Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) MARRASKUU 2016

Vapaaksi väärän uskonnon otteesta

Vapaaksi väärän uskonnon otteesta

”Lähtekää siitä ulos, minun kansani.” (ILM. 18:4)

LAULUT: 101, 93

1. Mikä antoi Jumalan kansalle toivon siitä, että heidät vapautettaisiin Suuresta Babylonista, ja mitä kysymyksiä tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

EDELLISESSÄ kirjoituksessa kerrottiin, miten uskolliset kristityt joutuivat Suuren Babylonin vankeuteen. Onneksi vankeus ei jatkuisi loputtomiin. Jumala kehottaa: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani.” Näillä sanoilla ei kuitenkaan olisi mitään merkitystä, ellei kukaan voisi koskaan irtautua väärän uskonnon maailmanmahdin otteesta. (Lue Ilmestyksen 18:4.) Haluamme tietää, milloin Jumalan kansa vapautettiin täysin Babylonin vallasta. Mutta ensin täytyy saada vastaus seuraaviin kysymyksiin: Miten raamatuntutkijat päättivät suhtautua Suureen Babyloniin ennen vuotta 1914? Kuinka aktiivisesti veljemme saarnasivat ensimmäisen maailmansodan aikana? Voidaanko heidän sanoa olleen Babylonin vankeudessa, koska he tarvitsivat oikaisua?

”BABYLONIN KUKISTUMINEN”

2. Millä tavoin varhaiset raamatuntutkijat suhtautuivat väärään uskontoon?

2 Ensimmäistä maailmansotaa edeltävinä vuosikymmeninä Charles Taze Russell ja muut raamatuntutkijat ymmärsivät,  että kristikunnan kirkot eivät opettaneet Raamatun totuutta. Siksi he päättivät, etteivät olisi missään tekemisissä väärän uskonnon kanssa. Jo marraskuun 1879 ”Siionin Vartiotornissa” selitettiin suorin sanoin heidän Raamattuun perustuva kantansa Suureen Babyloniin. Siinä sanottiin: ”Jokainen kirkko, joka väittää olevansa Kristukselle kihlattu siveä neitsyt, mutta joka on todellisuudessa liittynyt maailmaan (petoon) ja saa siltä tukea, meidän täytyy Raamatun kielellä tuomita porttokirkoksi.” (Lue Ilmestyksen 17:1, 2.)

3. Miten raamatuntutkijat osoittivat, että he olivat päättäneet erottautua väärästä uskonnosta? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

3 Jumalaapelkäävät miehet ja naiset tiesivät, että jos he antaisivat edelleen tukensa väärälle uskonnolle, Jumala ei siunaisi heitä. Niinpä monet raamatuntutkijat laativat kirjeen, jossa he ilmoittivat eroavansa kirkosta. Jotkut lukivat kirjeensä ääneen kirkon tilaisuuksissa. Aina se ei ollut sallittua, ja siksi jotkut lähettivät jäljennöksen kirjeestä jokaiselle seurakunnan jäsenelle. He halusivat erottautua täysin väärästä uskonnosta! Tällainen päättäväinen toiminta olisi aiemmin voinut johtaa kuolemantuomioon. 1800-luvun lopulla valtio ei kuitenkaan monissa maissa enää tukenut kirkkoa yhtä voimakkaasti kuin ennen. Näissä maissa ihmiset pystyivät vapaasti puhumaan uskonnollisista asioista ja olemaan avoimesti eri mieltä kuin kirkko.

4. Millainen oli Jumalan kansan ja Suuren Babylonin suhde ensimmäisen maailmansodan aikana?

4 Raamatuntutkijat ymmärsivät, että heidän piti tehdä muutakin kuin vain kertoa sukulaisille, ystäville ja seurakuntalaisille, miten he suhtautuivat väärään uskontoon. Koko maailmalle täytyi paljastaa, että Suuri Babylon on uskonnollinen portto! Siksi innokkaat raamatuntutkijat, joita oli vain muutama tuhat, levittivät vuoden 1917 joulukuussa ja vuoden 1918 alussa 10 miljoonaa traktaattia ”Babylonin kukistuminen”. Siinä esitettiin kärkeviä syytöksiä kristikuntaa vastaan. Kuten kuvitella saattaa, papit olivat raivoissaan. Raamatuntutkijat eivät silti antaneet periksi. He olivat päättäneet ”totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä” ja jatkoivat tärkeää työtään (Apt. 5:29). Mitä tästä voidaan päätellä? Nämä kristityt miehet ja naiset eivät ensimmäisen maailmansodan aikana suinkaan joutuneet Suuren Babylonin orjuuteen vaan pikemminkin irrottautuivat sen otteesta ja auttoivat toisia tekemään samoin.

