Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) TAMMIKUU 2017

Vastuuta jaetaan uskollisille miehille

Vastuuta jaetaan uskollisille miehille

”Usko se, minkä kuulit minulta – –, uskollisille miehille, jotka vuorostaan tulevat olemaan riittävän päteviä opettamaan toisia.” (2. TIM. 2:2)

LAULUT: 123, 53

1, 2. Millä tavoin monet suhtautuvat työhönsä?

MONILLE työ tai asema on heidän itsekunnioituksensa kannalta hyvin tärkeä. Joissakin kulttuureissa ihmiseltä, johon halutaan tutustua, kysytään usein aluksi: ”Mitä teet työksesi?”

2 Raamatussa ihmisiä kuvaillaan joskus sen perusteella, mitä työtä he tekivät. Siinä mainitaan muun muassa ”veronkantaja Matteus”, ”nahkuri Simon” ja ”Luukas, rakas lääkäri” (Matt. 10:3; Apt. 10:6; Kol. 4:14). Lisäksi siinä kerrotaan, mitä Jehovan palvelukseen liittyviä tehtäviä ihmisillä oli. Voimme lukea kuningas Daavidista, profeetta Eliasta ja apostoli Paavalista. Nämä miehet arvostivat Jumalalta saamiaan tehtäviä. Jos me olemme saaneet joitakin palvelustehtäviä, meidänkin tulisi arvostaa niitä.

3. Miksi iäkkäämpien on tärkeää valmentaa nuorempia? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

3 Monet meistä pitävät kovasti työstään ja haluaisivat jatkaa siinä niin pitkään kuin mahdollista. Valitettavasti Aadamin päivistä lähtien jokainen sukupolvi on kuitenkin vanhentunut ja tilalle on tullut uusi (Saarn. 1:4). Tämä on viime aikoina merkinnyt erityisiä haasteita Jehovan palvelijoille. Jehovan järjestön työ on lisääntynyt ja monimutkaistunut.  Kun käynnistetään uusia hankkeita, käyttöön otetaan uusia työmenetelmiä ja usein hyödynnetään nopeasti muuttuvaa nykytekniikkaa. Joidenkin iäkkäämpien voi olla vaikea pysyä näiden muutosten tasalla (Luuk. 5:39). Vaikka näin ei olisikaan, nuoremmilla saattaa olla enemmän voimaa ja energiaa (Sananl. 20:29). Siksi iäkkäämpien on sekä huomaavaista että käytännöllistä valmentaa nuoria, niin että nämä pystyvät ottamaan lisää vastuuta. (Lue psalmi 71:18.)

4. Miksi joidenkin on vaikea delegoida tehtäviä toisille? (Ks. tekstiruutu ”Miksi delegoiminen on joillekin vaikeaa?”)

4 Niiden, jotka ovat vastuuasemissa, ei ehkä ole helppo delegoida tehtäviä nuoremmille. Jotkut pelkäävät luopua heille rakkaasta asemasta. Toiset ovat varmoja, että jos he eivät itse pidä ohjaksia käsissään, työ ei hoidu kunnolla. Joistakuista tuntuu, ettei heillä ole aikaa valmentaa toisia. Toisaalta nuorempien täytyy varoa tulemasta kärsimättömiksi, jos heille ei anneta lisää tehtävää.

5. Mitä kysymyksiä tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

5 Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vastuun jakamista kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin miten iäkkäämmät voivat auttaa nuorempia kantamaan enemmän vastuuta ja miksi se on tärkeää? (2. Tim. 2:2.) Toiseksi miksi nuorempien on tärkeää säilyttää oikea asenne, kun he työskentelevät kokeneempien apuna ja oppivat heiltä? Katsotaanpa kuitenkin aluksi, miten kuningas Daavid valmensi poikaansa erään tärkeän tehtävän hoitamiseen.

