Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni – tutkittava  |  Tammikuu 2014

Palvo Jehovaa, ikuisuuden Kuningasta

Palvo Jehovaa, ikuisuuden Kuningasta

”Ikuisuuden Kuninkaalle – – olkoon kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti.” (1. TIM. 1:17)

1, 2. a) Kuka on ”ikuisuuden Kuningas”, ja miksi tuo nimitys on sopiva? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.) b) Mikä Jehovan kuninkuudessa vetoaa meihin?

SWAZIMAAN kuningas Sobhuza II hallitsi lähes 61 vuotta, mikä oli melkoinen saavutus nykyaikana eläneelle monarkille. Vaikka hänen valtakautensa oli vaikuttavan pitkä, on kuitenkin olemassa kuningas, jonka hallitusaikaa ei rajoita ihmisen lyhyt elinikä. Raamatussa häntä sanotaankin ”ikuisuuden Kuninkaaksi” (1. Tim. 1:17). Psalmista ilmoitti tämän Suvereenin nimen julistaessaan: ”Jehova on Kuningas ajan hämärään asti, niin, ikuisesti.” (Ps. 10:16.)

2 Pysyvyytensä vuoksi Jehova Jumalan hallitusvalta on täysin erilainen kuin kenenkään ihmisen. Meihin kuitenkin vetoaa ennen kaikkea hänen hallitsemistapansa. Eräs muinaista Israelia 40 vuotta hallinnut kuningas ylisti häntä seuraavasti: ”Jehova on armollinen ja suosiollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa. Jehova itse on lujasti vahvistanut valtaistuimensa taivaissa, ja hänen kuninkuutensa on hallinnut kaikkea.” (Ps. 103:8, 19.) Jehova ei ole ainoastaan Kuningas vaan myös rakastava taivaallinen Isämme. Tämä herättää kaksi kysymystä: Millä tavoin Jehova on toiminut Isänä? Miten hän on käyttänyt kuninkaanvaltaa Eedenin kapinan jälkeen? Vastaukset näihin kysymyksiin lähentävät meitä häneen ja saavat meidät palvomaan häntä koko sydämestämme.

 IKUISUUDEN KUNINGAS TUOTTAA KAIKKEUDENPERHEEN

3. Kuka oli Jehovan kaikkeudenperheen ensimmäinen jäsen, ja ketkä muut luotiin Jumalan ”pojiksi”?

3 Millaista mielihyvää Jehovan onkaan täytynyt tuntea luodessaan ainosyntyisen Poikansa! Hän ei kohdellut esikoistaan pelkkänä vähäpätöisenä alamaisena, vaan rakasti häntä Poikanaan ja kutsui hänet luomaan kanssaan muita täydellisiä alamaisia (Kol. 1:15–17). Näiden joukossa olivat myriadit enkelit, ”palvelijat, jotka tekevät hänen tahtonsa”. He palvelevat Jumalaa iloiten, ja hän kunnioittaa heitä kutsumalla heitä ”pojikseen”. He kuuluvat hänen kaikkeudenperheeseensä. (Ps. 103:20–22; Job 38:7.)

4. Miten ihmiset tulivat osaksi Jumalan kaikkeudenperhettä?

4 Luotuaan fyysiset taivaat ja maan Jehova laajensi kaikkeudenperhettään. Hän loi maapallosta kauniin, omavaraisen kodin ja kruunasi sitten maallisen luomistyönsä tekemällä ensimmäisen ihmisen, Aadamin, omaksi kuvakseen (1. Moos. 1:26–28). Luojana Jehovalla oli oikeus odottaa, että Aadam tottelisi häntä. Isänä hän välitti kaikki ohjeensa rakkaudellisesti ja huomaavaisesti. Ne eivät suinkaan rajoittaneet kohtuuttomasti ihmisen vapautta. (Lue 1. Mooseksen kirjan 2:15–17.)

