaatteet soveltuvat erilaisiin henkilökohtaisiin asioihin?

12 Järjestössämme ei tarkasteta elokuvia, videopelejä, kirjoja tai lauluja sen ratkaisemiseksi, pitäisikö meidän karttaa niitä. Miksi ei? Raamatussa neuvotaan, että jokaisen tulisi valmentaa omaa ”havaintokykyään – – erottamaan sekä oikea että väärä” (Hepr. 5:14). Siinä esitetään perusperiaatteita, joita kristitty voi puntaroida viihdettä valitessaan. Tavoitteenamme tulisi olla kaikilla elämänalueilla ”varmistautua jatkuvasti siitä, mikä on otollista Herralle” (Ef. 5:10). Raamatun mukaan perheen päällä on jossain määrin valtaa, joten hän voi päättää, että perheessä kartetaan tietynlaista viihdettä (1. Kor. 11:3; Ef. 6:1–4). *

 13 Edellä käsitellyt Raamatun periaatteet soveltuvat muuhunkin kuin viihteen valintaan. Kiistaa saattavat herättää myös ulkoasua, terveyttä ja ravitsemusta sekä muita henkilökohtaisia asioita koskevat mielipiteet. Jos näissä asioissa ei rikota mitään Raamatun periaatetta, Jehovan palvelijoiden on viisasta olla kiistelemättä niistä, sillä ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen [tahdikas, alav.] kaikkia kohtaan” (2. Tim. 2:24).

KARTA HUONOA SEURAA!

14. Minkä vertauksen avulla Paavali korosti sitä, että on tärkeää karttaa huonoa seuraa?

14 Millä muulla tavoin ne, jotka ”mainitsevat Jehovan nimeä”, ”luopuvat epävanhurskaudesta”? He karttavat niiden seuraa, jotka harjoittavat epävanhurskautta. On merkille pantavaa, että mainittuaan ”Jumalan vahvan perustuksen” Paavali esitti erään toisen vertauksen. Hän kirjoitti ”suuresta talosta”, jossa ”ei ole ainoastaan kullasta ja hopeasta vaan myös puusta ja savesta tehtyjä astioita, ja muutamat kunniallista tarkoitusta varten mutta toiset kunniatonta tarkoitusta varten” (2. Tim. 2:20, 21). Sitten hän kehotti kristittyjä ”pysymään erossa” astioista, joita käytetään ”kunniatonta tarkoitusta varten”.

15, 16. Mitä vertaus ”suuresta talosta” opettaa meille?

15 Mitä Paavali tarkoitti? Hän vertaa kristillistä seurakuntaa ”suureen taloon” ja seurakunnan yksittäisiä jäseniä ”astioihin”. Jotkin talossa olevat astiat voivat saastua vaarallisten aineiden tai epähygieenisen ympäristön vuoksi. Talon omistaja pitää ne erossa puhtaista astioista, esimerkiksi ruoanvalmistukseen tarkoitetuista välineistä.

16 Vastaavasti Jehovan palvelijat pyrkivät nykyään viettämään puhdasta elämää. Meidän tulee siksi välttää läheistä yhteyttä niihin seurakunnan jäseniin, jotka itsepintaisesti sivuuttavat Jehovan periaatteet. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 15:33.) Jos näin täytyy suhtautua  joihinkuihin seurakunnan sisäpuolella oleviin, miten paljon enemmän meidän tulisikaan ”kääntyä pois” seurakunnan ulkopuolella olevista, joista monet ovat rahaa rakastavia, vanhemmilleen tottelemattomia, uskottomia, panettelijoita, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia ja nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia (2. Tim. 3:1–5).

