Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni – tutkittava  |  Kesäkuu 2014

Suhtaudutko heikkoihin Jehovan tavoin?

Suhtaudutko heikkoihin Jehovan tavoin?

”Ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät heikommilta, ovat välttämättömiä.” (1. KOR. 12:22)

1, 2. Miksi Paavali pystyi ymmärtämään heikkoja?

ME KAIKKI tunnemme itsemme joskus heikoiksi. Flunssa tai allergia voi viedä voimat niin, että meidän on vaikea selviytyä päivän tehtävistä. Mutta kuvitellaanpa, että olet ollut heikossa kunnossa viikon tai parin sijasta monta kuukautta. Etkö olisikin iloinen, jos toiset suhtautuisivat sinuun myötätuntoisesti?

2 Apostoli Paavali tiesi, miltä tuntui kohdata niin seurakunnan ulko- kuin sisäpuoleltakin tulevia paineita. Se sai hänet tuntemaan itsensä heikoksi, ja useammin kuin kerran hän ajatteli joutuneensa kestämisensä äärirajoille. (2. Kor. 1:8; 7:5.) Muistellessaan elämäänsä ja uskollisena kristittynä kohtaamiaan monia vastoinkäymisiä hän kysyi: ”Kuka on heikko minun olematta heikko?” (2. Kor. 11:29.) Hän vertasi kristillisen seurakunnan jäseniä ihmisruumiin eri osiin ja sanoi, että ne jäsenet, ”jotka näyttävät heikommilta, ovat välttämättömiä” (1. Kor. 12:22). Mitä hän tarkoitti? Miksi meidän on suhtauduttava Jehovan tavoin niihin, ”jotka näyttävät heikommilta”? Mitä hyvää siitä koituu meille?

 MITEN JEHOVA SUHTAUTUU HEIKKOIHIN?

3. Mikä voisi vaikuttaa näkemykseemme niistä seurakunnan jäsenistä, jotka tarvitsevat apua?

3 Elämme kilpailuhenkisessä maailmassa, joka pitää suuressa arvossa nuoria ja vahvoja. Monet ovat valmiita mihin tahansa saadakseen tahtonsa läpi, vaikka heikommat jäisivät jalkoihin. Emme hyväksy tällaista käytöstä, mutta saattaisimme alkaa huomaamattamme ajatella kielteisesti niistä seurakunnan jäsenistä, jotka tarvitsevat säännöllisesti apua. Voimme kuitenkin oppia suhtautumaan heihin tasapainoisemmin, Jumalan tavalla.

4, 5. a) Mitä 1. Korinttilaiskirjeen 12:21–23:ssa oleva vertaus opettaa siitä, miten Jehova suhtautuu heikkoihin? b) Mitä hyvää meille koituu heikkojen auttamisesta?

4 Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 12. luvussa oleva Paavalin vertaus auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miten Jehova suhtautuu heikkoihin. Paavali muistuttaa, että kaikkein heikoimmaltakin vaikuttavalla ruumiinosalla on oma tehtävänsä. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 12:12, 18, 21–23.) Jotkut evoluution kannattajat ovat kyseenalaistaneet tämän, mutta anatomiaa tutkimalla on saatu selville, että niilläkin kehon osilla, joita on pidetty turhina, on oma tärkeä tehtävänsä. * Esimerkiksi pikkuvarvasta pidettiin joskus tarpeettomana, mutta nykyään tiedetään, että se vaikuttaa koko kehon tasapainoon.

5 Paavalin vertaus tähdentää sitä, että jokainen kristillisen seurakunnan jäsen on tarpeellinen. Saatana riistää ihmisiltä heidän arvokkuutensa, mutta Jehovan silmissä kaikki hänen palvelijansa, nekin, ”jotka näyttävät heikommilta, ovat välttämättömiä” (Job 4:18, 19). Tämän pitäisi auttaa meitä olemaan tyytyväisiä omaan osaamme sekä paikallisessa seurakunnassa että Jumalan kansan maailmanlaajuisessa seurakunnassa. Oletko esimerkiksi joskus ojentanut käsivartesi jollekulle apua tarvitsevalle iäkkäälle? Ehkä sinun oli hidastettava omaa vauhtiasi, mutta eikö avustasi ollut hyötyä hänelle ja iloa sinulle itsellesi? Kun huolehdimme toisten tarpeista, voimme tosiaan tuntea iloa, kehittää kärsivällisyyttä ja rakkautta sekä kasvaa kristittyinä (Ef. 4:15, 16). Rakastava Isämme tietää, että seurakunnasta, joka pitää kaikkia jäseniään arvokkaina heidän rajoituksistaan huolimatta, heijastuu tasapaino ja rakkaus.