INNOKASTA TOIMINTAA ENSIMMÄISEN MAAILMANSODAN AIKANA

5. Mikä todistaa, että veljet ja sisaret olivat hyvin innokkaita ensimmäisen maailmansodan aikana?

5 Aikaisemmin uskoimme, että Jehovan kansa joutui hänen epäsuosioonsa, koska he eivät saarnanneet innokkaasti ensimmäisen maailmansodan aikana. Ajattelimme, että Jehova antoi heidän sen vuoksi joutua lyhyeksi aikaa Suuren Babylonin vankeuteen. Vuosina 1914–18 eläneet uskolliset Jumalan palvelijat ovat kuitenkin myöhemmin kertoneet, että koko Herran kansa jatkoi tuohon aikaan saarnaamistyötä parhaansa mukaan. Monet todisteet tukevat heidän lausuntojaan. Sitä mukaa kuin teokraattista historiaamme on alettu ymmärtää paremmin, olemme saaneet  selvemmän kuvan joistakin tapahtumista, joista kerrotaan Raamatussa.

6, 7. a) Mitä haasteita raamatuntutkijoilla oli voitettavanaan ensimmäisen maailmansodan aikana? b) Mitkä esimerkit kertovat raamatuntutkijoiden innokkuudesta?

6 Itse asiassa raamatuntutkijat antoivat valtavan todistuksen ensimmäisen maailmansodan vuosina (1914–18). Heillä oli voitettavanaan monia haasteita, joista voitaisiin mainita kaksi. Ensinnäkin saarnaamistyötä tehtiin tuolloin pääasiassa levittämällä raamatullisia julkaisuja. Kun viranomaiset alkuvuodesta 1918 kielsivät kirjan Täyttynyt salaisuus, saarnaaminen kävi monille hyvin vaikeaksi. He eivät vielä olleet oppineet saarnaamaan ainoastaan Raamatun avulla, vaan he olivat luottaneet siihen, että Täyttynyt salaisuus puhuisi heidän puolestaan. Toinen haaste oli espanjantaudin puhkeaminen vuonna 1918. Tämän pelottavan epidemian vuoksi julistajat eivät pystyneet liikkumaan vapaasti. Näistä ja muista ongelmista huolimatta raamatuntutkijat tekivät ryhmänä parhaansa pitääkseen saarnaamistyön käynnissä.

Raamatuntutkijat saarnasivat innokkaasti. (Ks. kpl:t 6–7.)

7 Yksistään vuonna 1914 raamatuntutkijoiden pieni joukko esitti ”Kuvanäytös Luomisen” yli 9 miljoonalle ihmiselle. Se sisälsi elokuvia ja kuultokuvia, joihin oli yhdistetty ääni, ja siinä kerrottiin ihmiskunnan historia luomisesta Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden loppuun. Luomisnäytös oli tuohon aikaan valtaisa saavutus. Niitä, jotka näkivät sen pelkästään vuonna 1914, oli enemmän kuin maailmassa on nykyään Valtakunnan julistajia. Raporttien mukaan yleisökokouksissa kävi Yhdysvalloissa vuonna 1916 yhteensä 809 393 henkeä, ja vuonna 1918 läsnäolijamäärä nousi 949 444:ään. Raamatuntutkijat olivat tosiaan innokkaita!

