Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) TOUKOKUU 2013

 ARKISTON AARTEITA

He pysyivät lujina ”koetuksen hetkellä”

He pysyivät lujina ”koetuksen hetkellä”

ENSIMMÄISEN MAAILMANSODAN syttyminen vuonna 1914 toi raamatuntutkijoiden puolueettoman kannan monien tietoisuuteen (Jes. 2:2–4; Joh. 18:36; Ef. 6:12). Miten Jumalan palvelijat Britanniassa selviytyivät?

Henry Hudson

Britanniassa vuonna 1916 säädetty asevelvollisuuslaki käynnisti 18–40-vuotiaiden naimattomien miesten yleiset kutsunnat. Laki mahdollisti vapautuksen niille, joiden aseistakieltäytyminen perustui aitoon ”uskonnolliseen tai moraaliseen vakaumukseen”. Hallitus perusti tuomioistuimia päättämään, kenelle ja missä laajuudessa vapautus myönnettäisiin.

Tuosta laista huolimatta noin 40 raamatuntutkijaa suljettiin ennen pitkää sotilasvankiloihin ja kahdeksan muuta lähetettiin rintamalle Ranskaan. Tämä epäoikeudenmukainen kohtelu sai Britannian veljet lähettämään pääministeri Herbert Asquithille vangitsemisia koskevan vastalausekirjeen sekä 5 500 allekirjoitusta sisältävän adressin.

Pian tuli tieto, että kahdeksan Ranskaan lähetettyä veljeä oli tuomittu ammuttavaksi, koska he olivat kieltäytyneet taistelemasta. Kun he olivat rivissä teloituskomennuskunnan edessä, heidän tuomionsa kuitenkin muutettiin kymmenen vuoden pakkotyörangaistukseksi. Heidät palautettiin Englantiin suorittamaan tuomioitaan siviilivankiloissa.

James Frederick Scott

Sodan pitkittyessä yleinen asevelvollisuus laajennettiin koskemaan myös naimisissa olevia miehiä. Eräässä ennakkotapaukseksi tarkoitetussa oikeudenkäynnissä, joka pidettiin Manchesterissa Englannissa, syytettynä oli lääkäri ja raamatuntutkija Henry Hudson. Oikeus päätti 3. elokuuta 1916, että hän oli rikkonut palvelusvelvollisuutta. Hudsonille määrättiin sakkoja, ja hänet luovutettiin sotilasviranomaisten käsiin. Samaan aikaan Edinburghissa Skotlannissa oli meneillään toinen asevelvollisuutta koskeva tapaus. 25-vuotias kolporteeraaja James Frederick Scott todettiin syyttömäksi. Valtio teki valituksen mutta veti sen pois, koska Lontoossa oli vireillä vielä yksi oikeudenkäynti, josta odotettiin ennakkotapausta. Siinä syytettynä ollut veli Herbert Kipps todettiin syylliseksi. Hän sai sakkorangaistuksen, ja hänet luovutettiin sotilasviranomaisille.

Vuoden 1916 syyskuuhun mennessä 264 veljeä oli anonut vapautusta asepalveluksesta. Heistä 5 vapautettiin, 154 määrättiin tekemään ”kansallisesti tärkeää työtä”, 23 lähetettiin palvelemaan rintamalle taisteluun osallistumattomissa joukoissa ja 82 luovutettiin sotilasviranomaisten käsiin. Jotkut viimeksi mainituista tuomittiin sotaoikeudessa  vankeuteen siksi, että he kieltäytyivät noudattamasta määräyksiä. Koska monet vastustivat näiden miesten julmaa kohtelua, hallitus siirsi heidät sotilasvankilasta siviilityöleireille.

Pryce Hughes

Edgar Clay ja myöhemmin Britannian haaratoimiston valvojana palvellut Pryce Hughes työskentelivät patotyömaalla Walesissa. Sitä vastoin Herbert Senior, joka oli kahdeksan Ranskasta palautetun veljen joukossa, lähetettiin Wakefieldin vankilaan Yorkshireen. Toiset kärsivät pakkotyörangaistuksensa karuissa olosuhteissa Dartmoorin vankilassa, jossa he muodostivat suurimman yksittäisen aseistakieltäytyjien ryhmän.

Frank Platt, raamatuntutkija joka oli suostunut palvelemaan rintamalla aseettomissa tehtävissä, kärsi pitkään julmaa vainoa kieltäytyessään ottamasta osaa taisteluihin. Samasta syystä sotilasviranomaiset kohtelivat raakalaismaisesti myös Atkinson Padgettia, joka oli oppinut totuuden pian värväydyttyään armeijaan.

Herbert Senior

Lähes sata vuotta sitten veljemme eivät ehkä ymmärtäneet täysin kristillistä puolueettomuutta, mutta he tekivät kaikkensa miellyttääkseen Jehova Jumalaa. Tässä kirjoituksessa nimeltä mainitut veljet olivat meille hieno esimerkki puolueettomuudesta tuolla erityisen vaikealla ”koetuksen hetkellä” (Ilm. 3:10). (Arkistostamme Britanniasta.)

Aiheesta lisää

Miksi Jehovan todistajat ovat poliittisesti puolueettomia?

Ovatko he uhkana kansalliselle turvallisuudelle?