Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) TAMMIKUU 2013

Jatkamme palvelusta pahoittelematta menneitä

Jatkamme palvelusta pahoittelematta menneitä

”Unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä.” (FIL. 3:13)

1–3. a) Mitä saatamme ajatella menneisyydestämme, ja miten se voi vaikuttaa meihin? b) Mitä Paavalin esimerkki opettaa meille?

RUNOILIJA J. G. Whittierin mukaan surullisimmat koskaan kirjoitetut tai lausutut sanat kuuluvat: ”Niin olisi voinut olla.” Meillä kaikilla on elämässämme asioita, joita kadumme tai pahoittelemme. Mutta jotkut tuntevat jatkuvasti syvää surua jostakin, mitä he ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. Vaivaako sinua ajatus siitä, että sinun olisi jossakin tilanteessa pitänyt toimia toisin?

2 Jotkut ovat tehneet pahoja virheitä, jopa vakavia syntejä. Toiset taas eivät ole syyllistyneet mihinkään tällaiseen, mutta pohtivat, ovatko he tehneet elämässään todella parhaat valinnat. Jotkut ovat päässeet menneiden yli ja jatkavat eteenpäin, kun taas toiset pahoittelevat alituisesti ratkaisujaan. (Ps. 51:3.) Miten on sinun laitasi? Toivotko, että voisit ainakin tästä päivästä eteenpäin palvella Jumalaa pahoittelematta menneitä? Kerrotaanko Raamatussa jostakusta, jonka esimerkkiä voimme jäljitellä tässä? Kyllä kerrotaan. Hän on apostoli Paavali.

3 Paavali teki elämänsä aikana sekä vakavia virheitä että viisaita valintoja. Hän katui syvästi menneitä erehdyksiään, mutta hän myös oppi antamaan parhaansa Jumalan palveluksessa. Katsotaanpa, miten hänen esimerkkinsä voi opettaa meitä jatkamaan palvelustamme pahoittelematta menneitä.

PAAVALIN MENNEISYYS

4. Mihin sellaiseen apostoli Paavali syyllistyi, mitä hän myöhemmin katui?

4 Nuorena Saul-nimisenä fariseuksena Paavali teki sellaista, mitä hän myöhemmin katui. Hän esimerkiksi lietsoi julmaa vainoa Kristuksen opetuslapsia  vastaan. Raamatussa kerrotaan, että heti Stefanoksen marttyyrikuoleman jälkeen ”Saul – – alkoi kohdella seurakuntaa raa’asti. Hän tunkeutui taloon toisensa jälkeen, raahasi ulos sekä miehiä että naisia ja toimitti heitä vankilaan.” (Apt. 8:3.) Raamatunoppinut Albert Barnesin mukaan tässä raa’asta kohtelusta käytetty kreikan sana on ”voimakas ilmaus, joka tuo esiin hänen [Saulin] kiihkonsa ja vimmansa vainoamisessa”. Barnes sanookin, että ”Saul raivosi kirkkoa vastaan kuin petoeläin”. Intomielisenä juutalaisena Saul uskoi, että Jumala oli antanut hänen tehtäväkseen tukahduttaa kristillisyyden. Siksi hän vainosi julmasti kristittyjä uhoten ”uhkaa ja murhaa – – sekä miehiä että naisia” vastaan. (Apt. 9:1, 2; 22:4.) *

5. Mikä sai aikaan sen, että Saul lakkasi vainoamasta Jeesuksen seuraajia ja alkoi saarnata hyvää uutista?

5 Saul aikoi mennä Damaskokseen, raahata Jeesuksen opetuslapsia kodeistaan ja viedä heidät Jerusalemiin sanhedrinin rangaistaviksi. Jeesus, kristillisen seurakunnan Pää, kuitenkin esti tämän (Ef. 5:23). Saulin ollessa matkalla Damaskokseen Jeesus näyttäytyi hänelle ja yliluonnollinen valo sokaisi hänet. Sitten Jeesus lähetti Saulin Damaskokseen odottamaan lisäohjeita. Tiedämme hyvin, mitä sen jälkeen tapahtui. (Apt. 9:3–22.)

6, 7. Mikä osoittaa Paavalin olleen selvillä vakavista erehdyksistään?

