”Palatkaa minun luokseni, – – niin minä palaan teidän luoksenne.” (SAK. 1:3)

LAULUT: 120, 117

1–3. a) Millainen Jehovan kansan tilanne oli, kun Sakarja alkoi toimia profeettana? b) Miksi Jehova kehotti kansaansa palaamaan hänen luokseen?

LENTÄVÄ kirjakäärö, astiaan suljettu nainen ja kaksi naista, joilla on siivet kuin kattohaikaralla ja tuulta siivissään. Tällaisista jännittävistä näyistä kerrotaan Sakarjan kirjassa. (Sak. 5:1, 7–9.) Miksi Jehova antoi profeetalleen nämä hätkähdyttävät näyt? Millainen israelilaisten tilanne oli tuohon aikaan? Miten nämä näyt vaikuttavat meihin?

2 Vuosi 537 eaa. oli Jehovan vihkiytyneelle kansalle iloinen ajankohta. Heidät vapautettiin 70 vuotta kestäneestä Babylonin vankeudesta, ja he ryhtyivät innoissaan ennallistamaan Jehovan palvontaa Jerusalemissa. Temppelin perustus laskettiin vuonna 536 eaa. Tuolloin kansa ”huusi kovalla huudolla, ja ääni kuului kauas” (Esra 3:10–13). Pian rakennustyötä alettiin kuitenkin vastustaa. Kun vastustus  kaiken aikaa koveni, kansa lannistui ja lakkasi rakentamasta temppeliä. He alkoivat keskittyä omien kotiensa rakentamiseen ja peltojen viljelemiseen. Kuusitoista vuotta myöhemmin temppelin rakennustyöt olivat edelleen pysähdyksissä. Israelilaisia täytyi muistuttaa siitä, että heidän piti palata Jehovan luo ja jättää omat hankkeensa taka-alalle. Jehova halusi kansan palvovan häntä innokkaasti ja rohkeasti.

3 Vuonna 520 eaa. Jumala lähetti profeetta Sakarjan muistuttamaan kansaa siitä, miksi heidät oli vapautettu Babylonista. Sakarjan nimi tarkoittaa ’Jehova on muistanut’, ja se on voinut tuoda israelilaisten mieleen tärkeän totuuden. Vaikka he olivat unohtaneet, mitä Jehova oli tehnyt heidän hyväkseen, Jehova muisti silti heidät. (Lue Sakarjan 1:3, 4.) Hän lupasi heille, että hän auttaisi heitä ennallistamaan puhtaan palvonnan, mutta samalla hän myös varoitti, ettei hän hyväksyisi puolisydämistä palvontaa. Miten Jehova kannusti kansaa toimintaan Sakarjan kuudennen ja seitsemännen näyn avulla? Entä mitä me voimme oppia niistä?

JUMALA TUOMITSEE VARASTAMISEN

4. Mitä Sakarja näkee kuudennessa näyssään, ja miksi kirjakäärössä on tekstiä molemmilla puolilla? (Ks. kuva 1 kirjoituksen alussa.)

4 Sakarjan kirjan viides luku alkaa epätavallisella näyllä. (Lue Sakarjan 5:1, 2.) Sakarja näkee ilmojen halki lentävän kirjakäärön, joka on 9 metriä pitkä ja 4,5 metriä leveä. Se on avattuna, valmiina luettavaksi. Se sisältää tuomiosanoman, joka on kirjoitettu molemmille puolille kirjakääröä. (Sak. 5:3.) Yleensä kirjakääröstä käytettiin vain toista puolta, joten tämän kirjakäärön sisältämän sanoman täytyy olla merkittävä ja vakava.

Kristittyjen täytyy karttaa kaikenlaista varastamista. (Ks. kpl:t 5-7)

5, 6. Miten Jehova suhtautuu kaikenlaiseen varastamiseen?

5 Lue Sakarjan 5:3, 4. Koko ihmiskunta on tilivelvollinen Jehovalle, ja ennen kaikkea tämä pätee hänen nimikkokansaansa. Ne jotka rakastavat Jumalaa, ymmärtävät, että kaikenlainen varastaminen on rikkomus ”Jumalan nimeä vastaan” (Sananl. 30:8, 9). Riippumatta varkaan motiiveista tai siitä, miten hyväksyttävältä varastaminen saattaa näyttää, varkaalle hänen oma halunsa on tärkeämpi kuin Jehova ja hän arvostaa liikaa aineellisia asioita. Varas vähättelee Jehovan lakia ja toimii epäkunnioittavasti häntä ja hänen nimeään kohtaan.