DAAVID VALMISTI SALOMOA KANTAMAAN VASTUUTA

6. Mitä kuningas Daavid halusi tehdä, mutta mitä Jehova ilmoitti hänelle?

6 Sen jälkeen kun Daavid oli elänyt vuosia pakolaisena, hänestä tuli kuningas ja hän asettui asumaan viihtyisään taloon. Daavidia häiritsi suunnattomasti se, ettei ollut olemassa Jehovan palvontaan omistettua ”huonetta” eli temppeliä, joten hän halusi rakentaa  sellaisen. Niinpä hän sanoi profeetta Natanille: ”Minä asun setripuisessa talossa, mutta Jehovan liiton arkku on telttakankaiden alla.” Natan vastasi: ”Tee kaikki, mitä on sydämessäsi, sillä tosi Jumala on kanssasi.” Jehova antoi kuitenkin toisenlaiset ohjeet. Hän käski Natanin sanoa Daavidille: ”Sinä et tule rakentamaan minulle huonetta asuttavakseni.” Vaikka Jehova vakuutti siunaavansa Daavidia edelleen, hän ilmoitti, että temppelin tulisi rakentamaan Daavidin poika Salomo. Miten Daavid suhtautui tähän? (1. Aik. 17:1–4, 8, 11, 12; 29:1.)

7. Miten Daavid suhtautui Jehovan ohjaukseen?

7 Daavid ei kieltäytynyt tukemasta temppelin rakentamista, vaikka hän tiesi, ettei tätä hanketta luettaisi hänen ansiokseen. Rakennus tulikin tunnetuksi Salomon, ei Daavidin, temppelinä. Daavid oli varmasti hyvin pettynyt kuullessaan, ettei hän saisi toteuttaa sydämensä halua, mutta siitä huolimatta hän antoi rakennushankkeelle täyden tukensa. Hän järjesti innokkaasti työvoimaa ja kokosi rautaa, kuparia, hopeaa ja kultaa sekä setripuita. Lisäksi hän rohkaisi Salomoa sanoen: ”Osoittautukoon siis, että Jehova on kanssasi, poikani, ja sinä olet menestyvä ja rakentava Jehovan, Jumalasi, huoneen, niin kuin hän on sinusta puhunut.” (1. Aik. 22:11, 14–16.)

8. Miksi Daavid olisi voinut ajatella, ettei Salomosta ollut temppelin rakentajaksi, mutta mitä hän teki?

8 Lue 1. Aikakirjan 22:5. Temppelistä piti tulla ”verrattoman suurenmoinen”, ja Salomo oli tuolloin ”nuori ja hento [”kokematon”, alav.]”. Siksi Daavid olisi voinut ajatella, ettei hänen poikansa ollut pätevä valvomaan näin tärkeää hanketta. Hän kuitenkin tiesi, että Jehova auttaisi Salomoa suoriutumaan tästä tehtävästä. Niinpä Daavid tuki rakennushanketta parhaansa mukaan tekemällä ”runsaita valmisteluja”.

TOISTEN VALMENTAMINEN TUO ILOA

On ilo nähdä, että nuoremmat veljet ottavat kannettavakseen enemmän vastuuta. (Ks. kpl 9.)

9. Miksi iäkkäämmät voivat tuntea tyytyväisyyttä, kun heidän tehtäviään annetaan nuoremmille? Havainnollista.

9 Iäkkäämpien veljien ei pidä masentua, kun heidän täytyy luopua joistakin tehtävistään ja ne annetaan nuorempien hoidettavaksi. Jehovan työn kannalta on tärkeää, että nuorempia valmennetaan kantamaan vastuuta. Nimitetyt miehet voivat tuntea tyytyväisyyttä, kun nuoremmat veljet, joita he ovat valmentaneet, pätevöityvät jatkamaan työtä. Ajatellaanpa isää, joka opettaa poikaansa ajamaan autoa. Pienenä poika vain tarkkailee, kun hänen isänsä ajaa. Pojan kasvettua isommaksi isä selittää, mitä hän tekee. Kun poika on täysi-ikäinen, hän alkaa ajaa autoa ja isä antaa hänelle lisää ohjeita. Jossain vaiheessa he voivat vuorotella ajamisessa, mutta viimein poika ajaa ikääntyvän isänsä puolesta useimmiten  ellei aina. Viisas isä on mielissään siitä, että ohjaajan paikalla on nyt hänen poikansa, ja nauttii kyydistä. Vastaavasti iäkkäämmät veljet ovat ylpeitä, kun nuoremmat veljet alkavat huolehtia teokraattisista vastuutehtävistä.