6 Kun Paavalista tuli kristitty, hänen arvomaailmansa muuttui. Kristillisyyden kiivaasta vastustajasta tuli sen innokas puolustaja. Silti hän kirjoitti myöhemmin itsestään: ”Olette tietenkin kuulleet minun aikaisemmasta käytöksestäni juutalaisuudessa, että vainosin Jumalan seurakuntaa ja hävitin sitä ylen määrin.” (Gal. 1:13.) Kirjeissään korinttilaisille, filippiläisille ja Timoteukselle hän mainitsee jälleen valitettavan menneisyytensä. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 15:9; Fil. 3:6; 1. Tim. 1:13.) Paavali ei tuntenut ylpeyttä joutuessaan kertomaan itsestään tällaisia asioita, mutta hän ei myöskään teeskennellyt, ettei mitään sellaista ollut tapahtunutkaan. Hän tajusi selvästi tehneensä vakavia virheitä. (Apt. 26:9–11.)

7 Raamatunoppinut Frederic W. Farrar kirjoitti Saulin osasta ”kauheassa vainossa”. Hänen mukaansa vain ajattelemalla sitä, miten hirvittävä vaikutus tällä surullisella elämänvaiheella on ollut Paavaliin, ”tajuamme, millaisista tunnonvaivoista hänen on täytynyt kärsiä ja millaista pilkkaa hänen ilkeämieliset vihollisensa ovat häneen kohdistaneet”. Paavalin vieraillessa seurakunnissa veljet, jotka näkivät hänet ensi kertaa, saattoivat sanoa: ”Sinä siis olet Paavali – se joka vainosi meitä!” (Apt. 9:21.)

8. Mitä Paavali ajatteli armosta ja rakkaudesta, joita Jehova ja Jeesus olivat osoittaneet häntä kohtaan, ja mitä tämä opettaa meille?

8 Paavali tajusi voivansa suorittaa palvelustaan vain Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden vuoksi. Hän viittaa 14 kirjeessään tuohon Jumalan ominaisuuteen noin 90 kertaa – useammin kuin kukaan muu raamatunkirjoittaja. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 15:10.) Paavali arvosti syvästi saamaansa armollista kohtelua ja halusi varmistautua siitä, että Jumala ei ollut osoittanut häntä kohtaan ansaitsematonta hyvyyttä turhaan. Siksi hän ”näki vaivaa enemmän” kuin kaikki muut apostolit. Mitä opimme hänen esimerkistään? Mikäli tunnustamme  syntimme ja muutamme menettelymme, Jehova on valmis pyyhkimään pois vakavatkin synnit Jeesuksen lunastusuhrin perusteella. Jos siis pidät syntejäsi niin suurina, ettei niitä voida antaa anteeksi Kristuksen lunastusuhrin perusteella, muista Paavalia. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 1:15, 16.) Vaikka Paavali oli ollut Kristuksen kiihkeä vainooja, hän saattoi kirjoittaa: ”Jumalan Poika – – rakasti minua ja luovutti itsensä minun puolestani.” (Gal. 2:20; Apt. 9:5.) Paavali oppi antamaan parhaansa Jumalan palveluksessa, jottei hänelle tulisi enää lisää pahoittelemisen aihetta. Oletko sinä oppinut toimimaan samoin?

Paavali oppi, miten jatkaa Jumalan palvelemista pahoittelematta menneitä.

ONKO SINULLA AIHETTA PAHOITTELUUN?

9, 10. a) Mitä jotkut Jehovan palvelijat pahoittelevat? b) Miksi ei ole viisasta kaiken aikaa murehtia menneitä?

9 Oletko sinä tehnyt sellaista, mitä nyt pahoittelet? Oletko joskus tuhlannut arvokasta aikaa ja energiaa turhiin hankkeisiin? Teitkö jotakin, mistä koitui toisille vahinkoa? Tai ehkä jokin muu asia on jäänyt vaivaamaan mieltäsi. Mitä voit siinä tapauksessa tehdä?

