Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni – tutkittava  |  Joulukuu 2012

Olet luotettu taloudenhoitaja

Olet luotettu taloudenhoitaja

”Te ette – – kuulu itsellenne.” (1. KOR. 6:19)

1. Millainen näkemys ihmisillä yleensä on orjuudesta?

NOIN 2 500 vuotta sitten eräs kreikkalainen näytelmäkirjailija totesi: ”Ei kukaan vapaaehtoisesti pidä orjan pantaa.” Nykyään moni yhtyisi tähän ajatukseen. Orjuus tuo mieleen kuvia ihmisistä, joita sorretaan ja joiden työ ja uhraukset eivät hyödytä heitä vaan heidän omistajiaan ja herrojaan.

2, 3. a) Millainen asema Kristuksen orjilla eli palvelijoilla on? b) Mitä taloudenhoitoon liittyviä kysymyksiä tarkastelemme?

2 Jeesus antoi ymmärtää, että hänen opetuslapsensa olisivat nöyriä palvelijoita eli orjia. Tämä tosi kristittyjen orjuus ei kuitenkaan ole alentavaa eikä sortavaa. Heihin luotetaan ja heitä kunnioitetaan. Se käy ilmi esimerkiksi siitä, mitä Jeesus vähän ennen kuolemaansa sanoi eräästä ”orjasta”. Hän kertoi etukäteen antavansa tehtäviä ”uskolliselle ja ymmärtäväiselle orjalle”. (Matt. 24:45–47.)

3 Luukkaan rinnakkaiskertomuksessa tuota orjaa sanotaan ”taloudenhoitajaksi”. (Lue Luukkaan 12:42–44.) Useimmat nykyään elävät tosi kristityt eivät kuulu tähän uskolliseen taloudenhoitajaluokkaan. Raamatussa kuitenkin osoitetaan, että kaikille Jumalan palvelijoille on uskottu taloudenhoito. Mitä tehtäviä siihen sisältyy? Miten niihin pitäisi suhtautua? Saadaksemme vastaukset tarkastelemme sitä, millainen asema taloudenhoitajilla oli menneisyydessä.

TALOUDENHOITAJIEN TEHTÄVÄT

4, 5. Millaisia tehtäviä oli muinaisilla taloudenhoitajilla? Kerro esimerkkejä.

4 Raamatun aikoihin taloudenhoitaja oli usein orja, johon isäntä luotti ja jonka tehtäväksi annettiin valvoa tämän huonekuntaa tai liikeasioita. Taloudenhoitajalla oli yleensä melkoisesti valtaa, ja hänen  vastuullaan oli huolehtia isännän rahoista ja muusta omaisuudesta sekä johtaa toisia palvelijoita. Yksi esimerkki on Elieser, jonka huostaan uskottiin Abrahamin mittava omaisuus. Hän saattoi olla juuri se palvelija, jonka Abraham lähetti Mesopotamiaan valitsemaan vaimoa hänen pojalleen Iisakille. Tämä oli erittäin tärkeä tehtävä, jolla oli kauaskantoinen merkitys. (1. Moos. 13:2; 15:2; 24:2–4.)

5 Abrahamin pojanpojanpoika Joosef hoiti Potifarin taloutta (1. Moos. 39:1, 2). Aikanaan Joosefilla itsellään oli palvelija, joka ”hoiti Joosefin taloa”. Tämä taloudenhoitaja otti vastaan Joosefin kymmenen veljeä ja huolehti heidän tarpeistaan. Hänellä oli merkittävä osa myös silloin, kun Joosef koetteli veljiään hopeamaljan välityksellä. Taloudenhoitajiin selvästikin luotettiin. (1. Moos. 43:19–25; 44:1–12.)

6. Millaisia tehtäviä on kristityillä vanhimmilla?

6 Apostoli Paavali kirjoitti satoja vuosia myöhemmin, että kristittyjen valvojien tuli olla ”Jumalan taloudenhoitajia” (Tit. 1:7). Koska heidät on nimitetty paimentamaan ”Jumalan laumaa”, he ohjaavat seurakuntia ja ottavat johdon niiden toiminnassa (1. Piet. 5:1, 2). Valvojilla on tietysti nykyään monenlaisia tehtäviä. Useimmat heistä toimivat yhden seurakunnan yhteydessä, kun taas matkavalvojat palvelevat monia seurakuntia. Haaratoimistokomiteoiden jäsenet huolehtivat kokonaisten maiden seurakunnista. Mutta kaikkien vanhinten odotetaan hoitavan tehtävänsä uskollisesti. Jokainen heistä joutuu ”tekemään tilin” Jumalalle. (Hepr. 13:17.)

