Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni – tutkittava  |  Joulukuu 2013

Miten selviytyä puolison menetyksestä?

Miten selviytyä puolison menetyksestä?

RAAMATUSSA sanotaan selvästi, että aviomiehen tulee ”rakastaa – – vaimoaan niin kuin itseään” ja että ”vaimolla taas tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan”. Molempien on tehtävä oma osansa muistaen, että he ovat ”yhtä lihaa”. (Ef. 5:33; 1. Moos. 2:23, 24.) Ajan mittaan puolisoiden välinen kiintymys ja rakkaus vahvistuu. Aivan niin kuin kahden vierekkäin kasvavan puun juuret kietoutuvat toisiinsa, onnellisessa avioliitossa mies ja vaimo kasvavat tunneperäisesti yhteen.

Mutta entä jos aviomies tai vaimo kuolee? Siinä tapauksessa tuo side, joka oli molempien eläessä murtumaton, katkeaa. Leskellä on usein sekavia tunteita: hän voi kokea sydänsurua, yksinäisyyttä ja ehkä jopa vihaa tai syyllisyyttä. Daniela * oli 58 vuotta kestäneen avioliittonsa aikana tuntenut monia, jotka menettivät puolisonsa. Oman aviomiehensä kuoleman jälkeen hän kuitenkin sanoi: ”En ollut koskaan ymmärtänyt, millainen tämä kokemus todellisuudessa on. Sitä ei voi käsittää, ennen kuin on itse siinä tilanteessa.”

LOPUTTOMALTA TUNTUVA TUSKA

Joidenkin tutkijoiden mukaan rakkaan puolison kuolema aiheuttaa ankarampaa stressiä kuin mikään muu. Monet, jotka ovat menettäneet puolisonsa, ovat tästä samaa mieltä. Millien aviomies kuoli useita vuosia sitten. Hän kuvailee elämäänsä leskenä: ”Tuntuu kuin olisin raajarikkoinen.” Tällä hän viittasi tunteisiin, joita puolison menetys 25 avioliittovuoden jälkeen hänessä herättää.

 Susan ajatteli aiemmin, että aviomiehen menetystä vuosikausia surevat lesket menivät liiallisuuksiin. Sitten 38 avioliittovuoden jälkeen hänen miehensä kuoli. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin hän sanoo: ”Ajattelen häntä joka päivä.” Kaipaus on niin suuri, että hänen silmänsä ovat usein kyynelissä.

Raamatunkin mukaan puolison menetyksestä aiheutuva tuska on armotonta ja pitkäaikaista. Kun Saara kuoli, hänen miehensä Abraham ”meni valittaen suremaan Saaraa ja itkemään häntä” (1. Moos. 23:1, 2). Vaikka Abraham uskoi ylösnousemukseen, hän tunsi syvää surua rakkaan vaimonsa kuoleman johdosta (Hepr. 11:17–19). Kun Jaakob menetti Raakelin, joka oli ollut hänelle hyvin läheinen, hän ei nopeasti unohtanut vaimoaan vaan puhui tästä lämpimästi pojilleen (1. Moos. 44:27; 48:7).

Mitä opimme näistä Raamatun esimerkeistä? Lesket tuntevat usein tuskaa vuosikausien ajan. Meidän ei tulisi pitää heidän kyyneliään ja ajoittaista surumielisyyttään heikkoutena vaan ymmärtää, että ne johtuvat heidän suuresta menetyksestään. He saattavat tarvita empatiaamme ja tukeamme pitkän aikaa.

PÄIVÄ KERRALLAAN

Puolison kuoleman jälkeen elämä ei palaa samanlaiseksi kuin se oli ennen avioliiton solmimista. Oltuaan vuosia naimisissa aviomies usein tietää, miten lohduttaa ja piristää vaimoaan, kun tämä on alakuloinen tai turhautunut. Miehen kuoltua vaimo ei enää saa osakseen tällaista rakkautta ja lohdutusta. Vastaavasti vaimo on ajan mittaan oppinut vahvistamaan miehensä itseluottamusta ja tekemään hänet onnelliseksi. Mikään ei korvaa hänen hellää kosketustaan ja rauhoittavia sanojaan eikä myöskään sitä, että hän huolehtii miehensä tarpeista ja etsii hänen parastaan. Jos vaimo kuolee, mies voi tuntea elämänsä olevan tyhjää. Niinpä jotkut puolisonsa menettäneet ovat tulevaisuuden suhteen epävarmoja ja pelokkaita. Mikä Raamatun periaate auttaa heitä saavuttamaan turvallisuuden ja rauhan?