5. Mitä Jumala teki täyttääkseen maan ihmisillä?

5 Toisin kuin monet ihmishallitsijat Jehova jakaa mielihyvin vastuuta alamaisilleen ja osoittaa näin luottavansa heihin perheensä jäseninä. Esimerkiksi Aadam sai vallan muihin elollisiin, ja hänelle annettiin jopa miellyttävä ja haastava tehtävä nimetä eläimet. (1. Moos. 1:26; 2:19, 20.) Jumala ei luonut yksitellen miljoonia täydellisiä ihmisiä kansoittamaan maata vaan päätti luoda Aadamin täydennykseksi täydellisen naisen, Eevan (1. Moos. 2:21, 22). Sitten hän antoi heille mahdollisuuden täyttää maa lapsillaan. Ihanteellisissa olosuhteissa ihmiset voisivat vähitellen laajentaa paratiisia, kunnes se peittäisi koko maapallon. He voisivat taivaassa olevien enkelien kanssa palvoa Jehovaa ikuisesti osana hänen kaikkeudenperhettään. Se oli todella suurenmoinen odote ja osoitus Jehovan isällisestä rakkaudesta.

KAPINALLISET POJAT HYLKÄÄVÄT JUMALAN KUNINKUUDEN

6. a) Miten kapina Jumalan perheessä alkoi? b) Mistä tiedämme, että tilanne oli edelleen Jehovan hallinnassa?

6 Aadam ja Eeva eivät valitettavasti tyytyneet siihen, että Jehova oli heidän Suvereeninsa. Sen sijaan he päättivät seurata hänen kapinallista henkipoikaansa Saatanaa. (1. Moos. 3:1–6.) Elämä riippumattomana Jumalan hallitusvallasta aiheutti heille ja heidän jälkeläisilleen tuskaa, kärsimystä ja kuoleman (1. Moos. 3:16–19; Room. 5:12). Jumalalla ei ollut enää tottelevaisia alamaisia maan päällä. Merkitsikö tämä sitä, että tilanne ei ollut enää hänen hallinnassaan, että hän oli luopunut suvereeniudestaan maahan ja sen asukkaisiin nähden? Ei suinkaan! Hän käytti valtaansa ajamalla miehen ja naisen pois Eedenin puutarhasta, ja estääkseen heitä palaamasta hän asetti kerubit seisomaan vartiossa sen sisäänkäynnin luona (1. Moos. 3:23, 24). Jumala kuitenkin osoitti isällistä rakkauttaan vakuuttamalla, että hänen tarkoituksensa toteutuisi: hänellä tulisi olemaan uskollisista henkipojista sekä ihmisistä koostuva kaikkeudenperhe. Hän lupasi ”siemenen” eli jälkeläisen, joka tuhoaisi Saatanan ja tekisi tyhjäksi Aadamin synnin vaikutukset. (Lue 1. Mooseksen kirjan 3:15.)

7, 8. a) Miten huonoiksi olosuhteet olivat muuttuneet Nooan päiviin mennessä? b) Mitä Jehova teki puhdistaakseen maan ja säilyttääkseen ihmisperheen elossa?

7 Seuraavina vuosisatoina jotkut ihmiset,  muun muassa Abel ja Hanok, päättivät olla uskollisia Jehovalle. Useimmat eivät kuitenkaan hyväksyneet häntä Isäkseen ja Kuninkaakseen. Nooan päiviin mennessä maa oli tullut ”täyteen väkivaltaa” (1. Moos. 6:11). Merkitsikö tämä sitä, etteivät maan asiat olleet enää Jehovan hallinnassa? Mitä historia paljastaa?