7. Mistä tiedämme, että kaikki kristityt ovat taloudenhoitajia?

7 Mitä sitten on sanottava niistä monista uskollisista kristityistä, jotka eivät ole valvojia? Apostoli Pietari kirjoitti kaikille kristityille: ”Siinä määrin kuin kukin on jotakin lahjaa saanut, käyttäkää sitä toistenne palvelemiseen Jumalan monenlaisilla tavoilla ilmaistun ansaitsemattoman hyvyyden hyvinä taloudenhoitajina.” (1. Piet. 1:1; 4:10.) Jumala on ansaitsemattomassa hyvyydessään antanut jokaiselle meistä lahjoja, kykyjä tai mahdollisuuksia, joita voimme käyttää uskonveljiemme hyväksi. Kaikki Jumalan palvelijat ovat siis taloudenhoitajia, ja hän luottaa heihin, kunnioittaa heitä ja uskoo heille tehtäviä.

KUULUMME JUMALALLE

8. Mainitse yksi tärkeä periaate, joka meidän tulee muistaa.

8 Tarkastelemme seuraavaksi kolmea periaatetta, jotka meidän tulee taloudenhoitajina muistaa. Ensinnäkin me kaikki kuulumme Jumalalle ja olemme hänelle tilivelvollisia. Paavali kirjoitti: ”Te ette – – kuulu itsellenne, sillä teidät ostettiin tietyllä hinnalla”, Kristuksen uhriverellä. (1. Kor. 6:19, 20.) Koska kuulumme Jehovalle, meillä on velvollisuus totella hänen käskyjään, eivätkä ne ole rasittavia (Room. 14:8; 1. Joh. 5:3). Olemme myös Kristuksen orjia. Vanhan ajan taloudenhoitajien tavoin saamme paljon vapautta, mutta vapautemme on rajallista. Meidän täytyy huolehtia tehtävistämme ohjeiden mukaisesti. Onpa meillä millaisia vastuita hyvänsä, olemme silti Jumalan ja Kristuksen palvelijoita.

9. Miten Jeesus valaisi isännän ja orjan välistä suhdetta?

9 Jeesus auttaa meitä ymmärtämään isännän ja orjan välistä suhdetta. Hän puhui kerran opetuslapsilleen orjasta, joka tehtyään koko päivän työtä tuli kotiin. Sanoiko isäntä hänelle: ”Tule heti tänne ja asetu pitkällesi pöydän ääreen”? Ei. Hän sanoi: ”Valmista minulle jotakin illalliseksi ja pane esiliina eteesi ja palvele minua, kunnes olen syönyt ja  juonut, ja jälkeenpäin sinä voit syödä ja juoda.” Miten Jeesus sovelsi tätä vertausta? ”Samoin tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teille on määrätty, sanokaa: ’Me olemme kelvottomia orjia. Se, mitä olemme tehneet, meidän olisi pitänytkin tehdä.’ ” (Luuk. 17:7–10.)

10. Mikä osoittaa Jehovan arvostavan kaikkea, mitä teemme hänen palveluksessaan?

10 Jehova luonnollisesti arvostaa kaikkea, mitä teemme hänen palveluksessaan. Raamatussa vakuutetaan: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan.” (Hepr. 6:10.) Jehova ei koskaan odota meiltä liikaa. Sitä paitsi se, mitä hän pyytää, koituu omaksi parhaaksemme eikä ole milloinkaan kohtuuttoman rasittavaa. Jeesuksen vertauksen mukaan orja ei myöskään pyri miellyttämään itseään eikä etsi omia etujaan. Kun vihkiydymme Jumalalle, päätämme asettaa hänen etunsa tärkeimmälle sijalle elämässämme.

MITÄ JEHOVA ODOTTAA MEILTÄ KAIKILTA?

11, 12. Mitä ominaisuutta meidän täytyy taloudenhoitajina ilmaista ja mitä asioita karttaa?