10. Miten Mooses suhtautui asemaan ja valtaan?

10 Iäkkäämpien täytyy varoa olemasta mustasukkaisia tehtävistään. Muista, miten Mooses reagoi, kun jotkut ryhtyivät toimimaan profeettoina Israelin leirissä. (Lue 4. Mooseksen kirjan 11:24–29.) Mooseksen apulainen Joosua halusi estää heitä. Ilmeisesti hän ajatteli, että he heikensivät Mooseksen asemaa ja valtaa. Mooses kuitenkin sanoi: ”Tunnetko mustasukkaisuutta minun puolestani? Kunpa koko Jehovan kansa olisi profeettoja, koska silloin Jehova panisi henkensä heihin!” Mooses näki tilanteessa Jehovan ohjauksen. Hän ei etsinyt omaa kunniaansa vaan halusi, että kaikki Jehovan palvelijat saisivat samat hengelliset lahjat kuin hänkin. Olemmeko Mooseksen tavoin mielissämme, kun toiset saavat tehtäviä, jotka olisivat voineet muussa tapauksessa tulla meille?

11. Mitä eräs veli sanoi, kun hänen tehtävänsä oli siirretty toiselle veljelle?

11 Joukossamme on nykyään monia veljiä, jotka ovat työskennelleet tarmokkaasti vuosikymmeniä ja valmentaneet toisia kantamaan enemmän vastuuta. Esimerkiksi Peter on ollut kokoaikaisessa palveluksessa yli 74 vuotta, joista 35 vuotta eräässä Euroopan haaratoimistossa. Hän toimi viime aikoihin asti palvelusosaston valvojana. Nyt tästä tehtävästä huolehtii Paul, nuorempi veli, joka työskenteli monta vuotta yhdessä Peterin kanssa. Kun Peteriltä kysyttiin, mitä mieltä hän oli tehtävämuutoksesta, hän vastasi: ”Olen iloinen, että käytettävissä on veljiä, jotka on valmennettu kantamaan lisää vastuuta ja jotka huolehtivat työstä hyvällä menestyksellä.”

ARVOSTA IÄKKÄITÄ

12. Mitä opimme Rehabeamia koskevasta Raamatun kertomuksesta?

12 Salomon kuoleman jälkeen hänen pojastaan Rehabeamista tuli kuningas. Kun Rehabeam tarvitsi neuvoja uuden tehtävänsä hoitamiseen, hän kääntyi ensiksi vanhempien miesten puoleen. Mutta hän hylkäsi heidän neuvonsa ja kuunteli sen sijaan nuorempia miehiä, joiden kanssa hän oli kasvanut ja jotka olivat nyt hänen palvelijoitaan. Seuraukset olivat tuhoisat. (2. Aik. 10:6–11, 19.) Mitä opimme tästä? On viisasta kysyä neuvoja iäkkäämmiltä ja kokeneemmilta ja sitten harkita niitä huolellisesti. Vaikka nuorempien ei tarvitse ajatella, että heidän on pakko tehdä asiat vanhan kaavan mukaan, heidän ei myöskään tulisi saman tien sivuuttaa iäkkäämpien neuvoja.

13. Miten nuorempien tulisi toimia yhteistyössä iäkkäämpien kanssa?

13 Joidenkin nuorempien veljien tehtäväksi on annettu valvoa työtä, jossa on mukana iäkkäämpiä veljiä. Vaikka nämä nuoremmat veljet ovat saaneet lisää vastuuta, heidän on hyvä ennen ratkaisujen tekemistä ammentaa viisautta ja kokemusta iäkkäämmiltä veljiltä. Aiemmin mainittu Paul, joka tuli Peterin tilalle haaratoimiston palvelusosaston valvojaksi, sanoi: ”Pyysin Peteriltä neuvoja ja kannustin toisia osaston työntekijöitä toimimaan samoin.”