6. Miten Paavali käytti toisinaan sanoja ”heikko” ja ”vahva”?

6 On kiinnostavaa, että kirjeessään korinttilaisille Paavali käytti sanoja ”heikko” ja ”heikkous” kuvaamaan paitsi sitä, millaisina ei-uskovat pitivät kristittyjä ensimmäisellä vuosisadalla, myös sitä, mitä hän ajatteli itsestään (1. Kor. 1:26, 27; 2:3). Kun Paavali puhui niistä, jotka olivat ”vahvoja”, hänen tarkoituksensa ei ollut, että jotkut kristityt tuntisivat itsensä paremmiksi kuin toiset (Room. 15:1). Kokeneempien tuli pikemminkin olla kärsivällisiä niitä kohtaan, jotka eivät olleet vielä juurtuneet lujasti totuuteen.

ONKO MEIDÄN KORJATTAVA NÄKEMYSTÄMME?

7. Mikä voi estää meitä auttamasta apua tarvitsevia?

7 Auttaessamme ”alhaista” jäljittelemme Jehovaa ja lisäksi saamme hänen hyväksyntänsä (Ps. 41:1; Ef. 5:1). Joskus kielteinen näkemys apua tarvitsevista voi estää meitä auttamasta heitä. Tai jos emme ole varmoja, mitä pitäisi sanoa, saatamme olla vaivaantuneita ja ottaa  etäisyyttä ihmiseen, jolla on vaikeaa. Cynthia, * jonka mies jätti hänet, kertoo: ”Voi olla tuskallista, jos veljet karttelevat tai eivät toimi niin kuin läheisten ystävien odottaisi toimivan. Koettelevina aikoina tarvitsee ympärilleen toisia.” Myös kuningas Daavidia karteltiin, ja hän tiesi, miten pahalta se tuntui (Ps. 31:12).

8. Mikä auttaa meitä olemaan empaattisempia?

8 Olemme todennäköisesti empaattisempia, jos muistamme, että rakkaita veljiämme ja sisariamme ovat saattaneet heikentää vastoinkäymiset, kuten heikko terveys, elämä jakautuneessa huonekunnassa tai masennus. Mekin voimme jonain päivänä joutua samanlaiseen tilanteeseen. Ennen Luvattuun maahan menoa israelilaisia muistutettiin siitä, että he olivat olleet köyhiä ja heikkoja Egyptissä. Jehova ei halunnut heidän ”paaduttavan sydäntään” vaan odotti heidän pitävän arvossa köyhiä ja ahdistettuja veljiään sekä auttavan heitä. (5. Moos. 15:7, 11; 3. Moos. 25:35–38.)

9. Mistä meidän tulisi olla ensisijaisesti kiinnostuneita auttaessamme niitä, joilla on vastoinkäymisiä? Valaise.

9 Sen sijaan että suhtautuisimme tuomitsevasti tai epäluuloisesti vaikeissa olosuhteissa oleviin, meidän tulee antaa heille hengellistä lohdutusta (Job 33:6, 7; Matt. 7:1). Valaistaanpa tätä. Kun liikenneonnettomuuteen joutunut moottoripyöräilijä kiidätetään saamaan ensiapua, yrittävätkö häntä hoitavat ratkaista, oliko hän syypää onnettomuuteen? Eivät, vaan he antavat hänelle hänen tarvitsemaansa lääketieteellistä apua. Samoin jos henkilökohtaiset ongelmat ovat heikentäneet toista uskovaa, meidän tulisi olla ensisijaisesti kiinnostuneita hengellisen avun antamisesta. (Lue 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:14.)

