Sovelsivatko muinaiset israelilaiset Mooseksen lain periaatteita, kun he käsittelivät tavanomaisia oikeudellisia kiistoja?

KYLLÄ, toisinaan. Katsotaanpa yhtä esimerkkiä. 5. Mooseksen kirjan 24:14, 15:ssä sanotaan: ”Et saa petollisesti riistää palkkatyöläistä, joka on vaikeuksissa ja köyhä, olkoonpa hän veljiäsi tai muukalaisasukkaitasi, joita on maassasi, – – ettei hän huutaisi Jehovan puoleen sinua vastaan ja se tule sinulle synniksi.”

Keramiikan kappaleita, joissa on peltotyöläisen anomus

Läheltä Asdodia on löydetty 600-luvulle eaa. ajoittuvia keramiikan kappaleita, joissa on tällaiseen tapaukseen liittyvä anomus. Se on mahdollisesti laadittu peltotyöläisen puolesta, jota syytettiin siitä, ettei hän toimittanut viljakiintiötään. Tässä dokumentissa sanotaan: ”Kun palvelijanne [anoja] oli lopettanut sadon varastoimisen muutama päivä sitten, Sobain poika Hosajahu tuli ja otti palvelijanne vaatteen. – – Kaikki toverini, jotka olivat korjaamassa satoa auringon paahteessa, todistavat, – – että olen puhunut totta. En ole syyllistynyt mihinkään rikkomukseen. – – Jos käskynhaltija ei pidä velvollisuutenaan huolehtia siitä, että palvelijanne vaate lähetetään takaisin, tehkää se säälistä! Ette saa vaieta, kun palvelijanne on ilman vaatetta.”

Historioitsija Simon Schama sanoo: ”[Tämä anomus] kertoo muustakin kuin työntekijän epätoivoisesta halusta saada [vaatteensa] takaisin – –. Se osoittaa myös, että anoja tunsi jossain määrin Raamatun lakia, erityisesti 3. ja 5. Mooseksen kirjassa olevia säädöksiä, joissa kiellettiin köyhien julma kohtelu.”