6 Sakarjan 5:3, 4:ssä kerrotaan, että kirous ikään kuin menee varkaan taloon, majailee siinä ja hävittää sen perin pohjin. Lukot ja salvat eivät voi pidätellä Jehovan epäsuotuisaa tuomiota. Se tunkeutuu jokaiseen piilopaikkaan ja paljastaa Jehovan kansan keskuudessa tapahtuvat väärinteot. Vaikka joku voisi salata varkautensa viranomaisilta, työnantajalta, seurakunnan vanhimmilta tai omilta vanhemmiltaan, hän ei voi kätkeä sitä Jumalalta, joka pitää huolen siitä, että kaikki varkaudet tulevat ilmi. (Hepr. 4:13.) On todella virkistävää olla sellaisten ihmisten parissa, jotka pyrkivät toimimaan ”rehellisesti kaikessa” (Hepr. 13:18).

7. Miten voimme välttyä lentävän kirjakäärön kiroukselta?

7 Varastaminen on aina vastenmielistä Jehovalle. Meille on kunnia-asia elää Jehovan korkeiden moraaliperiaatteiden mukaan ja käyttäytyä siten, ettemme tuota häpeää hänen nimelleen. Kun toimimme näin, voimme välttyä Jehovan tuomiolta, joka kohtaa hänen lakinsa tahallisia rikkojia.

 PIDÄMME SANAMME ”PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN”

8–10. a) Mikä on vala? b) Minkä valan kuningas Sidkia rikkoi?

8 Lentävässä kirjakäärössä on seuraavaksi varoitus niille, jotka antavat väärän valan Jumalan nimessä (Sak. 5:4). Vala on juhlallinen vakuutus siitä, että jokin asia pitää paikkansa tai että joku tekee tai ei tee jotakin.

9 On todella vakava asia vannoa vala Jehovan nimessä. Juuri näin toimi Sidkia, viimeinen kuningas, joka hallitsi Jerusalemissa. Sidkia vannoi Jehovan nimessä, että hän olisi alamainen Babylonin kuninkaalle. Hän ei kuitenkaan pitänyt valaansa. Jehova tuomitsi hänet sanomalla: ”Niin totta kuin minä elän, – – sen kuninkaan kotipaikassa, joka pani kuninkaaksi hänen valansa halveksijan ja hänen liittonsa rikkojan, sen luona, keskellä Babylonia, hän [Sidkia] tulee kuolemaan.” (Hes. 17:16.)

10 Kuningas Sidkia oli vannonut valan Jehovan nimessä, ja Jehova odotti hänen pitävän sen (2. Aik. 36:13). Sidkia kuitenkin rikkoi valansa ja pyysi turhaan apua Egyptiltä vapautuakseen Babylonin ikeen alta (Hes. 17:11–15, 17, 18).

11, 12. a) Mikä on kaikkein tärkein lupaus, jonka annamme? b) Millä tavoin vihkiytymislupauksemme pitäisi vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme?

11 Jehova panee merkille myös meidän lupauksemme ja suhtautuu niihin vakavasti. Meidän on täytettävä ne, jotta saisimme hänen hyväksyntänsä. (Ps. 76:11.) Kaikkein tärkeimmän lupauksen annamme silloin, kun vihkiydymme Jehovalle. Lupaamme juhlallisesti, että palvelemme Jehovaa ehdoitta.

12 Miten voimme toimia vihkiytymislupauksemme mukaan? Uskollisuutemme  suurissa ja pienissä koettelemuksissa osoittaa, että suhtaudumme vakavasti lupaukseemme ylistää Jehovaa ”päivästä päivään” (Ps. 61:8). Esimerkiksi jos joku työ- tai koulukaveri yrittää flirttailla kanssamme, lähdemmekö siihen mukaan vai toimimmeko Jehovaa miellyttävällä tavalla? (Sananl. 23:26.) Jos perheemme on uskonnollisesti jakautunut, pyydämmekö Jehovalta apua, jotta voisimme käyttäytyä kristitylle sopivalla tavalla, vaikka muut perheenjäsenet toimisivat aivan toisin? Rukoilemmeko Jehovaa päivittäin ja kiitämmekö häntä hänen rakkaudestaan ja ohjauksestaan? Varaammeko päivittäin aikaa Raamatun lukemiseen? Juuri näin lupasimme toimia, kun vihkiydyimme Jehovalle. Kun tottelemme Jehovaa ja annamme parhaamme hänen palveluksessaan, osoitamme, että rakastamme häntä ja kuulumme hänelle. Jumalan palveleminen on meille elämäntapa, ei pelkkä muodollisuus. Se että pidämme uskollisesti lupauksemme, on meidän omaksi parhaaksemme. Se johtaa turvalliseen tulevaisuuteen. (5. Moos. 10:12, 13.)

13. Mitä olemme oppineet Sakarjan kuudennesta näystä?

13 Sakarjan kuudes näky on muistuttanut meitä siitä, että jos rakastamme Jehovaa, meidän ei tule varastaa eikä vannoa väärin. Opimme myös sen, että Jehova ei hylännyt israelilaisia, vaikka he tekivät virheitä. Hän ymmärsi, millaista painetta he kohtasivat, kun viholliset ympäröivät heitä. Hän on näyttänyt meille esimerkkiä lupausten pitämisestä, ja hän auttaa meitä pitämään omat lupauksemme. Hän muun muassa rohkaisee meitä antamalla toivon siitä, että hän tekee pian lopun kaikesta maan päällä olevasta jumalattomuudesta. Sakarjan seuraava näky vahvistaa tämän toivon.

