Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) MAALISKUU 2013

Kunnioita Jehovan suurta nimeä

Kunnioita Jehovan suurta nimeä

”Tahdon kirkastaa nimeäsi ajan hämärään asti.” (PS. 86:12)

1, 2. Miten Jehovan todistajat suhtautuvat Jumalan nimeen päinvastoin kuin kristikunnan kirkot?

KRISTIKUNNAN kirkot ovat yleensä karttaneet Jumalan nimen käyttöä. Esimerkiksi erään raamatunkäännöksen esipuheessa sanotaan: ”Nimen käyttö yhdestä ainoasta Jumalasta – – on täysin sopimatonta kristillisen kirkon yleismaailmalliselle uskolle.” (Revised Standard Version.)

2 Jehovan todistajille on sitä vastoin kunnia edustaa ja kirkastaa Jumalan nimeä. (Lue psalmi 86:12 ja Jesajan 43:10.) Pidämme lisäksi suurena etuoikeutena sitä, että voimme ymmärtää tuon nimen merkityksen sekä kaikkeutta koskevan kiistakysymyksen, johon Jumalan nimen pyhittäminen sisältyy (Matt. 6:9). Jottemme koskaan pitäisi tätä etuoikeutta itsestään selvänä, käsittelemme nyt kolmea tärkeää kysymystä: Mitä Jumalan nimen tunteminen merkitsee? Miten Jehova on lisännyt suuren nimensä kunniaa toimimalla tuon nimen merkityksen mukaisesti? Entä miten voimme vaeltaa Jehovan nimessä?

MITÄ JUMALAN NIMEN TUNTEMINEN MERKITSEE?

3. Mitä Jumalan nimen tunteminen merkitsee?

3 Jumalan nimen tuntemiseen liittyy paljon enemmän kuin pelkkä sanan ”Jehova” tietäminen. Meidän täytyy saada selville, millainen Jumala Jehova on. Raamattu kertoo hänen ominaisuuksistaan, tarkoituksestaan, toimintatavoistaan ja siitä, miten hän on kohdellut palvelijoitaan. Jehova antaa tällaista ymmärrystä vähitellen, sitä mukaa kuin hän toteuttaa tarkoitustaan (Sananl. 4:18). Tiedämme Jehovan ilmaisseen nimensä jo ensimmäiselle ihmisparille, koska Eeva mainitsi Jumalan nimen synnytettyään Kainin (1. Moos. 4:1). Myös uskolliset patriarkat Nooa, Abraham, Iisak ja Jaakob tunsivat Jumalan nimen. Heidän arvostuksensa tuota nimeä kohtaan kasvoi, kun Jehova siunasi heitä ja huolehti heistä sekä antoi heille tietoa tarkoituksestaan. Myöhemmin  Mooses sai tietää jotain hyvin erityistä Jumalan nimestä.

Mooses tiesi Jumalan nimen merkityksen, ja se vahvisti hänen uskoaan.

4. Minkä vuoksi Mooses kysyi Jumalalta tämän nimeä, ja miksi hän oli ymmärrettävästi huolissaan?

4 Lue 2. Mooseksen kirjan 3:10–15. Kun Mooses oli 80-vuotias, Jumala antoi hänelle käskyn: ”Tuo sinä kansani, Israelin pojat, pois Egyptistä.” Mooses vastasi kunnioittavasti kysymällä Jumalalta tämän nimeä. Miksi Mooses kysyi sitä, vaikka Jumalan nimi oli ollut pitkään tiedossa? Epäilemättä hän halusi tietää enemmän persoonasta, jota tuo nimi edusti. Hänen piti saada Jumalan kansa vakuuttuneeksi siitä, että Hän todella pelastaisi sen. Mooses oli syystäkin huolissaan, koska israelilaiset olivat olleet jo jonkin aikaa orjina. He todennäköisesti pohtisivat, pystyykö heidän esi-isiensä Jumala vapauttamaan heidät. Jotkut israelilaiset olivat jopa kääntyneet palvomaan egyptiläisten jumalia! (Hes. 20:7, 8.)

5. Miten Jehova loi valoa nimensä merkitykseen?

5 Miten Jehova vastasi Mooseksen kysymykseen? Hän sanoi: ”Näin sinun pitää sanoa Israelin pojille: ’MINÄ OSOITTAUDUN on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ ” * Sitten hän jatkoi: ”Jehova, teidän esi-isienne Jumala – – on lähettänyt minut teidän luoksenne.” Jumala siis kertoi, että tarkoituksensa toteuttamiseksi hän tulee miksi tahansa hän päättää tulla. Hän osoittautuu aina sanojensa mittaiseksi. Jehova sanoikin vielä jakeessa 15: ”Tämä on minun nimeni ajan hämärään asti, ja tämä on muistona minusta sukupolvesta sukupolveen.” Jehovan antama vastaus epäilemättä vahvisti Mooseksen uskoa ja täytti hänet kunnioittavalla pelolla.