8 Raamattu kertoo, että Jehova antoi Nooalle yksityiskohtaiset ohjeet ja rakennussuunnitelmat valtavaa arkkia varten, jossa tämä voisi perheineen pelastua. Jumala myös osoitti suurta rakkautta koko ihmisperhettä kohtaan uskomalla Nooan tehtäväksi toimia ”vanhurskauden saarnaajana”. (2. Piet. 2:5.) Nooa epäilemättä kehotti aikalaisiaan katumaan ja varoitti lähestyvästä tuhosta, mutta hänen sanansa kaikuivat kuuroille korville. Hän ja hänen perheensä elivät kymmeniä vuosia väkivaltaisessa ja äärimmäisen moraalittomassa maailmassa. Huolehtivana Isänä Jehova suojeli ja siunasi noita kahdeksaa uskollista. Aiheuttamalla maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen hän osoitti valtansa kapinallisiin ihmisiin ja pahoihin enkeleihin nähden. Tilanne oli todellakin hänen hallinnassaan. (1. Moos. 7:17–24.)

Jehova on aina käyttänyt kuninkaanvaltaansa. (Ks. kpl:t 6, 8, 10, 12, 17.)

JEHOVAN KUNINKUUS VEDENPAISUMUKSEN JÄLKEEN

9. Minkä mahdollisuuden Jehova antoi ihmisille vedenpaisumuksen jälkeen?

9 Kun Nooa ja hänen perheensä ottivat ensi askeleita puhdistetun maan päällä ja hengittivät sisäänsä raitista ilmaa, heidän sydämensä oli varmasti pakahtua kiitollisuudesta Jehovaa kohtaan hänen huolenpitonsa ja suojeluksensa vuoksi. Nooa rakensi heti alttarin ja palvoi Jehovaa uhraamalla uhreja. Jumala siunasi hänet ja hänen perheensä ja kehotti heitä ”olemaan hedelmälliset ja lisääntymään ja täyttämään maan”. (1. Moos. 8:20–9:1.) Jälleen kerran ihmisillä oli mahdollisuus palvoa yksimielisesti Jumalaa ja täyttää maa.

10. a) Missä ja miten kapina Jehovaa vastaan puhkesi vedenpaisumuksen jälkeen? b) Miten Jehova varmisti, että hänen tahtonsa tapahtuisi?

10 Vedenpaisumus ei kuitenkaan pyyhkäissyt pois epätäydellisyyttä eikä Saatanan ja kapinallisten enkelien näkymätöntä vaikutusta. Ennen pitkää kapina Jehovan hyvää hallintoa vastaan puhkesi jälleen. Esimerkiksi Nooan pojanpojanpoika Nimrod alkoi vastustaa Jehovan hallitusvaltaa aivan uudessa mitassa. Hänen sanotaan olleen ”mahtava metsästäjä Jehovaa vastustamassa”. Hän rakensi suuria kaupunkeja, muun muassa Babelin, ja korotti itsensä kuninkaaksi ”Sinearin maassa”. (1. Moos. 10:8–12.) Mihin toimiin ikuisuuden Kuningas ryhtyisi kapinallista Nimrodia vastaan estääkseen tätä tekemästä tyhjäksi hänen tarkoitustaan ”täyttää maa”? Jumala sekoitti ihmisten kielen, mikä sai Nimrodin turhautuneet alamaiset ”hajaantumaan yli koko maan pinnan”. Väärä uskonto ja ihmisten hallitsemistapa levisivät heidän mukanaan kaikkialle. (1. Moos. 11:1–9.)

11. Miten Jehova osoitti uskollisuutta ystäväänsä Abrahamia kohtaan?

11 Vaikka monet palvoivat vedenpaisumuksen jälkeen vääriä jumalia, jotkut uskolliset kunnioittivat edelleen Jehovaa. Esimerkiksi Abraham jätti tottelevaisesti taakseen kotikaupunkinsa Urin mukavuudet ja asui vuosikausia teltoissa (1. Moos. 11:31; Hepr. 11:8, 9). Paimentolaisena hän eli usein lähellä ihmiskuninkaita, joista monet asuivat muurein ympäröidyissä kaupungeissa. Jehova kuitenkin suojeli Abrahamia ja hänen perhettään. Psalmista sanoikin Jehovan isällisestä suojeluksesta: ”Hän ei sallinut kenenkään ihmisen petollisesti riistää heitä,  vaan ojensi kuninkaita heidän takiaan.” (Ps. 105:13, 14.) Uskollisuudesta ystäväänsä Abrahamia kohtaan Jehova lupasi hänelle: ”Sinusta tulee kuninkaita.” (1. Moos. 17:6; Jaak. 2:23.)