10 Jotkut murehtivat kaiken aikaa. He kiusaavat itseään käymällä läpi virheitään yhä uudelleen. Ongelmat eivät kuitenkaan ratkea murehtimalla. Kuvittele, että yrittäisit päästä eteenpäin keinuttelemalla tuntikausia keinutuolissa. Kuluttaisit paljon energiaa, muttet pääsisi mihinkään. Murehtimisen asemesta sinun kannattaa ryhtyä toimiin ongelmien ratkaisemiseksi. Pyydä anteeksi siltä, jota olet kohdellut väärin, ja yritä luoda häneen jälleen hyvät suhteet. Mieti, mikä johti erehdykseesi, jottet tekisi samaa virhettä vastaisuudessa. Toisaalta joskus sinun on vain kestettävä tekosi seuraukset. Mutta menneiden murehtiminen ei auta sinua, vaan sillä on pikemminkin lamauttava vaikutus. Se voi tehdä sinulle vaikeaksi antaa parastasi Jumalan palveluksessa.

11. a) Mitä meidän on tehtävä, jotta saisimme osaksemme Jehovan armon ja rakkauden? b) Mitä Jumala neuvoo meitä tekemään saadaksemme mielenrauhan menneistä virheistämme huolimatta?

 11 Jotkut ajattelevat tehneensä niin pahoja virheitä, että he eivät ansaitse Jumalan armoa. Heidän mielestään heidän erehdyksensä ovat liian vakavia tai niitä on liian paljon. Totuus on kuitenkin se, että ovatpa he tehneet menneisyydessä mitä tahansa, heidän on mahdollista katua, tehdä muutoksia ja pyytää Jumalan anteeksiantoa (Apt. 3:19). Jehova voi osoittaa heitä kohtaan armoa ja rakkautta, kuten hän on osoittanut monia muita kohtaan. Hän antaa huomaavaisesti anteeksi nöyrälle ja vilpittömälle ihmiselle, joka katuu sydämensä pohjasta. Jumala antoi anteeksi Jobille, joka sanoi: ”Todella kadun [”tunnen mielipahaa”, alav.] tomussa ja tuhassa.” (Job 42:6.) Meidän kaikkien on noudatettava seuraavaa Jumalan ohjetta mielenrauhan saamiseksi: ”Joka peittää rikkomuksensa, se ei menesty, mutta sille, joka ne tunnustaa ja hylkää, osoitetaan armoa.” (Sananl. 28:13; Jaak. 5:14–16.) Voimme siis tunnustaa syntimme Jumalalle, rukoilla hänen anteeksiantoaan ja tehdä parhaamme vääryyden oikaisemiseksi (2. Kor. 7:10, 11). Silloin Jehova, joka ”antaa paljon anteeksi”, osoittaa meitä kohtaan armoa (Jes. 55:7).

12. a) Miten voimme jäljitellä Daavidin hyvää esimerkkiä, kun omatunto soimaa meitä? b) Missä mielessä Jehova on tuntenut mielipahaa, ja miten sen tietäminen auttaa meitä? (Ks. tekstiruutu.)

12 Rukouksessa on voimaa, ja Jumala voi sen välityksellä auttaa meitä. Daavid ilmaisi luottamuksensa tähän eräässä kauniissa psalmissa. (Lue psalmi 32:1–5.) Ennen kuin Daavid tunnusti syntinsä Jumalalle, soimaava omatunto riudutti häntä. Hän tunsi olevansa levoton, sairas ja masentunut. Daavidille annettiin anteeksi ja hänen olonsa helpottui vasta sen jälkeen, kun hän tunnusti syntinsä Jumalalle. Jehova vastasi Daavidin rukouksiin ja vahvisti häntä, niin että hän saattoi jatkaa sen tekemistä, mikä on oikein. Vastaavasti jos menneet erehdyksesi vaivaavat sinua, rukoile vilpittömästi Jehovalta anteeksiantoa ja tee parhaasi väärintekojen oikaisemiseksi. Luota sitten siihen, että Jehova on kuullut rukouksesi ja antanut sinulle anteeksi. (Ps. 86:5.)

LUO KATSEESI TULEVAISUUTEEN

13, 14. a) Mihin meidän tulisi keskittää huomiomme nyt? b) Millaisten kysymysten avulla voimme eritellä nykyistä elämäntilannettamme?

13 On sanottu, että elämää voi ymmärtää katsomalla taaksepäin mutta sitä on elettävä katsoen eteenpäin. Älä siis pahoittele menneitä vaan keskitä huomiosi  nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Kysy itseltäsi: Tulenko vuosien kuluttua katumaan ratkaisuja, joita nyt teen? Toivonko silloin, että olisin tehnyt jotain toisin? Palvelenko tätä nykyä Jumalaa uskollisesti, jottei minun tulevaisuudessa tarvitsisi katua?