JEHOVA ON TOIMINUT NIMENSÄ MUKAISESTI

6, 7. Miten Jehova täytti täysin suuren nimensä luomat odotukset?

6 Valtuutettuaan Mooseksen tehtäväänsä Jehova täytti täysin nimensä luomat odotukset ”osoittautumalla” Israelin Vapauttajaksi. Ensin hän nöyryytti Egyptiä kymmenellä tuhoisalla vitsauksella ja paljasti samalla sekä faraon että muiden egyptiläisten epäjumalien voimattomuuden (2. Moos. 12:12). Sitten Jehova avasi Punaisenmeren, johti Israelin sen läpi ja hukutti faraon ja hänen sotajoukkonsa (Ps. 136:13–15). ”Suuressa ja pelottavassa erämaassa” Jehova osoittautui elämän säilyttäjäksi järjestämällä ruokaa ja vettä mahdollisesti yli kolmemiljoonaiselle kansalleen. Hän huolehti jopa siitä, että  heidän vaatteensa ja sandaalinsa eivät kuluneet käyttökelvottomiksi (5. Moos. 1:19; 29:5). Mikään ei siis voi estää Jehovaa toimimasta ainutlaatuisen nimensä merkityksen mukaisesti. Myöhemmin hän sanoi Jesajalle: ”Minä – minä olen Jehova, eikä minun lisäkseni ole ketään pelastajaa.” (Jes. 43:11.)

7 Myös Mooseksen seuraaja Joosua sai todistaa pelkoa herättäviä Jehovan tekoja Egyptissä ja erämaassa. Niinpä hän elämänsä lopulla sanoi israelilaisille sydän täynnä vakaumusta: ”Te tiedätte hyvin kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne, ettei yksikään sana kaikista niistä hyvistä sanoista, jotka Jehova, teidän Jumalanne, on teille puhunut, ole pettänyt. Ne kaikki ovat käyneet teille toteen. Ei yksikään sana niistä ole pettänyt.” (Joos. 23:14.) Jehova oli toiminut täysin lupaustensa mukaisesti.

8. Miten Jehova toimii nimensä merkityksen mukaisesti meidän aikanamme?

8 Nykyäänkin Jehova ”osoittautuu” lupaustensa toteuttajaksi. Poikansa välityksellä hän ennusti, että viimeisinä päivinä Valtakunnan sanoma saarnattaisiin ”koko asutussa maassa” (Matt. 24:14). Ainoastaan Kaikkivaltias Jumala voisi ennustaa niin valtavan työn, huolehtia siitä, että se tehdään, ja käyttää siinä ”koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä” (Apt. 4:13). Kun teemme tätä työtä, täytämme siis osaltamme Raamatun profetiaa. Kunnioitamme Isäämme ja osoitamme, että todella tarkoitamme mitä sanomme, kun rukoilemme: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matt. 6:9, 10.)

HÄNEN NIMENSÄ ON SUURI

Farao kieltäytyi tunnustamasta Jehovaa Jumalaksi.

9, 10. Millaisia merkityksiä Jehovan tapa kohdella Israelia lisäsi ajan mittaan hänen nimeensä?

9 Pian Egyptistä lähdön jälkeen Jehova paljasti persoonallisuudestaan jotain uutta kansalleen Israelille. Lakiliiton välityksellä hän tuli heidän ”aviomiesomistajakseen” ja lupasi huolehtia Israelista niin kuin aviomies huolehtii vaimostaan (Jer. 3:14). Israelilaisista puolestaan tuli Jehovan vertauskuvallinen vaimo, hänen nimikkokansansa (Jes. 54:5, 6). Jos he alistuisivat halukkaasti Jehovan tahtoon ja pitäisivät hänen käskynsä, hän osoittautuisi täydelliseksi ”Aviomieheksi”. Hän siunaisi ja suojelisi heitä ja antaisi heille rauhan (4. Moos. 6:22–27). Jehovan suuri nimi tulisi tällä tavoin kirkastetuksi kansakuntien keskuudessa. (Lue 5. Mooseksen kirjan 4:5–8 ja psalmi 86:7–10.) Läpi Israelin historian lukuisia ulkomaalaisia liittyikin tosi palvontaan. He sanoivat niin kuin moabilainen Ruut sanoi Noomille: ”Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani.” (Ruut 1:16.)