12. Miten Jehova ilmaisi suvereeniutensa Egyptiin nähden, ja miten se vaikutti hänen valittuun kansaansa?

12 Jumala toisti Abrahamin pojalle Iisakille ja pojanpojalle Jaakobille lupauksensa siunata heitä, mihin sisältyi se, että joistakuista heidän jälkeläisistään tulisi kuninkaita (1. Moos. 26:3–5; 35:11). Ennen noiden kuninkaiden ilmaantumista Jaakobin jälkeläiset kuitenkin joutuivat orjiksi Egyptiin. Merkitsikö tämä sitä, ettei Jehova täyttäisi lupaustaan tai että hän oli luopunut suvereeniudestaan maahan nähden? Ei missään nimessä! Määräaikanaan Jehova osoitti voimansa ja ilmaisi suvereeniutensa itsepäiseen faraoon nähden. Israelilaisorjat uskoivat Jehovaan, joka pelasti heidät suurenmoisella tavalla Punaisenmeren läpi. Hän oli selvästikin edelleen Kaikkeuden Suvereeni, ja huolehtivana Isänä hän suojeli kansaansa suurella voimallaan. (Lue 2. Mooseksen kirjan 14:13, 14.)

JEHOVASTA TULEE ISRAELIN KUNINGAS

13, 14. a) Mitä israelilaiset lauloivat Jehovan kuninkuudesta? b) Minkä kuninkuutta koskevan lupauksen Jumala antoi Daavidille?

13 Vapauduttuaan ihmeen välityksellä Egyptistä israelilaiset lauloivat heti voittolaulun Jehovan ylistykseksi. Se on merkitty muistiin 2. Mooseksen kirjan lukuun 15, jonka jakeessa 18 julistetaan: ”Jehova on kuninkaana ajan hämärään asti, niin, ikuisesti.” Jehovasta tuli tosiaan tuon uuden kansakunnan Kuningas (5. Moos. 33:5). Israelilaiset eivät kuitenkaan tyytyneet siihen, että Jehova oli heidän näkymätön Hallitsijansa. Noin 400 vuotta Egyptistä lähdön jälkeen he pyysivät Jumalaa asettamaan heille ihmiskuninkaan, jollainen heidän ympärillään asuvilla pakanakansoilla oli (1. Sam. 8:5). Tästä huolimatta Jehova oli edelleen Kuningas, mikä kävi ilmi Israelin toisen ihmiskuninkaan Daavidin hallituskaudella.

14 Daavid toi pyhän liitonarkun Jerusalemiin. Tuossa iloisessa tilaisuudessa leeviläiset lauloivat ylistyslaulun, johon sisältyivät 1. Aikakirjan 16:31:ssä olevat merkittävät sanat: ”Sanottakoon kansakuntien keskuudessa: ’Jehova itse  on tullut kuninkaaksi!’ ” Tämä saattaa herättää kysymyksen siitä, miten Jehovasta tuolloin tuli Kuningas, jos hän kerran on ikuisuuden Kuningas. Hänestä tulee Kuningas, kun hän käyttää hallitusvaltaansa tai asettaa välikappaleen edustamaan itseään jonain tiettynä aikana tai hoitamaan jonkin nimenomaisen tilanteen. Tällä Jehovan kuninkuuteen liittyvällä piirteellä on kauaskantoinen merkitys. Ennen kuin Daavid kuoli, Jehova lupasi hänelle, että hänen kuninkuutensa jatkuisi ikuisesti: ”Minä olen korottava sinun jälkeesi siemenesi, joka tulee sisästäsi, ja olen lujasti vahvistava hänen valtakuntansa.” (2. Sam. 7:12, 13.) Tämä Daavidin ”siemen” eli jälkeläinen ilmaantui lopulta yli tuhat vuotta myöhemmin. Kuka hän oli, ja milloin hänestä tulisi Kuningas?