8. Miten veljien ja sisarten hengellisistä tarpeista huolehdittiin ensimmäisen maailmansodan aikana?

8 Ensimmäisen maailmansodan aikana nähtiin kovasti vaivaa myös sen hyväksi, että hajallaan asuvat raamatuntutkijat saisivat hengellistä ravintoa ja rohkaisua. Tällaisen tuen ansiosta veljillä ja sisarilla oli voimaa jatkaa saarnaamistyötä. Richard Barber, joka oli tuolloin aktiivisesti mukana toiminnassa,  muisteli: ”Onnistuimme pitämään jotkut matkavalvojat työssä. Lisäksi Vartiotornia julkaistiin edelleen ja lähetettiin Kanadaan, missä se oli kielletty. Sain postittaa taskukokoisia Täyttynyt salaisuus -kirjoja monille ystäville, joiden kirjat oli takavarikoitu. Veli Rutherford pyysi meitä järjestämään konventteja useissa Yhdysvaltojen länsiosien kaupungeissa ja lähettämään puhujia, joiden tehtävänä oli rohkaista ystäviä niin paljon kuin mahdollista.”

PUHDISTUSTA TARVITTIIN

9. a) Miksi Jumalan kansa tarvitsi oikaisua vuosina 1914–19? b) Mitä oikaisun tarve ei merkinnyt?

9 Raamatuntutkijoiden toiminta vuosina 1914–19 ei kuitenkaan ollut kaikilta osin sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa. Vaikka veljet olivat vilpittömiä, heillä ei monestikaan ollut oikeaa näkemystä maallisista vallanpitäjistä (Room. 13:1). Siksi he eivät ryhmänä pysyneet aina puolueettomina sodan tuoksinassa. Esimerkiksi kun Yhdysvaltain presidentti antoi julistuksen, jossa käskettiin rukoilemaan rauhaa 30. toukokuuta 1918, Vartiotorni kehotti raamatuntutkijoitakin noudattamaan tuota julistusta. Jotkut veljet tukivat sotaponnisteluja taloudellisesti ostamalla obligaatioita, ja muutamat jopa menivät taisteluhautoihin kiväärit ja pistimet mukanaan. Olisi kuitenkin väärin päätellä, että koska raamatuntutkijat tarvitsivat oikaisua, he joutuivat Suuren Babylonin vankeuteen. He päinvastoin ymmärsivät, että heidän täytyi erottautua väärästä uskonnosta, ja ensimmäisen maailmansodan aikana he olivat erottautuneet siitä melkein kokonaan. (Lue Luukkaan 12:47, 48.)

10. Miten raamatuntutkijat osoittivat kunnioittavansa elämän pyhyyttä?

10 Vaikka raamatuntutkijat eivät täysin ymmärtäneet kristillisen puolueettomuuden merkitystä, he tiesivät, että Raamattu kieltää ihmiselämän riistämisen. Niinpä nekin harvat veljet, jotka ensimmäisen maailmansodan aikana ottivat aseen ja menivät taisteluhautoihin, kieltäytyivät ehdottomasti tappamasta ketään. Jotkut niistä, jotka eivät suostuneet tappamaan, lähetettiin etulinjaan, jotta he saisivat surmansa.

11. Miten maalliset vallanpitäjät suhtautuivat raamatuntutkijoiden näkemykseen sodasta?

11 Vaikka veljien suhtautumisessa sotaan olikin korjaamista, heidän uskollisuutensa Jumalalle herätti Saatanassa vihaa. Siksi Saatana ”suunnitteli vaikeuksia säädöksen nojalla” (Ps. 94:20). Kun Yhdysvaltojen armeijan kenraalimajuri James Franklin Bell keskusteli veli Rutherfordin ja veli Van Amburghin kanssa, hän paljasti, että oikeusministeriö oli ehdottanut kongressissa uutta lakia, joka mahdollistaisi kuolemanrangaistuksen langettamisen sodan aikana aseista kieltäytyville. Hänellä oli mielessään erityisesti raamatuntutkijat. Kenraalimajuri Bell sanoi raivoissaan veli Rutherfordille: ”Sitä lakia ei hyväksytty, koska [presidentti] Wilson esti sen, mutta me tiedämme, miten pääsemme teihin käsiksi, ja me tulemme tekemään sen!”

12, 13. a) Miksi kahdeksan vastuullista veljeä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin? b) Estikö vangitseminen veljiä tottelemasta Jehovaa? Selitä.