 10 Se miten Jehova kohteli Israelin kansaa 1 500 vuoden aikana, paljasti monia uusia puolia hänen persoonallisuudestaan. Kansan kurittomuudesta huolimatta Jehova osoittautui kerta toisensa jälkeen ”armolliseksi – – Jumalaksi”, joka oli ”hidas vihastumaan”. Hän oli poikkeuksellisen kärsivällinen ja pitkämielinen. (2. Moos. 34:5–7.) Hänen kärsivällisyydellään oli silti rajansa. Tuo raja ylittyi, kun juutalaiset kansakuntana hylkäsivät ja tappoivat hänen Poikansa (Matt. 23:37, 38). Lihalliset israelilaiset lakkasivat olemasta Jumalan nimikkokansa, ja heistä tuli kuihtuneen puun kaltaisia, hengellisesti kuolleita (Luuk. 23:31). Miten he tämän jälkeen suhtautuivat Jumalan nimeen?

11. Miksi Jumalan nimeä ei enää yhdistetä juutalaiseen kansakuntaan?

11 Historia osoittaa, että juutalaiset omaksuivat aikanaan taikauskoisia käsityksiä Jumalan nimestä ja alkoivat pitää sitä liian pyhänä lausuttavaksi ääneen (2. Moos. 20:7). Vähitellen juutalaisessa uskonnossa lakattiin kokonaan käyttämästä Jumalan nimeä. Jehovaa varmasti loukkasi tällainen epäkunnioitus hänen nimeään kohtaan (Ps. 78:40, 41). Jumala, ”jonka nimi on Mustasukkainen”, ei kuitenkaan halunnut loputtomasti yhdistää nimeään sellaiseen kansaan, joka oli kieltänyt hänet ja jonka hän itse oli hylännyt (2. Moos. 34:14). Tämä tähdentää sitä, kuinka tärkeää meidän on suhtautua Luojamme nimeen hyvin kunnioittavasti.

JUMALAN NIMELLÄ KUTSUTTU UUSI KANSA

12. Miten Jehova tuotti ennustetun kansan nimelleen?

12 Jehova paljasti Jeremian välityksellä, että hänen tarkoituksenaan oli solmia ”uusi liitto” uuden kansakunnan, hengellisen Israelin, kanssa. Kaikki sen jäsenet ”vähäisimmästään aina suurimpaansa asti” tuntisivat Jehovan. (Jer. 31:31, 33, 34.) Tämä profetia alkoi täyttyä helluntaina vuonna 33, kun Jumala saattoi voimaan uuden liiton. Uuteen kansakuntaan, ”Jumalan Israeliin”, kuuluisi sekä juutalaisia että ei-juutalaisia. Heistä tulisi hänen ”nimelleen otettu kansa” eli, kuten Jehova itse sanoi, ”ne joita kutsutaan minun nimelläni”. (Gal. 6:16; lue Apostolien tekojen 15:14–17; Matt. 21:43.)

13. a) Käyttivätkö varhaiskristityt Jumalan nimeä? Selitä. b) Mitä ajattelet siitä, että saat käyttää Jumalan nimeä palveluksessa?

13 Koska tätä hengellistä kansakuntaa ”kutsutaan [Jumalan] nimellä”, sen jäsenet käyttivät varmasti tuota nimeä, varsinkin lainatessaan Raamatun heprealaisia kirjoituksia. * Niinpä kun apostoli Pietari vuoden 33 helluntaina puhui syntyperäisille juutalaisille ja juutalaisuuteen kääntyneille, hän käytti Jumalan nimeä useita kertoja (Apt. 2:14, 20, 21, 25, 34). Koska varhaiskristityt kunnioittivat Jehovaa, hän vuorostaan siunasi heidän saarnaamistyötään. Myös nykyään Jehova siunaa palvelustamme, kun iloiten kerromme hänen nimestään ja mikäli mahdollista näytämme kiinnostuneille tuon nimen heidän omasta Raamatustaan. Meille on suuri etuoikeus tutustuttaa heidät tosi Jumalaan. Ja heille tämä voi olla alku alati vahvistuvalle ja ikuisesti kestävälle ystävyyssuhteelle Jehovan kanssa.

14, 15. Mitä Jehova on tehnyt ”muistonimensä” hyväksi luopumuksen leviämisestä huolimatta?