14. Mitä opimme Timoteuksen ja Paavalin yhteistyöstä?

14 Timoteus työskenteli vuosien ajan apostoli Paavalin kanssa, joka oli häntä iäkkäämpi. (Lue Filippiläiskirjeen 2: 20–22.) Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”Lähetän – – Timoteuksen teidän luoksenne, koska hän on rakas ja uskollinen lapseni Herrassa, ja hän muistuttaa teitä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä käyttämistäni menetelmistä, sen mukaan kuin opetan kaikkialla jokaisessa seurakunnassa.” (1. Kor. 4:17.) Näistä muutamista sanoista käy ilmi, että Paavali ja Timoteus tekivät läheistä yhteistyötä. Paavali varasi aikaa Timoteuksen valmentamiseen ja opetti hänelle ”Jeesuksen yhteydessä käyttämiään menetelmiä”. Timoteus oli hyvä oppimaan. Paavali kiintyi häneen ja oli varma siitä, että Timoteus pystyisi huolehtimaan Korintin kristittyjen hengellisistä tarpeista. Nykyajan vanhimmat voivat oppia paljon Paavalin esimerkistä, kun he valmentavat toisia kantamaan vastuuta seurakunnassa.

MEILLÄ KAIKILLA ON OMA OSAMME

15. Miten Roomalaiskirjeessä oleva Paavalin neuvo auttaa meitä, kun kohtaamme muutoksia?

15 Elämme jännittävää aikaa. Jehovan järjestön maanpäällinen osa kasvaa monella tavalla, ja muutokset ovat tarpeen. Kun muutokset vaikuttavat meihin henkilökohtaisesti, haluamme olla nöyriä ja tinkiä omista eduistamme Valtakunnan etujen vuoksi. Se edistää yksimielisyyttä. Paavali kirjoitti Rooman kristityille: ”Sanon jokaiselle teidän joukossanne olevalle, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella, vaan tulee ajatella tervemielisesti, kunkin sen mukaan, minkä määrän Jumala on hänelle uskoa jakanut. Sillä niin kuin meillä on yhdessä ruumiissa monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me monet olemme yksi ruumis Kristuksen yhteydessä.” (Room. 12:3–5.)

16. Millä tavoin kaikki kristityt voivat pitää yllä hyvää yhteishenkeä Jehovan järjestössä?

16 Olosuhteistamme riippumatta voimme kaikki tukea innokkaasti Jehovan valtakuntaa. Te iäkkäämmät veljet, valmentakaa nuorempia hoitamaan tehtäviä, joita te hoidatte. Te nuoremmat, ottakaa kannettavaksenne vastuuta, olkaa vaatimattomia ja suhtautukaa iäkkäämpiin kunnioittavasti. Ja te vaimot, jäljitelkää Aquilan vaimoa Priscillaa, joka työskenteli uskollisesti miehensä rinnalla muuttuvissa olosuhteissa (Apt. 18:2).

17. Miten Jeesus osoitti luottavansa opetuslapsiin, ja mihin hän valmensi heitä?

17 Jeesus on paras esimerkki siitä, miten valmentaa toisia. Hän tiesi, että hänen palveluksensa maan päällä päättyisi ja että toiset jatkaisivat hänen työtään. Vaikka hänen opetuslapsensa olivat epätäydellisiä, hän luotti heihin ja sanoi, että he tulisivat tekemään suurempia tekoja kuin hän (Joh. 14:12). Hän valmensi heitä perusteellisesti, ja he julistivat hyvää uutista kaikkialla silloin tunnetussa maailmassa (Kol. 1:23).

18. Millainen tulevaisuus meitä odottaa, ja mitä voimme tehdä nyt?

18 Kun Jeesus oli kuollut uhrikuoleman, Jehova herätti hänet taivaaseen ja antoi hänelle lisää työtä ja vallan, joka on ”paljon ylempänä jokaista hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta” (Ef. 1:19–21). Jos me kuolemme ennen Harmagedonia, meidät herätetään vanhurskaaseen uuteen maailmaan, jossa meillä on paljon mielekästä työtä. Nykyään saamme osallistua äärimmäisen tärkeään työhön: hyvän uutisen saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen. Olemmepa nuoria tai iäkkäitä, meillä kaikilla voi olla ”runsaasti tehtävää Herran työssä” (1. Kor. 15:58).