Jumala auttaa sinua kestämään suruasi päivän kerrallaan.

”Älkää – – olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekin päivälle riittää sen oma pahuus.” (Matt. 6:34.) Nämä Jeesuksen sanat soveltuvat erityisesti aineellisiin tarpeisiin, mutta ne ovat myös auttaneet monia kestämään tuskan, jonka puolison menetys tuottaa. Leskeksi jäänyt Charles kirjoitti joitakin kuukausia vaimonsa kuoleman jälkeen: ”Kaipaan edelleen Moniquea syvästi, ja joskus suru näyttää vain pahenevan. Ymmärrän kuitenkin, että tämä on normaalia ja että ajan kuluessa tuska lopulta lievittyy.”

Charlesilta tosiaan vaaditaan kärsivällisyyttä. Miten hän onnistuu tässä? Hän sanoi: ”Jehovan avulla olen elänyt päivän kerrallaan.” Suru ei ole saanut Charlesista yliotetta. Hänen tuskansa ei ole kadonnut yhdessä yössä, mutta se ei myöskään ole kuluttanut häntä loppuun. Jos olet menettänyt puolisosi, pyri kestämään suruasi päivä kerrallaan. Et tiedä, mitä hyvää tai rohkaisevaa uusi päivä voi tuoda tullessaan.

Kuolema ei kuulunut Jehovan alkuperäiseen  tarkoitukseen, vaan se on yksi ”Panettelijan töistä” (1. Joh. 3:8; Room. 6:23). Saatana pitää kuoleman ja sen synnyttämän pelon avulla monia ihmisiä orjuudessa ja riistää heiltä toivon (Hepr. 2:14, 15). Hän on hyvillään, kun joku luopuu toivosta eikä usko löytävänsä aitoa onnellisuutta ja tyytyväisyyttä edes Jumalan uudessa maailmassa. Syvä suru, jota leski tuntee menetettyään puolisonsa, johtuu siis Aadamin synnistä ja Saatanan vehkeilyistä (Room. 5:12). Jehova tulee täysin korjaamaan Saatanan aiheuttamat vahingot ja tekee lopun hänen julmasta aseestaan, kuolemasta. Saatanan lietsomasta kuolemanpelosta vapautuneiden joukossa on monia sellaisia, jotka ovat ehkä sinun tavallasi menettäneet puolisonsa.

Kun kuolleet herätetään elämään maan päälle, ihmissuhteissa tapahtuu varmastikin paljon muutoksia. Vanhempia, isovanhempia ja muita esivanhempia palaa eloon, ja he edistyvät kohti täydellisyyttä yhdessä lastensa ja lastenlastensa kanssa. Vanhenemisen vaikutukset poistetaan lopullisesti. Nuorempien sukupolvien täytyy ehkä omaksua esivanhemmistaan aivan erilainen näkemys kuin heillä on nykyään. Epäilemättä tällaisilla muutoksilla tulee olemaan hyvä vaikutus ihmiskuntaan!

Ylösnousemuksen suhteen saattaa herätä lukuisia kysymyksiä. Mitä esimerkiksi tapahtuu niille, joilta on kuollut kaksi tai useampia puolisoita? Saddukeukset herättivät kysymyksen  naisesta, jolta kuoli ensimmäinen mies, sitten toinen ja vielä viisi muuta (Luuk. 20:27–33). Millainen suhde tällaisilla ihmisillä on toisiinsa ylösnousemuksen jälkeen? Emme yksinkertaisesti tiedä, ja siksi on hyödytöntä spekuloida näillä asioilla tai murehtia niitä. Meidän täytyy luottaa tässä Jumalaan. Yksi asia on varma: mitä tahansa Jehova tulevaisuudessa tekeekin, se on hyvää ja toivottavaa, eikä sitä ole syytä pelätä.

