Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) TAMMIKUU 2016

Päätä että ”veljellinen rakkautesi” pysyy!

Päätä että ”veljellinen rakkautesi” pysyy!

”Pysyköön teidän veljellinen rakkautenne.” (HEPR. 13:1)

LAULUT: 72, 119

1, 2. Miksi Paavali kirjoitti kirjeen heprealaiskristityille?

OLI vuosi 61. Kristilliset seurakunnat kautta Israelin nauttivat suhteellisen rauhan kaudesta. Apostoli Paavali oli vankina Roomassa, mutta hän toivoi vapautuvansa pian. Hänen toverinsa Timoteus oli juuri päästetty vapaaksi, ja he suunnittelivat tulla tapaamaan Juudeassa asuvia kristittyjä veljiään. (Hepr. 13:23.) Kuitenkin viiden vuoden päästä Jerusalem olisi ”leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä”, kuten Jeesus oli ennustanut. Juudeassa ja erityisesti Jerusalemissa asuvien kristittyjen täytyisi toimia päättäväisesti. Jeesus oli varoittanut heitä, että heidän pitäisi paeta heti, kun he näkisivät näiden tapahtumien alkavan kehittyä. (Luuk. 21:20–24.)

2 Oli kulunut 28 vuotta siitä, kun Jeesus lausui tämän ennustuksen. Näiden vuosien aikana Israelissa asuvat uskolliset juutalaiskristityt olivat jo kestäneet menestyksellisesti paljon vastustusta ja vainoa. (Hepr. 10:32–34.) Silti Paavali tiesi, että he joutuisivat pian kohtaamaan yhden suurimmista uskonsa koetuksista (Matt. 24:20, 21; Hepr. 12:4). Hän halusi heidän olevan valmistautuneita mihin tahansa eteen tulevaan tilanteeseen. Säilyäkseen elossa he tarvitsisivat poikkeuksellista kestävyyttä  ja riittävän vahvaa uskoa. (Lue Heprealaiskirjeen 10:36–39.) Jehovan henki saikin Paavalin kirjoittamaan noille rakkaille veljille ja sisarille kirjeen heidän erityistarpeidensa täyttämiseksi. Tämä kirje tunnetaan tätä nykyä Heprealaiskirjeenä.

3. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita Heprealaiskirjeestä?

3 Kaikkien meidän nykyään elävien pitäisi olla kiinnostuneita siitä, mitä Paavali kirjoitti noille ensimmäisen vuosisadan heprealaiskristityille. Minkä vuoksi? Koska me elämme samankaltaisessa tilanteessa. Näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”, Jehovan kansa on kohdannut kaikenlaista vastustusta ja vainoa (2. Tim. 3:1, 12). Olemme kiistattomasti todistaneet, että uskomme ja antaumuksemme ovat vahvoja. Tällä hetkellä monet meistä elävät kuitenkin suhteellisen rauhaisaa aikaa eivätkä koe suoranaista vainoa. Paavalin päivien kristittyjen tavoin mekään emme saa silti unohtaa sitä tärkeää tosiasiaa, että kohtaamme pian uskomme suurimman koetuksen! (Lue Luukkaan 21:34–36.)

4. Mikä on vuoden 2016 vuositeksti, ja miksi se on hyvin sopiva?

4 Mikä auttaa meitä valmistautumaan aivan edessämme oleviin tapahtumiin? Heprealaiskirjeessä Paavali esittää monia asioita, jotka auttavat meitä vahvistamaan uskoamme. Tuon kirjeen viimeisen luvun ensimmäinen jae korostaa yhtä olennaista seikkaa. Tämä jae on valittu vuoden 2016 vuositekstiksi. Siinä meitä neuvotaan vakavasti: ”Pysyköön teidän veljellinen rakkautenne.” (Hepr. 13:1.)

Vuositeksti 2016: ”Pysyköön teidän veljellinen rakkautenne.” (Heprealaisille 13:1)

MITÄ VELJELLINEN RAKKAUS ON?

5. Mitä veljellinen rakkaus on?

5 Mitä se, että osoitamme veljellistä rakkautta, merkitsee? Paavali käyttää kreikkalaista ilmausta fi·la·del·fiʹa, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ’kiintymystä veljeä kohtaan’. Veljelliseen rakkauteen sisältyy voimakas, lämmin, henkilökohtainen yhteenkuuluvuuden tunne. Se on senkaltaista kiintymystä, jota tunnemme esimerkiksi perheenjäsentä tai läheistä ystävää kohtaan. (Joh. 11:36.) Emme teeskentele olevamme veljiä ja sisaria – me olemme veljiä ja sisaria (Matt. 23:8). Voimakas kiintymyksen tunteemme toisiamme kohtaan on kiteytetty osuvasti seuraaviin sanoihin: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne. Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Room. 12:10.) Periaatteeseen perustuvaan a·gaʹpē rakkauteen yhdistyneenä veljellinen rakkaus edistää läheistä ystävyyttä ja yksimielisyyttä Jumalan kansan keskuudessa.