JUMALATTOMUUS ”ASETETAAN – – OIKEALLE PAIKALLEEN”

14, 15. a) Mitä Sakarja näkee seitsemännessä näyssä? (Ks. kuva 2 kirjoituksen alussa.) b) Mitä eefa-mitan sisällä oleva nainen kuvaa, ja miksi hänet suljetaan astiaan?

14 Sen jälkeen kun Sakarja on nähnyt lentävän kirjakäärön, enkeli käskee häntä: ”Nostahan silmäsi ja katso.” Mitä Sakarja näkee seitsemännessä näyssä? Hän näkee eefa-mitaksi kutsutun astian, joka lähtee liikkeelle. (Lue Sakarjan 5:5–8.) Tässä keskikokoisessa astiassa on ”pyöreä lyijykansi”. Kun kantta nostetaan, Sakarja näkee ”naisen istumassa eefan keskellä”. Enkeli sanoo, että astiassa oleva nainen on ”Jumalattomuus”. Sakarja on varmasti kauhuissaan, kun nainen yrittää ryömiä ulos. Enkeli toimii ripeästi: hän heittää naisen takaisin astiaan ja sulkee sen painavalla kannella. Mitä tämä merkitsee?

15 Tämä osa näystä korostaa sitä, että Jehova ei hyväksy minkäänlaista jumalattomuutta kansansa keskuudessa. Jos Jehova näkee siellä jotain pahaa, hän pitää huolen, että se poistetaan nopeasti. (1. Kor. 5:13.) Enkeli vahvistaa tämän heittämällä lyijykannen takaisin astian suulle.

Jehova huolehti siitä, että hänen palvontansa pysyi puhtaana. (Ks. kpl:t 16-18)

16. a) Mitä eefa-mitalle seuraavaksi tapahtuu? (Ks. kuva 3 kirjoituksen alussa.) b) Mihin siivekkäät naiset vievät eefa-mitan?

16 Seuraavaksi näyttämölle ilmaantuu kaksi naista, joilla on vahvat siivet kuin kattohaikaralla. (Lue Sakarjan 5:9–11.) Nämä naiset ovat hyvin erilaisia kuin astiaan suljettu nainen. He syöksyvät vahvoilla siivillään astian luokse ja nostavat sen ilmaan. Mihin he vievät ”Jumalattomuuden”?  ”Sinearin maahan” eli Babyloniin. Miksi juuri sinne?

17, 18. a) Miksi Sinear on sopiva paikka ”Jumalattomuudelle”? b) Mikä vastuu meillä jokaisella on?

17 Sakarjan päivien israelilaiset ymmärsivät, miksi oli sopivaa, että ”Jumalattomuus” vietiin Sineariin. He tiesivät, että Babylon oli siihen aikaan täynnä pahuutta. Koska he olivat kasvaneet tämän kaupungin moraalittomuuden ja väärän palvonnan keskellä, heidän piti taistella päivittäin sen pakanallista vaikutusta vastaan. Tämä näky toi varmasti heille lohtua. Se takasi, että Jehova pitäisi tosi palvonnan puhtaana.

18 Näky muistutti israelilaisia myös siitä, että he olivat itsekin vastuussa palvontansa puhtaudesta. Jumalattomuuden ei pidä antaa pujahtaa eikä pesiytyä Jehovan kansan keskuuteen, eikä niin tulekaan tapahtumaan. Jehova on tuonut meidät puhtaaseen järjestöönsä, jossa voimme tuntea hänen rakkautensa ja huolenpitonsa. Meillä jokaisella on vastuu pitää se puhtaana. Minkäänlainen jumalattomuus ei kuulu hengelliseen paratiisiimme.

PUHDAS KANSA TUOTTAA KUNNIAA JEHOVALLE

19. Mitä merkitystä Sakarjan jännittävillä näyillä on meille?

19 Sakarjan kuudennessa ja seitsemännessä näyssä on vakava varoitus epärehellisesti toimiville: Jehova ei suvaitse vääryyttä. Hänen palvelijoidensa tulee vihata jumalattomuutta. Näistä näyistä käy ilmi, että jos teemme parhaamme miellyttääksemme taivaallista Isäämme, meitä ei kohtaa kirous vaan saamme hänen suojeluksensa ja siunauksensa. Vaikka joudumme kamppailemaan pysyäksemme puhtaina tässä pahassa maailmassa, se aivan varmasti kannattaa. Jehovan avulla voimme onnistua siinä. Mutta miksi voimme olla varmoja siitä, että tosi palvonta tulee säilymään tämän jumalattoman maailman keskellä? Mistä tiedämme, että Jehova suojelee järjestöään suuren ahdistuksen lähestyessä? Näihin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa.