Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) LOKAKUU 2016

Vahvista uskoasi siihen että toivosi toteutuu

Vahvista uskoasi siihen että toivosi toteutuu

”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan.” (HEPR. 11:1)

LAULUT: 81, 134

1, 2. a) Miten aitojen kristittyjen toivo eroaa siitä, mitä tässä maailmassa toivotaan? b) Mitä tärkeitä kysymyksiä nyt tarkastelemme?

MIKÄ suurenmoinen toivo aidoilla kristityillä onkaan! Kuulummepa voideltuihin tai ”muihin lampaisiin”, me kaikki toivomme näkevämme, että Jehovan alkuperäinen tarkoitus täyttyy ja hänen nimensä pyhitetään (Joh. 10:16; Matt. 6:9, 10). Kaipaamme myös luvattua ikuisen elämän palkintoa, jonka saamme osana Jumalan ”uusia taivaita” tai hänen ”uutta maataan” (2. Piet. 3:13). Ennen kuin tuo aika koittaa, toivomme, että Jumalan kansan hengellinen hyvinvointi jatkaa kasvuaan.

2 Tässä maailmassakin monet toivovat tulevaisuudelta jotain, mutta he saattavat epäillä, toteutuvatko heidän odotuksensa koskaan. Esimerkiksi miljoonat ihmiset toivovat lottovoittoa mutta eivät voi olla varmoja, saavatko he sitä koskaan. Toisaalta aito usko on sen ”vakuuttunutta odotusta”, että kristillinen toivomme toteutuu (Hepr. 11:1). Saatat kuitenkin pohtia seuraavia kysymyksiä: Miten voin tehdä toivostani entistä varmemman? Entä miksi minun on hyödyllistä uskoa lujasti sen toteutumiseen, mitä toivon?

3. Mihin tosiasiaan kristillinen usko perustuu?

3 Syntisille ihmisille usko ei tule syntymälahjana, eikä se kasva automaattisesti. Kristillinen usko on tulosta siitä, että  Jumalan pyhä henki toimii sydämessä, joka on sille vastaanottavainen (Gal. 5:22). Raamatussa ei sanota, että Jehovalla olisi uskoa tai että hän tarvitsisi sitä. Koska hän on kaikkivaltias ja ylivertaisen viisas, mikään ei voi estää häntä toteuttamasta tarkoitustaan. Taivaallinen Isämme on niin varma lupaustensa toteutumisesta, että nuo siunaukset ovat hänelle jo todellisuutta. Siksi hän sanoo: ”Ne ovat tapahtuneet!” (Lue Ilmestyksen 21:3–6.) Kristillinen usko perustuu siihen tosiasiaan, että Jehova on ”uskollinen Jumala”, joka aina täyttää lupauksensa (5. Moos. 7:9).

MUINAISIA USKON ESIMERKKEJÄ

4. Mikä toivo oli uskollisilla miehillä ja naisilla, jotka elivät esikristillisinä aikoina?

4 Heprealaiskirjeen 11. luvussa mainitaan nimeltä 16 uskon miestä ja naista. Kirjoittaja sanoi Jumalan hengen vaikutuksesta, että he ja monet muut ”saivat todistuksen uskonsa välityksellä” (Hepr. 11:39). He kaikki odottivat vakuuttuneina, että Jehova herättäisi luvatun ”siemenen” eli jälkeläisen, joka tekisi tyhjäksi Saatanan kapinan ja täyttäisi Jehovan alkuperäisen tarkoituksen (1. Moos. 3:15). Nuo uskolliset kuolivat ennen kuin luvattu jälkeläinen Jeesus Kristus avasi tien taivaalliseen elämään (Gal. 3:16). Mutta koska Jehovan lupaukset täyttyvät pettämättömän varmasti, heidät herätetään kuolleista ja he saavat elää täydellisinä ihmisinä maanpäällisessä paratiisissa (Ps. 37:11; Jes. 26:19; Hoos. 13:14).