14 Nyt suuren ahdistuksen lähestyessä meidän olisi viisasta kysyä itseltämme: Voisinko tehdä enemmän Jumalan palveluksessa? Pystyisinkö toimimaan tienraivaajana? Mikä estää minua edistymästä avustavaksi palvelijaksi? Pyrinkö tosissani pukemaan ylle uuden persoonallisuuden? Olenko sellainen ihminen, jonka Jehova haluaa uuteen maailmaansa? Meidän ei kannata murehtia sitä, mitä emme ole tehneet, vaan varmistautua siitä, että annamme nyt parhaamme Jehovan palveluksessa. Näin voimme tehdä ratkaisuja, joita emme joudu myöhemmin pahoittelemaan. (2. Tim. 2:15.)

ÄLÄ PAHOITTELE ELÄMÄÄSI PYHÄSSÄ PALVELUKSESSA

15, 16. a) Millaisia uhrauksia monet ovat tehneet antaakseen parhaansa Jehovalle? b) Miksi meidän ei tulisi pahoitella uhrauksia, joita olemme tehneet Valtakunnan etujen vuoksi?

15 Oletko tehnyt uhrauksia voidaksesi palvella Jehovaa kokoaikaisesti? Kenties luovuit lupaavasta urasta tai menestyvästä liikeyrityksestä yksinkertaistaaksesi elämääsi ja saadaksesi enemmän aikaa Valtakunnan työhön. Ehkä pysyit naimattomana tai, jos olit naimisissa, päätit luopua lasten hankkimisesta pystyäksesi palvelemaan Betelissä, kansainvälisessä rakennustyössä, kierrostyössä tai lähetystyössä. Onko sinulla aihetta pahoitella noita päätöksiä nyt kun ikäännyt Jehovan palveluksessa? Pitäisikö sinun ajatella, että tekemäsi uhraukset olivat tarpeettomia tai huonosti ajoitettuja? Ei suinkaan!

16 Teit nuo päätökset, koska rakastit syvästi Jehovaa ja halusit hartaasti auttaa toisia palvelemaan häntä. Älä ajattele, että sinun olisi käynyt paremmin, jos olisit elänyt eri tavoin. Voit tuntea syvää tyydytystä sen tietämisestä, että toimit niin kuin tiesit oikeaksi omassa tapauksessasi. Voit iloita siitä, että olet tehnyt parhaasi palvellaksesi Jehovaa. Hän ei unohda uhrauksiasi. Tulevassa ”todellisessa elämässä” hän palkitsee sinut siunauksilla, jotka ylittävät kaikki kuvitelmasi! (Ps. 145:16; 1. Tim. 6:19.)

MITEN PALVELLA PAHOITTELEMATTA MENNEITÄ?

17, 18. a) Mikä auttoi Paavalia jatkamaan palvelusta pahoittelematta menneitä? b) Miten aiot seurata Paavalin esimerkkiä?

17 Mitä Paavali teki, jottei hänen tarvitsisi myöhemmin elämässään murehtia menneitä? Hän kirjoitti: ”Unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, pyrin kohti päämäärää saadakseni palkinnon.” (Lue Filippiläiskirjeen 3:13, 14.) Paavali ei jäänyt miettimään sitä, miten väärin hän oli menetellyt noudattaessaan juutalaista uskontoa. Sen sijaan hän keskitti kaikki voimansa uskollisena pysymiseen saadakseen tulevaisuudessa ikuisen elämän palkinnon.

18 Me kaikki voimme soveltaa Paavalin sanojen takana olevaa periaatetta. Meidän tulisi kurottautua sitä kohti, mikä on edessä, eikä murehtia menneitä tai harmitella sitä, mitä emme saa tekemättömäksi. Emme ehkä onnistu täysin unohtamaan menneitä virheitä, mutta meidän ei tarvitse kaiken aikaa tuntea syyllisyyttä niiden johdosta. Voimme yrittää jättää menneet taaksemme, palvella Jumalaa parhaamme mukaan nyt ja luoda katseemme loistoisaan tulevaisuuteen.

^ kpl 4 Raamatussa mainitaan useita kertoja, että Saul vainosi myös naisia. Naisilla oli siis tärkeä osa kristillisyyden leviämisessä ensimmäisellä vuosisadalla, kuten heillä on nykyäänkin (Ps. 68:11).