11 Toinen muistettava periaate on: taloudenhoitajina me kaikki noudatamme samoja perusnormeja. Jotkin tehtävät on tosin määrätty vain joillekin kristillisen seurakunnan jäsenille. Useimmat vastuut ovat kuitenkin kaikille yhteisiä. Kristuksen opetuslapsina ja Jehovan todistajina meillä on esimerkiksi velvollisuus rakastaa toisiamme. Jeesus sanoi, että rakkaus on tosi kristittyjen tuntomerkki (Joh. 13:35). Rakkautemme ulottuu kuitenkin myös veljesseuramme ulkopuolelle. Pyrimme osoittamaan rakkautta niitä kohtaan, jotka eivät ole meille sukua uskossa. Me kaikki voimme ja meidän tulisi tehdä näin.

12 Meidän odotetaan myös käyttäytyvän hyvin. Haluamme karttaa sellaisia käytös- ja elämäntapoja, jotka Jumalan sana tuomitsee. Paavali kirjoitti: ”Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9, 10.) Jumalan vanhurskaisiin normeihin mukautuminen vaatii kyllä ponnistelua. Tällaisen elämäntavan noudattamiseksi kannattaa kuitenkin nähdä vaivaa, sillä se tuottaa monenlaista hyötyä: edistää hyvää terveyttä, parantaa suhteita toisiin ja lähentää meitä Jumalaan. (Lue Jesajan 48:17, 18.)

13, 14. Mikä työ on annettu kaikille kristityille, ja miten meidän tulisi suhtautua siihen?

13 Raamatun aikojen taloudenhoitajilla oli myös työ tehtävänä. Niin on meilläkin. Olemme saaneet kallisarvoisen lahjan: totuuden tuntemuksen. Jumala odottaa, että jaamme saamaamme tietoa toisille (Matt. 28:19, 20). Paavali kirjoitti: ”Arvioikoon ihminen siis meidät Kristuksen alaisiksi ja Jumalan pyhien salaisuuksien taloudenhoitajiksi.” (1. Kor. 4:1.) Paavali tajusi tämän taloudenhoidon merkitsevän sekä vastuun kantamista ”pyhistä salaisuuksista” että niiden opettamista toisille Isännän, Jeesuksen Kristuksen, ohjeen mukaisesti (1. Kor. 9:16).

14 Totuuden kertominen toisille todistaa, että rakastamme heitä. Kristittyjen olosuhteet ovat tietysti erilaisia, eivätkä kaikki voi tehdä sananpalveluksessa yhtä paljon. Jehova ymmärtää sen. Tärkeää on, että teemme kaiken minkä voimme. Näin osoitamme epäitsekästä rakkautta Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan.

Huolehtikaamme uskollisesti siitä, mitä on annettu tehtäväksemme.

 USKOLLISUUDEN TÄRKEYS

15–17. a) Miksi taloudenhoitajan täytyy olla uskollinen? b) Miten Jeesus valaisi uskottomuuden seurauksia?

15 Kahteen edelliseen periaatteeseen liittyy läheisesti kolmas: meidän täytyy olla uskollisia ja luotettavia. Taloudenhoitajalla saattaa olla monia hienoja ominaisuuksia ja kykyjä, mutta niistä ei olisi mitään hyötyä, jos hän olisi vastuuton tai uskoton isännälleen. Uskollisuus on olennainen edellytys sille, että voi menestyä taloudenhoitajana. Paavali kirjoitti: ”Taloudenhoitajilta odotetaan, että kukin todetaan uskolliseksi.” (1. Kor. 4:2.)

16 On varmaa, että jos olemme uskollisia, meidät palkitaan. Jos olemme uskottomia, menetämme Jumalan hyväksynnän. Tämä periaate ilmenee Jeesuksen talenttivertauksesta. Orjat, jotka uskollisesti ”harjoittivat – – liiketoimintaa” isännän rahoilla, saivat kiitosta ja runsaita siunauksia. Mutta orjaa, joka käsitteli isännältä saamaansa rahaa vastuuttomasti, sanottiin ”pahaksi”, ”laiskaksi” ja ”kelvottomaksi”. Hänelle annettu talentti otettiin pois ja hänet heitettiin ulos. (Lue Matteuksen 25:14–18, 23, 26, 28–30.)

17 Jeesus kiinnitti huomiota uskottomuuden seurauksiin eräässä toisessakin yhteydessä. Hän sanoi: ”Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja, ja hänelle kanneltiin, että tämä tuhlasi hänen omaisuuttaan. Niin hän kutsui hänet ja sanoi hänelle: ’Mitä tämä on, mitä minä kuulen sinusta? Tee tili taloudenhoidostasi, sillä sinä et voi enää hoitaa taloa.’ ” (Luuk. 16:1, 2.) Koska taloudenhoitaja haaskasi isäntänsä omaisuutta, tämä päätti erottaa hänet. Todella vakava opetus meille! Haluamme varmasti huolehtia  uskollisesti siitä, mitä Jumala meiltä odottaa.

ONKO VIISASTA VERRATA ITSEÄMME TOISIIN?

18. Miksi meidän ei tule verrata itseämme toisiin?

18 Jokainen meistä voi kysyä itseltään: millainen taloudenhoitaja olen? Ei kuitenkaan ole viisasta verrata itseämme toisiin. Raamatussa neuvotaan: ”Koetelkoon kukin, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten.” (Gal. 6:4.) Sen sijaan että vertaisimme saavutuksiamme toisten aikaansaannoksiin, meidän tulisi keskittyä siihen, mitä itse pystymme tekemään. Näin emme ylpisty emmekä lannistu. Arvioidessamme itseämme meidän tulisi tajuta, että olosuhteemme ovat voineet muuttua. Kenties emme huonon terveyden, ikääntymisen tai erilaisten vastuiden takia onnistu tekemään kaikkea, mitä ennen teimme. Toisaalta saattaisimme pystyä tekemään nykyistä enemmän. Jos tilanne on tällainen, meidän kannattaa pyrkiä lisäämään toimintaamme.

19. Miksi meidän ei tulisi lannistua, jos emme saa jotakin vastuutehtävää?

19 Meidän ei tulisi myöskään verrata itseämme niihin, joiden vastuutehtäviä ehkä tahtoisimme itsellemme. Joku veli saattaa esimerkiksi haluta palvella vanhimpana seurakunnassa tai hoitaa ohjelmanosia konventeissa. On hyvä ponnistella kovasti pätevöityäkseen tällaisiin tehtäviin, mutta meidän ei tulisi lannistua, jos emme saa niitä niin nopeasti kuin toivoisimme. Joidenkin tehtävien antamista saatetaan lykätä paljon pitemmälle sellaisten syiden vuoksi, joita emme helposti ymmärrä. Mooses kenties ajatteli olevansa valmis johdattamaan israelilaiset pois Egyptistä, mutta hänen piti odottaa 40 vuotta, ennen kuin hän sai tämän tehtävän. Näin hänellä oli riittävästi aikaa kehittää ominaisuuksia, joita hän myöhemmin tarvitsi jäykkäniskaisen ja kapinallisen kansan johtamiseen. (Apt. 7:22–25, 30–34.)

20. Mitä voimme oppia Jonatanin kokemuksesta?

20 Joskus jotakin tehtävää ei ehkä anneta meille lainkaan. Näin kävi Saulin pojalle Jonatanille, joka oli ehdolla koko Israelin kuninkaaksi. Jumala kuitenkin valitsi kuninkaaksi paljon nuoremman miehen, Daavidin. Miten Jonatan suhtautui? Hän hyväksyi Jumalan ratkaisun ja tuki Daavidia vaarantaen jopa oman henkensä. Hän sanoi Daavidille: ”Sinä tulet olemaan Israelin kuningas, ja minusta tulee sinusta seuraava.” (1. Sam. 23:17.) Huomaatko, mitä voimme oppia? Jonatan hyväksyi tilanteen eikä isänsä tavoin kadehtinut Daavidia. Meidän jokaisen on viisasta keskittyä huolehtimaan niistä vastuista, joita meillä nyt on, eikä tuntea kateutta toisille annettujen tehtävien johdosta. Uudessa maailmassa Jehova varmasti huolehtii siitä, että kaikkien hänen palvelijoidensa sopivat halut tyydytetään.

21. Miten meidän tulisi suhtautua tehtäviimme Jumalan taloudenhoitajina?

21 Meidän on hyvä pitää mielessä, että Jumalan luotettuina taloudenhoitajina emme ole viheliäisessä orjuudessa, johon kuuluu sortoa ja kyyneleitä. Olemme päinvastoin hyvin kunniakkaassa asemassa, koska meille on uskottu tehtävä julistaa hyvää uutista tämän asiainjärjestelmän viimeisinä päivinä. Tämä työ ei tule koskaan toistumaan. Meillä on lisäksi paljon valinnanvapautta sen suhteen, miten hoidamme vastuumme. Olkaamme siis uskollisia taloudenhoitajia ja muistakaamme aina, että on ainutlaatuinen etuoikeus palvella koko kaikkeuden suurinta Persoonaa.