5, 6. Mihin Abrahamin ja hänen perheensä toivo kohdistui, ja miten he pitivät uskonsa vahvana? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

5 Heprealaiskirjeen 11:13:ssa sanotaan joistakuista, jotka elivät esikristillisinä aikoina: ”Uskossa nämä kaikki kuolivat, vaikkakaan he eivät saaneet lupausten täyttymystä, mutta he näkivät ne kaukaa ja toivottivat ne tervetulleiksi.” Yksi heistä oli Abraham. Oliko hänellä selvänä mielessään se onnellinen toivo, että hän saisi elää luvatun jälkeläisen hallinnon alaisuudessa? Jeesus vastasi tähän kysymykseen selvästi, kun hän sanoi vastustajilleen: ”Abraham, teidän isänne, iloitsi suuresti odottaessaan näkevänsä minun päiväni, ja hän näki sen ja iloitsi.” (Joh. 8:56.) Sama piti paikkansa Saarasta, Iisakista, Jaakobista ja monista muista. Heidän toivonsa kohdistui tulevaan Valtakuntaan, ”jonka rakentaja ja tekijä on Jumala”. (Hepr. 11:8–11.)

6 Millä tavoin Abraham ja hänen perheensä pitivät uskonsa vahvana? Todennäköisesti he oppivat lisää Jumalasta, kun he kuuntelivat uskollisia iäkkäitä, saivat jumalallisia ilmestyksiä tai lukivat vanhoja, luotettavia muistiinmerkintöjä. Mikä vielä tärkeämpää, he eivät unohtaneet oppimiaan asioita vaan pitivät suuressa arvossa sitä, mitä Jumala oli luvannut ja mitä hän heiltä odotti, sekä mietiskelivät tätä kaikkea. Koska näillä miehillä ja naisilla oli niin varma toivo, he olivat valmiita kestämään mitä tahansa vastoinkäymisiä voidakseen pysyä uskollisina Jumalalle.

7. Mitä apua Jehova on antanut meille uskomme vahvistamiseksi, ja miten voimme hyödyntää sitä?

7 Jotta voisimme pitää uskomme vahvana, Jehova on ystävällisesti antanut meille Sanansa Raamatun kokonaisuudessaan. Jotta olisimme ”onnellisia” ja ”menestyisimme”, meidän täytyy lukea Jumalan sanaa säännöllisesti, mikäli mahdollista päivittäin. (Ps. 1:1–3; lue Apostolien tekojen 17:11.) Meidän on esikristillisinä aikoina eläneiden Jehovan palvojien tavoin mietiskeltävä Jehovan lupauksia ja toteltava hänen ohjeitaan. Jehova on siunannut meitä myös siten, että hän antaa meille runsain määrin hengellistä ravintoa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä (Matt. 24:45). Haluamme pitää suuressa arvossa sitä  apua, jota Jehova antaa meille hengellisyytemme vahvistamiseksi. Näin jäljittelemme muinaisia uskon esimerkkejä, jotka odottivat vakuuttuneina Valtakunnan toivon toteutumista.

8. Miten rukous voi vahvistaa uskoamme?

8 Myös rukouksella oli tärkeä osa siinä, että esikristilliset todistajat säilyttivät uskonsa vahvana. Kun he saivat Jumalalta vastauksia rukouksiinsa, heidän uskonsa vahvistui (Neh. 1:4, 11; Ps. 34:4, 15, 17; Dan. 9:19–21). Mekin voimme purkaa huolemme Jehovalle, sillä tiedämme, että hän kuulee meitä ja antaa meille voimaa kestää iloiten. Kun sitten rukouksiimme vastataan, uskomme vahvistuu. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 5:14, 15.) Koska usko on hengen hedelmän piirre, meidän täytyy ”pyytää jatkuvasti” Jumalan henkeä, kuten Jeesus kehotti (Luuk. 11:9, 13).

9. Keiden puolesta meidän tulisi rukoilla itsemme lisäksi?

9 Rukoustemme ei kuitenkaan pitäisi rajoittua siihen, että pyydämme Jumalaa auttamaan itseämme. Jehovan ”ihmeelliset teot”, joista voimme kiittää ja ylistää häntä päivittäin, ovat ”lukuisammat kuin voimme laskea”! (Ps. 40:5.) Rukouksistamme pitäisi näkyä myös, että ”pidämme mielessämme vankilakahleissa olevat, ikään kuin olisimme sidottuina heidän kanssaan”. Lisäksi meidän tulisi rukoilla maailmanlaajuisen veljesjoukon puolesta, erityisesti ”niiden, jotka ottavat johdon – – keskuudessamme”. On koskettavaa nähdä, miten Jehova vastaa yksimielisiin rukouksiimme. (Hepr. 13:3, 7.)

HE PYSYIVÄT USKOLLISINA

10. Mitä esimerkkejä meillä on Jumalan palvelijoista, jotka pysyivät uskollisina, ja mistä he saivat siihen tarvittavan voiman?