JEHOVA SIUNAA PÄÄTTÄVÄISYYTEMME

17. Miten huolellisesti uskolliset israelilaiset erottautuivat epävanhurskaudesta?

17 Raamattu kertoo, miten päättäväisesti israelilaiset toimivat, kun heitä käskettiin ”lähtemään pois Korahin, Datanin ja Abiramin telttamajojen ympäriltä”. Siinä sanotaan, että ”he lähtivät heti pois”. (4. Moos. 16:24, 27.) He eivät epäröineet eivätkä vitkastelleet. Samasta jakeesta ilmenee myös, miten huolellisesti he noudattivat käskyä. He lähtivät pois ”joka puolelta”. Nämä uskolliset eivät halunneet ottaa mitään riskejä. Heidän tottelevaisuutensa ei ollut vaillinaista eikä puolisydämistä, vaan he asettuivat selvästi Jehovan puolelle ja epävanhurskautta vastaan. Mitä voimme oppia tästä esimerkistä?

18. Mikä henki välittyy Paavalin Timoteukselle antamasta neuvosta?

18 Pyrkiessämme varjelemaan ystävyyssuhdettamme Jehovaan meidän täytyy toimia ripeästi ja päättäväisesti. Tämä henki välittyy Paavalin Timoteukselle antamasta neuvosta: ”Pakene – – nuoruudelle ominaisia haluja.” (2. Tim. 2:22.) Näitä sanoja kirjoitettaessa Timoteus oli jo aikuinen, mahdollisesti yli 30-vuotias. Typeriä ”nuoruudelle ominaisia haluja” voi kuitenkin olla myös aikuisilla. Kun Timoteukselle tuli tällaisia haluja, hänen täytyi ”paeta” niitä. Toisin sanoen hänen piti ”luopua epävanhurskaudesta”. Jeesus neuvoi samansuuntaisesti: ”Jos silmäsi kompastuttaa sinua, repäise se pois ja heitä luotasi.” (Matt. 18:9.) Nykyään kristityt, jotka suhtautuvat vakavasti tähän neuvoon, eivät epäröi eivätkä vitkastele vaan torjuvat hengelliset vaarat päättäväisesti.

19. Miten jotkut ovat nykyään suojautuneet hengellisiltä vaaroilta?

19 Jotkut, joilla on ennen todistajiksi tuloaan ollut alkoholiongelma, ovat päättäneet pysyä kokonaan erossa alkoholijuomista. Jotkut toiset karttavat sellaisia viihteen muotoja, jotka eivät itsessään ole vääriä mutta jotka voisivat lietsoa heissä vääriä haluja (Ps. 101:3). Esimerkiksi eräällä veljellä oli ennen todistajaksi tuloaan tapana käydä juhlissa, joissa tanssittiin riehakkaasti, ja hän nautti niiden moraalittomasta ilmapiiristä. Opittuaan totuuden hän ei kuitenkaan ole tanssinut edes todistajien järjestämissä juhlissa, jottei hänessä heräisi uudelleen sopimattomia haluja tai ajatuksia. Kristittyjä ei tietenkään vaadita kieltäytymään kokonaan alkoholista, tanssimisesta tai muista asioista, jotka eivät itsessään ole vääriä. Meiltä kaikilta kuitenkin odotetaan, että suojaudumme päättäväisesti ja huolellisesti hengellisiltä vaaroilta.

20. Mikä lohduttaa ja rohkaisee meitä, vaikkei ehkä ole helppo ”luopua epävanhurskaudesta”?

20 Siihen kunniaan, että Jumalan nimi liitetään meihin, sisältyy vastuu. Meidän täytyy ”luopua epävanhurskaudesta” ja ”kääntyä pois pahasta” (Ps. 34:14). Tämä ei tosin ole aina helppoa. On kuitenkin lohduttavaa tietää, että Jehova tulee aina rakastamaan ”niitä, jotka kuuluvat hänelle” ja pysyvät hänen vanhurskailla teillään. (2. Tim. 2:19; lue 2. Aikakirjan 16:9.)

^ kpl 12 Ks. kirjoitus ”Kiellättekö jotkin tietyt elokuvat, kirjat ja laulut?” jw.org-verkkosivustolta kohdasta TIETOA MEISTÄ > USEIN KYSYTTYÄ.