12 Viranomaiset toteuttivat uhkauksensa. Veljet Rutherford ja Van Amburgh sekä kuusi muuta Vartiotorni-seuran edustajaa pidätettiin. Kun tapausta käsitellyt tuomari langetti  rangaistuksen, hän julisti: ”Näiden miesten harjoittama uskonnollinen propaganda on vahingollisempi kuin divisioona saksalaisia sotilaita – –. He eivät ole esittäneet haastetta ainoastaan laillisille viranomaisille ja armeijan tiedotusosastolle, vaan he ovat myöskin tuominneet kaikkien kirkkojen kaikki papit. Heidän rangaistuksensa täytyy olla ankara.” (A. H. Macmillan: Usko marssilla, s. 106.) Nämä kahdeksan raamatuntutkijaa lähetettiinkin liittovaltion kuritushuoneeseen Atlantaan Georgiaan kärsimään pitkiä vankeusrangaistuksia. Sodan päätyttyä heidät kuitenkin vapautettiin ja heitä vastaan esitetyistä syytteistä luovuttiin.

13 Vankilassakin nämä miehet pitivät päättäväisesti kiinni Raamatun periaatteista oman ymmärryksensä mukaisesti. He anoivat Yhdysvaltain presidentiltä armahdusta ja kirjoittivat anomuksessaan: ”Herran tahto ilmaistaan Raamatussa, kun siinä sanotaan: ’Älä tapa.’ Siksi kuka tahansa [Kansainvälisen Raamatuntutkijain] Seuran jäsen, joka on täysin vihkiytynyt Herralle ja joka kuitenkin rikkoisi tahallaan vihkiytymislupauksensa, menettäisi Jumalan suosion ja jopa ansaitsisi tuhon. Siksi jäsenemme eivät voi tieten tahtoen riistää toisten ihmisten henkeä.” Näistä rohkeista sanoista voi huomata, että veljillä ei ollut aikomustakaan tinkiä vakaumuksestaan.

VIHDOINKIN VAPAUS!

14. Selitä Raamatun avulla, mitä tapahtui vuosina 1914–19.

14 Malakian 3:1–3:ssa kerrotaan voideltujen ”Leevin poikien” puhdistamisesta, joka tapahtui vuoden 1914 ja alkuvuoden 1919 välisenä aikana. (Lue.) Silloin Jehova Jumala, ”tosi Herra”, ja Jeesus Kristus, ”liiton sanansaattaja”, tulivat hengelliseen temppeliin tarkastamaan niitä, jotka palvelivat siellä. Kun Jehovan kansa oli saanut tarvitsemaansa kuria ja se oli puhdistettu, se oli valmis uuteen tehtävään. Vuonna 1919 asetettiin ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” jakamaan hengellistä ravintoa uskon huonekunnalle (Matt. 24:45). Jumalan kansa oli vihdoinkin vapaa Suuren Babylonin vaikutuksesta. Siitä lähtien he ovat oppineet jatkuvasti lisää Jehovan tahdosta ja kasvaneet rakkaudessa häntä kohtaan. Miten kiitollisia he ovatkaan hänen siunauksestaan! [1]

15. Miten Suuresta Babylonista vapautumisen tulisi vaikuttaa meihin?

15 Eikö olekin mahtavaa tietää, että aidot kristityt on vapautettu Suuren Babylonin vankeudesta? Saatanan yritykset hävittää aito kristillisyys maan päältä ovat epäonnistuneet surkeasti. Meidän ei tule kuitenkaan unohtaa tarkoitusta, jonka vuoksi Jehova on antanut meille tämän vapauden (2. Kor. 6:1). Lukuisat vilpittömät ihmiset ovat edelleen väärän uskonnon vankeina. Heille on näytettävä tie vapauteen, ja me voimme opastaa heitä. Haluamme viime vuosisadalla eläneiden veljien tavoin tehdä kaikkemme, jotta nämä ihmiset pääsisivät vapaiksi.

^ [1] (kpl 14) Juutalaisten 70-vuotisella Babylonin-vankeudella ja sillä, mitä kristityille tapahtui luopumuksen kehittymisen jälkeen, on monia yhtäläisyyksiä. Juutalaisten vankeus ei kuitenkaan näytä olevan profeetallinen esikuva kristittyjen kokemista asioista. Esimerkiksi vankeusajat ovat eripituisia. Meidän ei siis tule yrittää etsiä profeetallisia rinnakkaisuuksia juutalaisten vankeuden jokaisesta yksityiskohdasta, ikään kuin ne vastaisivat sitä, mitä voidelluille kristityille tapahtui vuotta 1919 edeltävänä aikana.