6. Keitä tosi kristittyjen tulisi pitää veljinään?

6 Erään raamatunoppineen mukaan ” ’veljellinen rakkaus’ on suhteellisen harvinainen ilmaus muualla kuin kristillisessä kirjallisuudessa”. Juutalaisuudessa sana ”veli” käsitti joskus muutkin kuin verisukulaiset, mutta sitä käytettiin vain juutalaiseen kansaan kuuluvista, ei pakanoista. Kristillisyydessä otetaan kuitenkin lämpimästi vastaan kaikki uskovat heidän kansallisuudestaan riippumatta (Room. 10:12). Jehova on opettanut meitä osoittamaan veljellistä kiintymystä toisiamme kohtaan (1. Tess. 4:9). Miksi sitten on tärkeää osoittaa sitä jatkuvasti?

MIKSI ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ VELJELLINEN RAKKAUTEMME PYSYY?

7. Miksi meidän tulee osoittaa veljellistä rakkautta?

7 Tärkein syy osoittaa veljellistä rakkautta toisiamme kohtaan on se, että Jehova kehottaa meitä osoittamaan sitä. Emme voi väittää rakastavamme Jumalaa ja samanaikaisesti kieltäytyä rakastamasta veljiämme. (1. Joh. 4:7, 20, 21.) Sitä paitsi me tarvitsemme toisiamme, mikä pitää  erityisesti paikkansa vaikeina aikoina. Paavali tiesi, että jotkut niistä heprealaiskristityistä, joille hän kirjoitti, joutuisivat pian jättämään kotinsa ja aineellisen omaisuutensa. Jeesushan oli kertonut, kuinka vaikea tuo aika tulisi olemaan. (Mark. 13:14–18; Luuk. 21:21–23.) Noiden kristittyjen täytyi nyt vahvistaa kiintymystä toisiinsa enemmän kuin koskaan ennen (Room. 12:9).

8. Mitä meidän täytyy tehdä nyt ennen suuren ahdistuksen alkua?

8 Kaikkien aikojen suurimman ahdistuksen tuhoisat tuulet päästetään pian valloilleen (Mark. 13:19; Ilm. 7:1–3). Silloin meidän on hyvä noudattaa seuraavaa henkeytettyä neuvoa: ”Mene, kansani, astu sisähuoneisiisi ja sulje ovesi perässäsi. Kätkeydy hetkeksi, kunnes tuomiojulistus menee ohitse.” (Jes. 26:20.) Näillä ”sisähuoneilla” saatetaan tarkoittaa seurakuntiamme. Niissä kokoonnumme yhteen veljinä ja sisarina palvomaan Jehovaa. Mutta ei riitä, että vain tapaamme toisiamme säännöllisesti. Paavali muistutti heprealaiskristittyjä siitä, että heidän pitäisi käyttää tällaisia tilaisuuksia toisten kannustamiseen ”rakkauteen ja hyviin tekoihin” (Hepr. 10:24, 25). Meidän täytyy kehittää veljellistä rakkautta nyt, koska se auttaa meitä, kohtaammepa tulevaisuudessa minkälaisia koettelemuksia tahansa.

9. a) Mitä tilaisuuksia meillä on osoittaa veljellistä rakkautta nykyään? b) Kerro esimerkkejä siitä, miten Jehovan kansa on osoittanut veljellistä rakkautta. (Ks. myös loppuviite.)

9 Tarvitsemme kipeästi veljellistä rakkautta jo nyt, ennen suuren ahdistuksen puhkeamista. Maanjäristykset, tulvat, pyörremyrskyt, tsunamit ja muut luonnonkatastrofit ovat aiheuttaneet suurta vahinkoa monille veljillemme. Jotkut veljet kärsivät vastustuksen ja vainon vuoksi. (Matt. 24:6–9.) Tämän lisäksi kohtaamme päivittäin taloudellisia vaikeuksia, joita elämä nykyisessä turmeltuneessa asiainjärjestelmässä tuo mukanaan (Ilm. 6:5, 6). Tällaisten ongelmien lisääntyessä meillä on enemmän tilaisuuksia osoittaa, kuinka syvää veljellinen kiintymyksemme on. Vaikka ”useimpien rakkaus kylmenee”, meidän tulee osoittaa, että veljellinen rakkautemme pysyy (Matt. 24:12). [1]

MITEN VOIMME OSOITTAA VELJELLISEN RAKKAUTEMME?