JEHOVA ASETTAA UUDEN KUNINKAAN

15, 16. Milloin Jeesus voideltiin tulevaksi Kuninkaaksi, ja mitä hän teki hallintonsa hyväksi ollessaan maan päällä?

15 Vuonna 29 Johannes Kastaja alkoi saarnata: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:2.) Kun hän kastoi Jeesuksen, Jehova voiteli tämän luvatuksi Messiaaksi ja Valtakuntansa tulevaksi Kuninkaaksi. Jehova ilmaisi isällisen kiintymyksensä Jeesusta kohtaan sanomalla: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matt. 3:17.)

16 Koko palveluksensa ajan Jeesus kirkasti Isäänsä (Joh. 17:4). Hän teki sen saarnaamalla Jumalan valtakuntaa (Luuk. 4:43). Hän myös opetti seuraajansa rukoilemaan, että tuo Valtakunta tulisi (Matt. 6:10). Tulevana Kuninkaana Jeesus saattoi sanoa vastustajilleen: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk. 17:21.) Myöhemmin kuolemaansa edeltävänä iltana Jeesus teki seuraajiensa kanssa ”liiton – – valtakunnasta”. Näin hän antoi joillekin uskollisille opetuslapsilleen odotteen päästä hänen kanssaan kuninkaiksi Jumalan valtakuntaan. (Lue Luukkaan 22:28–30.)

17. Miten Jeesus alkoi käyttää rajallista kuninkaanvaltaa ensimmäisellä vuosisadalla, mutta mitä hänen täytyi vielä odottaa?

17 Milloin Jeesus alkaisi hallita Jumalan valtakunnan Kuninkaana? Ei heti, sillä seuraavana iltapäivänä hänet teloitettiin ja hänen seuraajansa hajaantuivat (Joh. 16:32). Mutta kuten aikaisemminkin tilanne oli edelleen Jehovan hallinnassa. Kolmantena päivänä hän herätti Poikansa kuolleista, ja helluntaina vuonna 33 tämä perusti hengellisen valtakunnan hallitsemaan voideltujen veljiensä kristillistä seurakuntaa (Kol. 1:13). Jeesuksen täytyi kuitenkin vielä odottaa ennen kuin hän luvattuna ”siemenenä” saisi täyden kuninkaanvallan maahan nähden. Jehova kehotti Poikaansa: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi alustaksi.” (Ps. 110:1.)

PALVO IKUISUUDEN KUNINGASTA

18, 19. Mitä haluamme tehdä, ja mitä seuraavassa kirjoituksessa käsitellään?

18 Jehovan kuninkuus on asetettu kyseenalaiseksi tuhansien vuosien ajan taivaassa ja maan päällä. Hän ei ole koskaan luopunut suvereeniudestaan, vaan tilanne on aina ollut hänen hallinnassaan. Rakastavana Isänä hän suojeli Nooaa, Abrahamia ja Daavidia sekä muita uskollisia alamaisiaan ja huolehti heistä. Emmekö haluakin alistua Kuninkaamme valtaan ja luoda häneen entistä läheisemmän suhteen?

19 Miten Jehovasta sitten on tullut Kuningas meidän aikanamme? Miten voimme osoittautua hänen Valtakuntansa uskollisiksi alamaisiksi ja tulla täydellisiksi pojiksi hänen kaikkeudenperheeseensä? Mitä tarkoitamme rukoillessamme, että hänen Valtakuntansa tulisi? Näihin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa.