Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) TOUKOKUU 2016

 ARKISTON AARTEITA

”Niille joille työ on uskottu”

”Niille joille työ on uskottu”

PÄIVÄKAUSIA kestäneen tuulen ja sateen jälkeen maanantai 1. syyskuuta 1919 valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Tuona iltapäivänä lähes tuhat läsnäolijaa kokoontui 2 500-paikkaiseen saliin seuraamaan Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa pidetyn konventin ensimmäistä ohjelmajaksoa. Iltaan mennessä oli laivoilla, autoilla tai erikoisjunilla saapunut vielä 2 000 konventtivierasta. Tiistaina yleisö kasvoi niin suureksi, että konventtiohjelman loppuosa täytyi esittää ulkosalla jyhkeiden puiden alla.

Lehväkatoksen läpi tulevat auringonsäteet loivat pitsimäisiä kuvioita miesten lievetakkeihin. Eriejärveltä puhaltava lempeä tuuli liehutti naisten höyhenkoristeisia hattuja. ”Tuossa miellyttävän puistomaisessa ympäristössä, kaukana vanhan maailman metelistä, tunnelma oli tosiaan kuin paratiisissa”, eräs veli muisteli.

Ympäristön kauneus kalpeni sen ilon rinnalla, joka sädehti läsnäolijoiden kasvoista. Paikallinen sanomalehti kirjoitti: ”Kaikki näyttivät kovin hartailta mutta kuitenkin äärimmäisen iloisilta ja hyväntuulisilta.” Raamatuntutkijoista kristillinen seura maistui erityisen makealta, koska he olivat muutamana edellisenä vuotena kokeneet ankaria koettelemuksia, vastustusta sodan aikana, katkeria erimielisyyksiä seurakunnissa, Brooklynin Betelin sulkemisen, monien joutumisen vankilaan Valtakunnan vuoksi sekä kahdeksan johtavan veljen tuomitsemisen telkien taakse jopa 20 vuodeksi. *

Jotkut raamatuntutkijat olivat noina vaikeina vuosina niin lannistuneita ja ymmällään, että he olivat jättäneet todistustyön. Enemmistö oli kuitenkin jatkanut palvelusta sinnikkäästi parhaansa mukaan, vaikka viranomaiset yrittivät tukahduttaa sen. Eräässä tyypillisessä tapauksessa muuan kuulustelija raportoi, että raamatuntutkijat olivat ankarista varoituksista huolimatta sanoneet ”jatkavansa Jumalan sanan saarnaamista loppuun saakka”.

Uskolliset raamatuntutkijat olivat läpi tämän koetuksen ajan ”tarkkailleet Herran johtoa” ja ”rukoilleet aina opastusta Isältä”. Nyt he olivat tulleet jälleen yhteen ja olivat iloisessa konventissa täällä Cedar Pointissa. Eräs sisar puki sanoiksi monien  tunteet pohtiessaan, miten he onnistuisivat ”saamaan innokkaan palveluksen pyörät taas pyörimään”. He halusivat ennen kaikkea tarttua työhön!

UPOUUSI TYÖVÄLINE!

Konventtiväki ihmetteli viikon mittaan kirjaimia ”GA”, jotka oli painettu ohjelmalehtiseen, tervetuliaiskortteihin ja eri puolilla konventtialuetta oleviin kyltteihin. Perjantaina, ”Työtoverien päivänä”, Joseph F. Rutherford viimein paljasti salaisuuden 6 000 konventtivieraalle. ”GA” oli lyhenne Kultaisesta Ajasta (engl. Golden Age), joka oli uusi sananpalvelukseen tarkoitettu lehti. *

Veli Rutherford sanoi: ”Me näemme uskon silmin, miten ahdistuksen aikaa seuraa Messiaan loistoisan hallituksen Kultainen Aika.” Hän jatkoi puhuen voidelluista tovereistaan: ”He pitävät tärkeimpänä tehtävänään ja etunaan tämän tulevan Kultaisen Ajan julistamista maailmalle. Se on osa heidän Jumalalta saamastaan tehtävästä.”

Kultaista Aikaa, ”esitystä toiveista, tosiasioista ja vakaumuksesta”, käytettäisiin totuuden levittämiseen tarkoitetussa uudessa työmuodossa: lehtitilausten tarjoamisessa ovelta ovelle. Kun konventtiyleisöltä kysyttiin, kuinka monet halusivat osallistua tähän työhön, kaikki nousivat pystyyn. Sitten ”ilmaisten intoa ja paloa, jonka tuntevat vain Jeesuksen askeleissa kulkevat”, he lauloivat: ”Sä valkeus, oi Herra, suo.” ”En koskaan unohda, miten puut suorastaan vavahtelivat”, muistelee J. M. Norris.

Ohjelman jälkeen kuulijat jonottivat tuntikausia päästäkseen lehden ensimmäisten tilaajien joukkoon. Monet ajattelivat samoin kuin Mabel Philbrick, joka sanoi: ”Miten jännittävää olikaan tietää, että meillä olisi jälleen työ tehtävänä!”

”NIILLE JOILLE TYÖ ON USKOTTU”

Silloiset noin 7 000 raamatuntutkijaa valmistautuivat toimintaan. Lehtisessä Palvelusohjeet ja kirjasessa ”Niille joille työ on uskottu” valotettiin yksityiskohtia: Työtä johtaisi uusi päätoimistoon perustettu palvelusosasto. Kuhunkin seurakuntaan tuli muodostaa palveluskomitea ja nimittää johtaja välittämään ohjeita. Alueet oli määrä jakaa 150–200 kodin yksikköihin. Torstai-iltaisin pidettäisiin palveluskokous, jossa veljet kertoisivat kokemuksia ja jättäisivät palvelusraporttinsa.

”Palattuamme kotipaikkoihimme me kaikki aloimme kiireen vilkkaa tarjota tilauksia”, sanoi Herman Philbrick. Kuulevia korvia löytyi kaikkialta. ”Näytti siltä, että jo ajatus kultaisesta ajasta oli tervetullut kaikille, jotka olivat kokeneet sodan ja monia murheita”, huomautti Beulah Covey. Arthur Claus kirjoitti: ”Koko seurakunta yllättyi suuresti siitä, miten paljon tilauksia saatiin.” Kahden kuukauden kuluessa ensimmäisen numeron ilmestymisestä Kultaisen Ajan näytenumeroita oli levitetty lähes puoli miljoonaa kappaletta ja lehdellä oli 50 000 tilaajaa.

Myöhemmin A. H. Macmillan kirjoitti marraskuun 1920 Vartio-Tornissa julkaistusta kirjoituksesta ”Valtakunnan evankeliumi” seuraavasti: ”Silloin aloimme tajuta, että todella maailmanlaajuinen saarnaamisrynnistys odotti meitä.” Tuossa kirjoituksessa kaikkia voideltuja kristittyjä kehotettiin ”antamaan todistus maailmalle, että taivaan valtakunta on lähestynyt”. Nykyään Kristuksen veljiin, ”niihin joille työ on uskottu”, on liittynyt miljoonia muita, jotka saarnaavat innokkaasti sanaa ja odottavat Messiaan hallinnon kultaista aikaa.

^ kpl 5 Ks. Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia, luku 6, ”Koetuksen aika (1914–1918)”.

^ kpl 9 Tämän lehden nimeksi muutettiin Lohdutus vuonna 1937 (suom. 1940) ja Herätkää! vuonna 1946 (suom. 1951).