10. Mitä tarkastelemme nyt?

10 Miten voimme varmistua siitä, että veljellinen rakkautemme pysyy huolimatta monista kohtaamistamme ongelmista? Millä tavoin voimme todistaa, että tunnemme tällaista kiintymystä veljiämme kohtaan? Kun apostoli Paavali oli sanonut sanat ”pysyköön teidän veljellinen rakkautenne”, hän esitti monia tapoja, joilla kristitty voi osoittaa tuntevansa tätä rakkautta. Tarkastelemme nyt kuutta niistä.

11, 12. Mitä vieraanvaraisuuden osoittaminen merkitsee? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

11 ”Älkää unohtako vieraanvaraisuutta.” (Lue Heprealaiskirjeen 13:2.) Alkukielen ilmaus, joka on käännetty ”vieraanvaraisuudeksi”, merkitsee ’huomaavaisuutta vieraita ihmisiä kohtaan’. Tämä voi tuoda mieleemme Abrahamin ja Lootin. Molemmat miehet osoittivat huomaavaisuutta vieraille, joita he eivät tunteneet. Nämä vierailijat osoittautuivat enkeleiksi. (1. Moos. 18:2–5; 19:1–3.) Paavali kannustaa näiden esimerkkien avulla heprealaiskristittyjä olemaan vieraanvaraisia ja osoittamaan näin veljellistä rakkautta.

12 Osoitammeko vieraanvaraisuutta toisille kutsumalla heitä kotiimme aterialle tai rohkaistumaan toistemme seurasta? Vieraanvaraisuus ei edellytä sitä, että meidän pitäisi valmistaa monen ruokalajin ateria tai käyttää järjestelyihin paljon rahaa. Emme myöskään halua kutsua vain sellaisia, jotka voivat jollakin  tavoin maksaa meille takaisin. (Luuk. 10:42; 14:12–14.) Tavoitteemme on rohkaista, ei tehdä vaikutusta! Olemmeko valmiita osoittamaan vieraanvaraisuutta kierrosvalvojaamme ja hänen vaimoaan kohtaan, vaikka emme tuntisikaan heitä kovin hyvin? (3. Joh. 5–8.) On tärkeää, etteivät kiireinen aikataulumme ja arkiset huolemme saa meitä ”unohtamaan vieraanvaraisuutta”.

13, 14. Miten voimme ”pitää mielessämme vankilakahleissa olevat”?

13 ”Pitäkää mielessänne vankilakahleissa olevat.” (Lue Heprealaiskirjeen 13:3.) Paavali ei tässä viitannut kehen tahansa vankiin. Hän tarkoitti sellaisia veljiä, jotka oli vangittu uskonsa vuoksi. Paavali itse oli ollut vankilakahleissa neljä vuotta, kun hän kirjoitti nuo sanat heprealaiskristityille (Fil. 1:12–14). Hän kiitti veljiä siitä, että he olivat ”ilmaisseet myötätuntoa vankilassa olevia kohtaan” (Hepr. 10:34). Toisin kuin ne, jotka olivat antaneet henkilökohtaista apua Paavalille hänen vankeutensa aikana, nämä heprealaiskristityt olivat fyysisesti kaukana hänestä. Miten he voisivat pitää hänet mielessään? He voisivat esittää sydämestä lähteviä rukouksia hänen puolestaan (Hepr. 13:18, 19).

14 Nykyään saatamme olla samalla tavoin fyysisesti kaukana veljistämme, jotka on suljettu vankilaan. Emme ehkä voi antaa heille sellaista käytännön apua, jota vankilaa lähellä asuvat todistajat pystyvät antamaan. Voimme kuitenkin ilmaista myötätuntoa ja veljellistä kiintymystä muistamalla näitä uskollisia ja mainitsemalla heidät usein rukouksissamme, joissa pyydämme hartaasti Jehovaa auttamaan heitä. Pidämmekö mielessämme esimerkiksi ne kymmenet veljet ja sisaret ja jopa lapset, jotka ovat vankilassa Eritreassa? Heihin kuuluvat kolme veljeä: Paulos Eyassu, Isaac Mogos ja Negede Teklemariam, jotka ovat olleet vangittuina yli 20 vuotta.

15. Miten voimme pitää avioliittomme kunniassa?

15 ”Pidettäköön avioliitto kunniassa kaikkien keskuudessa.” (Lue Heprealaiskirjeen 13:4.) Voimme todistaa veljellisen rakkautemme myös pysymällä moraalisesti puhtaina (1. Tim. 5:1, 2). Jos joku ”menisi niin pitkälle, että vahingoittaisi veljeään” tai sisartaan syyllistymällä sukupuoliseen moraalittomuuteen hänen tai hänen perheenjäsentensä kanssa, hän pettäisi sen luottamuksen, johon veljellinen rakkaus perustuu (1. Tess. 4:3–8). Tai kuvittele, miltä vaimosta tuntuisi hänen saadessaan selville, että hänen miehensä pettää häntä katselemalla pornografiaa. Osoittaisiko tällainen käytös, että mies rakastaa vaimoaan ja kunnioittaa avioliittojärjestelyä? (Matt. 5:28.)