10. Miten jotkut heikommilta vaikuttavat voivat olla todellisuudessa ”rikkaita uskossa”?

10 Jos pysähdymme miettimään veljiemme ja sisartemme olosuhteita, saatamme nähdä heidän näennäisen heikkoutensa eri valossa. Ajatellaanpa sisaria, jotka ovat kestäneet vuosikausia perheenjäsenten vastustusta. Jotkut heistä ehkä näyttävät haurailta, eivätkä he tee vaikutusta ulkoisella olemuksellaan, mutta silti heistä huokuu huomattava usko ja sisäinen voima. Kun näet yksinhuoltajaäidin tulevan säännöllisesti kokouksiin lapsensa tai lastensa kanssa, eikö hänen uskonsa ja lujuutensa teekin sinuun vaikutuksen? Entä ne teini-ikäiset, jotka pitävät kiinni totuudesta huolimatta koulussa eteen tulevista huonoista vaikutteista? Voimme liioittelematta sanoa, että ne meistä, jotka näyttävät heikommilta, saattavat olla yhtä ”rikkaita uskossa” kuin ne, joiden olosuhteet ovat suotuisammat (Jaak. 2:5).

OMAKSU JEHOVAN NÄKEMYS

11, 12. a) Mikä auttaa meitä suhtautumaan heikkoihin Jehovan tavoin? b) Mitä voimme oppia siitä, miten Jehova kohteli Aaronia?

11 Voidaksemme suhtautua heikkoihin Jehovan tavoin meidän on hyvä tarkastella sitä, miten hän kohteli joitakin palvelijoitaan. (Lue psalmi 130:3.) Jos olisit esimerkiksi ollut Mooseksen kanssa silloin, kun Aaron teki kultaisen vasikan, mitä olisit ajatellut Aaronin hatarista selityksistä? (2. Moos. 32:21–24.) Tai mitä mieltä olisit ollut Aaronin asenteesta, kun hän sisarensa Mirjamin yllytyksestä arvosteli Moosesta siitä, että tämä oli ottanut vaimokseen vierasmaalaisen naisen? (4. Moos. 12:1, 2.) Miten olisit suhtautunut siihen, että Aaron ja Mooses eivät antaneet kunniaa Jehovalle, kun hän järjesti ihmeen välityksellä vettä Meribassa? (4. Moos. 20:10–13.)

 12 Jehova olisi näissä tilanteissa voinut heti rangaista Aaronia, mutta hän näki, ettei tämä ollut paha eikä pääsyyllinen tapahtuneeseen. Näyttää siltä, että olosuhteet ja toisten vaikutus saivat Aaronin lankeamaan väärään menettelyyn. Joutuessaan vastaamaan virheistään hän kuitenkin myönsi ne auliisti ja tuki Jehovan tuomioita. (2. Moos. 32:26; 4. Moos. 12:11; 20:23–27.) Jehova päätti kohdistaa huomion Aaronin uskoon ja katumukseen. Satoja vuosia myöhemmin Aaron ja hänen jälkeläisensä muistettiin yhä siitä, että he pelkäsivät Jehovaa. (Ps. 115:10–12; 135:19, 20.)

13. Mitä meidän olisi hyvä pohtia?

13 Voidaksemme omaksua Jehovan näkemyksen niistä, jotka näyttävät heikoilta, meidän tulisi pohtia omaa suhtautumistamme heihin (1. Sam. 16:7). Miten esimerkiksi reagoimme, jos teini-ikäinen tekee epäviisaita valintoja viihteen suhteen tai hänen asenteensa on piittaamaton? Sen sijaan että olisimme liian kriittisiä, meidän on viisasta miettiä, miten voisimme tukea häntä hänen kasvaessaan kristittynä. Voimme auttaa veljiämme oma-aloitteisesti, ja samalla opimme ymmärtämään heitä paremmin ja rakastamaan heitä enemmän.

14, 15. a) Mitä Jehova ajatteli siitä, että Elia oli tilapäisesti peloissaan? b) Mitä opimme Elian kokemuksesta?

14 Avartaaksemme näkemystämme toisista meidän on myös hyvä pohtia, miten Jehova suhtautuu palvelijoihinsa, jotka ovat apealla mielellä. Ajatellaanpa esimerkiksi Eliaa. Vaikka hän oli uhmannut rohkeasti 450:tä Baalin profeettaa, hän lähti pakoon kuningatar Isebeliä saatuaan tietää, että tämä suunnitteli hänen surmaamistaan. Käveltyään noin 150 kilometriä Beersebaan hän jatkoi kulkuaan kauas erämaahan paahtavan  auringon alla. Matkasta uupuneena hän istuutui puun alle ja pyysi, että saisi kuolla. (1. Kun. 18:19; 19:1–4.)

Jehova otti huomioon Elian rajoitukset ja lähetti enkelin rohkaisemaan häntä. (Ks. kpl:t 14, 15.)