14 Luopumus alkoi saada jalansijaa varhaiskristillisessä seurakunnassa erityisesti apostolien kuoleman jälkeen (2. Tess. 2:3–7). Väärät opettajat omaksuivat juutalaisen perinteen ja lakkasivat käyttämästä Jumalan nimeä. Jehova  ei kuitenkaan koskaan antaisi muistonimensä pyyhkiytyä pois. Vaikka emme tiedä, miten tuo nimi alun perin lausuttiin, se on säilynyt. Aikojen saatossa Jumalan nimi on esiintynyt lukuisissa Raamatun käännöksissä sekä raamatunoppineiden kirjoituksissa. Esimerkiksi Charles Peters kirjoitti vuonna 1757, että nimi ”Jehova” – toisin kuin Jumalan monet arvonimet – ”näyttää ilmaisevan parhaiten hänen perusolemuksensa”. Hopton Haynesin vuodelta 1797 olevan Jumalan palvontaa käsittelevän teoksen 7. luvussa sanotaan: ”JEHOVA on juutalaisten käyttämä nimi JUMALASTA, jota he samoin kuin Kristus ja hänen apostolinsa yksinomaan palvoivat.” Henry Grew (1781–1862) ei ainoastaan käyttänyt Jumalan nimeä vaan myös ymmärsi, että Jumalan nimeä oli häpäisty ja se täytyi pyhittää. Samoin Charles T. Russellin läheinen kumppani George Storrs (1796–1879) käytti Russellin tavoin Jumalan nimeä.

15 Vuosi 1931 oli erityisen huomionarvoinen, sillä tuona vuonna Jumalan kansa, johon kuuluvia oli siihen saakka kutsuttu raamatuntutkijoiksi, omaksui raamatullisen nimen Jehovan todistajat (Jes. 43:10–12). Näin he julistivat maailmalle, että he tunsivat ylpeyttä saadessaan palvella ainoaa tosi Jumalaa ja ylistää hänen nimeään hänen nimelleen otettuna kansana (Apt. 15:14). Tämä kaikki tuo mieleen Malakian 1:11:ssä olevat Jehovan sanat: ”Auringon noususta aina sen laskuun saakka tulee minun nimeni olemaan suuri kansakuntien keskuudessa.”

VAELLA JEHOVAN NIMESSÄ

16. Miksi meidän tulisi pitää suurena kunniana vaeltaa Jehovan nimessä?

16 Profeetta Miika kirjoitti: ”Kaikki kansat osaltaan vaeltavat kukin jumalansa nimessä, mutta me puolestamme vaellamme Jehovan, meidän Jumalamme, nimessä ajan hämärään asti, niin, ikuisesti.” (Miika 4:5.) Kun Jehova salli raamatuntutkijoiden tulla kutsutuiksi hänen nimellään, kyseessä ei ollut ainoastaan suuri kunnia. Se oli myös rohkaiseva osoitus hänen hyväksynnästään. (Lue Malakian 3:16–18.) Entä sinä, teetkö kaikkesi ”vaeltaaksesi Jehovan – – nimessä”? Ymmärrätkö mitä siihen sisältyy?

17. Mitä Jumalan nimessä vaeltamiseen sisältyy?

17 Jumalan nimessä vaeltamiseen sisältyy ainakin kolme asiaa. Ensinnäkin meidän täytyy julistaa tuota nimeä toisille muistaen, että vain se, ”joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu” (Room. 10:13). Toiseksi meidän on heijastettava Jehovan ominaisuuksia, erityisesti hänen rakkauttaan. Ja kolmanneksi vaellamme Jumalan nimessä, kun taivumme iloiten hänen vanhurskaisiin mittapuihinsa, jottemme olisi häpeäksi Isämme pyhälle nimelle. (1. Joh. 4:8; 5:3.) Oletko päättänyt ”vaeltaa Jehovan, meidän Jumalamme, nimessä ajan hämärään asti”?

18. Miksi kaikki, jotka kunnioittavat Jehovan suurta nimeä, voivat katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti?

18 Pian kaikki, jotka eivät piittaa Jehovasta tai jotka uhmaavat häntä, pakotetaan tunnustamaan hänet (Hes. 38:23). Jotkut heistä ovat muinaisen faraon kaltaisia, joka sanoi: ”Kuka on Jehova, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään?” Vastaus tuli faraolle nopeasti. (2. Moos. 5:1, 2; 9:16; 12:29.) Me puolestamme olemme halunneet oppia tuntemaan Jehovan. Olemme ylpeitä, kun saamme edustaa hänen nimeään ja kuulua hänen tottelevaiseen nimikkokansaansa. Katsomme siis tulevaisuuteen varmoina siitä, että psalmin 9:10 lupaus täyttyy: ”Ne, jotka tuntevat nimesi, luottavat sinuun, sillä sinä et varmasti jätä niitä, jotka etsivät sinua, oi Jehova.”

^ kpl 5 Jumalan nimi on yksi muoto hepreankielisestä verbistä, joka merkitsee ’tulla joksikin’. Sanan ”Jehova” merkitys on siis ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’ (1. Moos. 2:4, alav.).

^ kpl 13 Varhaiskristittyjen käyttämä hepreankielinen teksti sisälsi tetragrammin. Todisteiden perusteella tetragrammi oli myös Septuagintan, Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikankielisen käännöksen, varhaisissa jäljennöksissä.