16. Miten tyytyväisyys auttaa meitä osoittamaan veljellistä rakkautta?

16 ”Tyytykää siihen, mitä teillä nyt on.” (Lue Heprealaiskirjeen 13:5.) Todellinen tyytyväisyys kumpuaa luottamuksestamme Jehovaan. Sen ansiosta meillä on tasapainoinen näkemys aineellisesta omaisuudesta (1. Tim. 6:6–8). Se auttaa meitä tajuamaan, että suhteemme Jehovaan ja kristittyihin veljiimme on paljon tärkeämpi kuin mikään, mitä rahalla saa. Tyytyväinen ihminen ei valita, purnaa tai etsi vikoja. Hän ei myöskään anna myöten kateudelle ja ahneudelle, jotka voivat tukahduttaa veljellisen rakkauden. Tyytyväisyys edistää ihmisessä pikemminkin anteliasta henkeä (1. Tim. 6:17–19).

17. Miten ”rohkea mieli” auttaa meitä osoittamaan veljellistä rakkautta?

17 ”Olkaa rohkealla mielellä.” (Lue Heprealaiskirjeen 13:6.) Luottamuksemme Jehovaan antaa meille rohkeutta huolimatta siitä, millaisia haasteita saatamme kohdata. Tällainen rohkeus puolestaan  mahdollistaa sen, että meillä on myönteinen asenne. Veljellinen rakkautemme yhdistyneenä myönteiseen asenteeseen auttaa meitä vahvistamaan ja lohduttamaan toisia uskovia (1. Tess. 5:14, 15). Silloinkin kun maailma kohtaa synkimmän hetkensä suuren ahdistuksen aikana, me voimme ”nousta pystyyn ja nostaa päämme”, koska tiedämme vapautuksemme olevan lähellä (Luuk. 21:25–28).

Arvostatko työtä, jota vanhimmat tekevät hyväksemme? (Ks. kpl 18.)

18. Miten voimme vahvistaa veljellistä rakkauttamme seurakuntamme vanhimpia kohtaan?

18 ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon.” (Lue Heprealaiskirjeen 13:7, 17.) Kun mietimme sitä kovaa työtä, jota vanhimmat tekevät hyväksemme ilman mitään rahallista palkkiota, veljellinen rakkautemme ja arvostuksemme heitä kohtaan vahvistuu. Emme missään tapauksessa halua, että heidän ilonsa katoaa tai että he huokailevat meidän tekojemme vuoksi. Olemalla sen sijaan tottelevaisia ja alistuvaisia ”osoitamme heille aivan poikkeuksellista huomiota rakkaudessa heidän työnsä vuoksi” (1. Tess. 5:13).

JATKAKAA SIINÄ YHÄ TÄYDEMMIN

19, 20. Millä tavoin voimme osoittaa veljellistä rakkautta yhä paremmin?

19 Ei ole epäilystäkään siitä, että Jehovan kansa tunnetaan veljellisestä rakkaudestaan. Paavali tunnusti tämän tosiasian jo omana aikanaan, mutta hän kannusti kaikkia ”jatkamaan siinä täydemmässä määrin” (1. Tess. 4:9, 10). Aina on siis parantamisen varaa!

20 Katsellessamme vuositekstiä vuoden mittaan on hyvä samalla mietiskellä seuraavia kysymyksiä: Voisinko olla vieraanvaraisempi? Miten voin muistaa veljiämme, jotka ovat vangittuina? Osoitanko sopivaa kunnioitusta Jumalan avioliittojärjestelyä kohtaan? Mikä auttaa minua saamaan todellista tyytyväisyyttä? Miten syvennän luottamustani Jehovaan? Miten voin tehdä parempaa yhteistyötä niiden kanssa, jotka ottavat johdon? Kun pyrimme edistymään näillä kuudella alueella, vuositekstimme ei ole vain kyltti valtakunnansalimme seinällä, vaan se muistuttaa meitä noudattamaan kehotusta: ”Pysyköön teidän veljellinen rakkautenne.” (Hepr. 13:1.)

^ [1] (kpl 9) Ks. esimerkkejä siitä, miten Jehovan todistajat osoittavat veljellistä rakkautta katastrofien aikoihin, Vartiotorni 15.7.2002 s. 8–9 ja Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia 19. luku.