15 Mitä Jehova ajatteli katsellessaan alas taivaasta ja nähdessään uskollisen profeettansa epätoivon? Hylkäsikö hän palvelijansa, koska tämä oli tilapäisesti masentunut ja peloissaan? Ei, vaan Jehova otti huomioon Elian rajoitukset ja lähetti hänen luokseen enkelin. Tämä kannusti kaksi kertaa Eliaa syömään, jottei seuraava matka olisi hänelle liikaa. (Lue 1. Kuninkaiden kirjan 19:5–8.) Ennen ohjeiden antamista Jehova siis kuunteli profeettaansa ja auttoi häntä käytännössä.

16, 17. Miten voimme Jehovaa jäljitellen auttaa veljiämme?

16 Miten voimme jäljitellä rakastavaa Jumalaamme? Meidän ei tulisi tarjota neuvoja hätäisesti (Sananl. 18:13). Ensin on parasta kuunnella ja osoittaa myötätuntoa niitä kohtaan, jotka olosuhteidensa vuoksi saattavat pitää itseään ”vähemmän kunniallisina” (1. Kor. 12:23). Näin saamme selville, mitä he todella tarvitsevat, ja pystymme toimimaan sen mukaan.

17 Ajatellaanpa vielä Cynthiaa, jonka mies jätti hänet ja hänen kaksi tytärtään. Mitä jotkut todistajat tekivät heidän jäätyään yksin? Cynthia kertoo: ”Soitettuamme heille ja kerrottuamme, mitä oli tapahtunut, he tulivat luoksemme 45 minuutissa. Heillä oli silmät kyynelissä. Meitä ei jätetty yksin kahteen kolmeen päivään. Koska emme syöneet kunnolla ja meillä oli tunteet pinnassa, he ottivat meidät joksikin aikaa kotiinsa.” Tämä kokemus palauttaa todennäköisesti mieleen Jaakobin sanat: ”Jos joku veli tai sisar on alastomana ja sen päivän ruokaa vailla ja silti joku teistä sanoo heille: ’Menkää rauhassa, pysytelkää lämpiminä ja hyvin ravittuina’, mutta ette anna heille heidän ruumiinsa tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak. 2:15–17.) Veljiltä ja sisarilta saamansa avun ansiosta Cynthia ja hänen tyttärensä pystyivät palvelemaan osa-aikaisina tienraivaajina vain puoli vuotta traumaattisen kokemuksensa jälkeen (2. Kor. 12:10).

MONET HYÖTYVÄT

18, 19. a) Miten voimme auttaa niitä, jotka ovat tilapäisesti heikkoja? b) Ketkä hyötyvät auttaessamme niitä, jotka tuntevat itsensä heikoiksi?

18 Tiedät ehkä omasta kokemuksesta, että vaikeasta fyysisestä sairaudesta toipuminen vie aikaa. Henkilökohtaisten ongelmien tai erittäin koettelevien olosuhteiden heikentämältä kristityltä saattaa samoin kulua aikaa, ennen kuin hänen hengelliset voimansa palautuvat. Hänen on tietysti vahvistettava uskoaan tutkimisen, rukoilemisen ja muiden kristillisten toimien avulla. Mutta osoitammeko kärsivällisyyttä häntä kohtaan, kunnes hän pääsee takaisin tasapainoon? Ilmaisemmeko kestävää rakkautta? Yritämmekö saada tilapäisesti heikot tuntemaan, että arvostamme heitä ja olemme kiintyneitä heihin? (2. Kor. 8:8.)

19 Älkäämme koskaan unohtako, että tukiessamme veljiämme saamme sellaista iloa, jota vain antamisesta koituu. Samalla edistymme empatian ja kärsivällisyyden osoittamisessa. Mutta ei siinä kaikki. Koko seurakunnasta tulee lämminhenkisempi ja rakastavampi. Ennen muuta jäljittelemme Jehovaa, jonka silmissä jokainen yksilö on kallisarvoinen. Meillä kaikilla on tosiaankin monta hyvää syytä ”auttaa niitä, jotka ovat heikkoja” (Apt. 20:35).

^ kpl 4 Charles Darwin sanoi joitakin kehon osia turhiksi (The Descent of Man). Eräs hänen kannattajansa esitti, että ihmisruumiissa on kymmeniä ”surkastuneita elimiä”, kuten umpisuoli ja kateenkorva.

^ kpl 7 Nimi on muutettu.