YLÖSNOUSEMUSTOIVO LOHDUTTAA

Jumalan sanan selvimpiä opetuksia on se, että kuolleet läheisemme palaavat jälleen eloon. Raamatun ylösnousemuskertomukset todistavat, että ”kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin” (Joh. 5:28, 29). Tuolloin elävät ihmiset ovat onnellisia voidessaan tavata niitä, jotka ovat vapautuneet kuoleman otteesta. Emmekä voi edes kuvitella sitä onnellisuutta, jota kuolleista heränneet itse tulevat tuntemaan.

Ylösnousemuksen aikana maan päällä vallitsee suurempi ilo kuin koskaan ennen. Miljardit kuolleet palaavat elävien keskuuteen. (Mark. 5:39–42; Ilm. 20:13.) Mietiskelemällä tätä tulevaa ihmettä kaikki ne, jotka ovat menettäneet omaisiaan, voivat saada paljon lohtua.

Onko kenelläkään aihetta olla surullinen, kun tuo ylösnousemuksen ihme toteutuu? Raamatun mukaan ei. Jesajan 25:8:ssa sanotaan, että Jehova ”nielee kuoleman iäksi”. Kuoleman surulliset seurauksetkin poistetaan silloin täysin, sillä profetia jatkuu: ”Suvereeni Herra Jehova pyyhkii kyyneleet kaikilta kasvoilta.” Jos tunnet parhaillaan surua elämänkumppanisi menetyksen vuoksi, ylösnousemus tulee varmasti antamaan sinulle syyn olla onnellinen.

Yksikään ihminen ei voi täysin ymmärtää, mitä kaikkea Jumala saa aikaan uudessa maailmassa. Jehova sanoo: ”Niin kuin taivaat ovat maata korkeammat, niin ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:9.) Jeesuksen lupaus tulevasta ylösnousemuksesta tarjoaa meille tilaisuuden panna Abrahamin tavoin luottamuksemme Jehovaan. Nykyään jokaisen kristityn on tärkeää  täyttää Jumalan käskyt, jotta hänet ”katsotaan arvolliseksi” elämään uudessa asiainjärjestelmässä yhdessä kuolleista herätettävien kanssa (Luuk. 20:35).

PERUSTE TOIVOLLE

Älä siis ole huolissasi huomisesta vaan lujita toivoasi. Inhimillisesti katsottuna tulevaisuus näyttää synkältä, mutta Jehova antaa meille toivon jostakin paremmasta. Emme voi tietää tarkasti, miten Jehova tulee tyydyttämään kaikki tarpeemme ja halumme. Meidän ei tulisi kuitenkaan epäillä hänen kykyään täyttää lupauksensa. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Toivo, joka nähdään, ei ole toivo, sillä toivooko kukaan sitä, minkä näkee? Mutta jos toivomme sitä, mitä emme näe, niin odotamme sitä jatkuvasti kestävinä.” (Room. 8:24, 25.) Luja toivo Jumalan lupausten toteutumisesta auttaa sinua kestämään. Kun kestät, saat kokea sen suurenmoisen tulevan ajan, jolloin Jehova ”antaa sinulle, mitä sydämesi pyytää”. Hän tyydyttää ”kaikkien elollisten halun”. (Ps. 37:4; 145:16; Luuk. 21:19.)

Luota Jehovan lupaukseen onnellisesta tulevaisuudesta.

Kun Jeesuksen kuolema lähestyi, hänen apostolinsa olivat surullisia ja hämmentyneitä. Jeesus lohdutti heitä sanomalla: ”Älköön sydämenne tulko levottomaksi. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun.” Sitten hän sanoi heille: ”En jätä teitä orvoiksi. Minä tulen teidän luoksenne.” (Joh. 14:1–4, 18, 27.) Hänen sanansa antaisivat hänen voidelluille seuraajilleen perusteen toivolle ja kestävyydelle läpi vuosisatojen. Myöskään niillä, jotka kaipaavat nähdä läheisensä ylösnousemuksessa, ei ole syytä epätoivoon. Jehova ja hänen Poikansa eivät hylkää heitä. Sinäkin voit olla tästä aivan varma!

^ kpl 3 Nimet on muutettu.