10 Heprealaiskirjeen 11. luvussa apostoli Paavali kuvailee koettelemuksia, joita monet nimeltä mainitsemattomat Jumalan palvelijat kestivät. Hän puhuu muun muassa uskon naisista, jotka menettivät poikiaan kuolemaan mutta saivat heidät myöhemmin takaisin ylösnousemuksen välityksellä. Sitten hän mainitsee, että jotkut toiset ”eivät ottaneet vastaan vapautusta millään lunnailla, jotta he saisivat paremman ylösnousemuksen”. (Hepr. 11:35.) Vaikkemme voikaan olla varmoja, ketkä Paavalilla oli mielessään, Nabot, Sakarja ja jotkut muut kivitettiin kuoliaaksi, koska he tottelivat Jumalaa ja tekivät hänen tahtonsa (1. Kun. 21:3, 15; 2. Aik. 24:20, 21). Danielilla ja hänen tovereillaan oli selvästikin tilaisuus ”ottaa vastaan vapautus”, sillä he olisivat voineet tinkiä periaatteistaan. Mutta koska he uskoivat Jumalan vahvistavan heitä, he pystyivät ”tukkimaan leijonien suut” ja ”ehkäisemään tulen voiman”. (Hepr. 11:33, 34; Dan. 3:16–18, 20, 28; 6:13, 16, 21–23.)

11. Mitä koettelemuksia jotkut profeetat kestivät uskonsa vuoksi?

11 Uskonsa vuoksi esimerkiksi profeetat Mikaja ja Jeremia ”kokivat koettelemuksensa ivailuissa ja – – vankiloissa”. Toiset, kuten Elia, ”vaeltelivat aavikoilla ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa”. He kaikki kestivät, koska he olivat täysin vakuuttuneita siitä, että heidän toivonsa toteutuisi. (Hepr. 11:1, 36–38; 1. Kun. 18:13; 22:24–27; Jer. 20:1, 2; 28:10, 11; 32:2.)

12. Kuka oli kaikkein paras esimerkki koettelemusten kestämisestä, ja mikä auttoi häntä siinä?

12 Kun Paavali oli kuvaillut monia uskon miehiä ja naisia, hän kohdisti huomion kaikkein parhaaseen esimerkkiin: Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Heprealaiskirjeen 12:2:ssa sanotaan: ”Sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” Meidän tulisi tosiaan ”ajatella – – tarkoin” esimerkkiä, jota Jeesus näytti uskon ilmaisemisesta  vaikeimmissa mahdollisissa koettelemuksissa. (Lue Heprealaiskirjeen 12:3.) Jeesuksen tavoin myös varhaiskristityt marttyyrit, kuten opetuslapsi Antipas, kieltäytyivät tinkimästä nuhteettomuudestaan (Ilm. 2:13). Heidät palkittaisiin ylösnousemuksella taivaalliseen elämään – jollakin vielä suuremmalla kuin olisi ”parempi ylösnousemus”, jota muinaiset uskon miehet odottivat (Hepr. 11:35). Jossakin vaiheessa sen jälkeen, kun Valtakunta oli perustettu vuonna 1914, kaikki kuolleet uskolliset voidellut herätettiin henkielämään taivaaseen, missä he tulevat hallitsemaan ihmiskuntaa Jeesuksen kanssa (Ilm. 20:4).

USKON ESIMERKKEJÄ NYKYAJALTA

13, 14. Mitä koettelemuksia Rudolf Graichen koki, ja mikä auttoi häntä kestämään?

13 Jeesuksen mallin mukaisesti miljoonat Jumalan palvojat keskittävät nykyään huomionsa heillä olevaan toivoon eivätkä anna koettelemusten heikentää uskoaan. Yksi esimerkki on Rudolf Graichen, joka syntyi Saksassa vuonna 1925. Hän muisteli raamatullisia kuvia, joita riippui hänen kotinsa seinillä, ja kirjoitti: ”Eräässä kuvassa oli susi ja karitsa, vohla ja leopardi, vasikka ja leijona – kaikki rauhassa ja pieni poika niitä johdattelemassa – –. Tällaiset kuvat tekivät minuun pysyvän vaikutuksen.”  (Jes. 11:6–9.) Vaikka natsien Gestapo ja myöhemmin kommunistinen Itä-Saksan Stasi vainosivat Rudolfia julmasti vuosikausien ajan, hän säilytti lujan uskonsa maanpäälliseen paratiisiin.

14 Rudolf koki myös muita kovia koettelemuksia: hänen rakas äitinsä kuoli pilkkukuumeeseen Ravensbrückin keskitysleirissä, ja hänen isänsä usko heikentyi siinä määrin, että hän allekirjoitti asiakirjan, jossa hän kielsi olevansa Jehovan todistaja. Vapauduttuaan vankilasta Rudolf sai palvella kierrosvalvojana, ja myöhemmin hänet kutsuttiin Gilead-kouluun. Hänet määrättiin lähetystyöhön Chileen, missä hän toimi taas kierrosvalvojana. Rudolfin koettelemukset eivät kuitenkaan olleet ohi. Vuosi sen jälkeen, kun hän oli mennyt naimisiin lähetystyöntekijänä toimineen Patsyn kanssa, heidän tyttövauvansa kuoli. Myöhemmin myös hänen rakas vaimonsa kuoli vain 43-vuotiaana. Rudolf kesti kaikki nämä koettelemukset. Korkeasta iästään ja terveysongelmistaan huolimatta hän palveli vakituisena tienraivaajana ja vanhimpana vielä silloinkin, kun hänen elämäkertansa julkaistiin Vartiotornissa 1.8.1997 sivuilla 20–25. [1]

15. Mitä esimerkkejä meillä on Jehovan todistajista, jotka ovat iloiten kestäneet vainoa nykyään?

15 Jehovan todistajat iloitsevat toivostaan ankarasta ja jatkuvasta vainosta huolimatta. Eritreassa, Singaporessa ja Etelä-Koreassa monet veljemme ja sisaremme ovat vangittuina, useimmiten siitä syystä, että he ovat totelleet Jeesuksen käskyä ja kieltäytyneet tarttumasta miekkaan (Matt. 26:52). Näiden satojen vankien joukossa ovat Isaac, Negede ja Paulos. Heitä on pidetty eritrealaisessa vankileirissä yli 20 vuotta! Nämä veljet ovat pysyneet uskollisina, vaikka heitä on pahoinpidelty eikä heidän ole annettu huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan tai mennä naimisiin. Kuten jw.org-verkkosivustoltamme voidaan huomata, heillä on kasvoillaan iloinen ilme, ja se osoittaa, että he ovat pitäneet uskonsa lujana. Jopa heidän vanginvartijansa ovat oppineet kunnioittamaan heitä.

Hyödytkö nykyisistä uskon esimerkeistä, joita on omassa seurakunnassasi? (Ks. kpl:t 15–16.)

16. Millä tavoin luja usko voi suojella sinua?

16 Useimpien Jehovan palvelijoiden ei ole tarvinnut kestää ankaraa vainoa. Heidän uskonkoetuksensa ovat olleet erilaisia. Monet ovat joutuneet kärsimään köyhyydestä, sisällissodista tai luonnonkatastrofeista. Toiset ovat Mooseksen ja patriarkkojen tavoin luopuneet mukavasta elämästä tai kunniasta ja maineesta, joita maailma tarjoaa. He taistelevat kovasti, jotteivät he luisuisi materialistiseen, itsekeskeiseen elämäntapaan. Minkä ansiosta he pystyvät tähän? He rakastavat Jehovaa ja uskovat lujasti siihen lupaukseen, että hän tulee korjaamaan kaikki vääryydet ja palkitsemaan uskolliset palvelijansa ikuisella elämällä vanhurskaassa uudessa maailmassa. (Lue psalmi 37:5, 7, 9, 29.)

17. Mitä olet päättänyt tehdä, ja mitä seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan?

17 Tämä artikkeli on auttanut meitä ymmärtämään, millä tavoin säännöllinen rukous ja Jumalan lupausten mietiskely pitävät uskomme vahvana. Vahva usko puolestaan auttaa meitä kestämään uskonkoetuksia samalla kun keskitämme huomiomme kristilliseen toivoomme, jonka toteutumisesta olemme täysin vakuuttuneita. Raamatussa olevaan uskon määritelmään sisältyy kuitenkin myös muita piirteitä, kuten seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan.

^ [1] (kpl 14) Ks. myös slovakialaisen Andrej Hanákin elämäkerta ”Toivoni on pysynyt kirkkaana koettelemuksista huolimatta”, joka julkaistiin Herätkää!-lehdessä 22.4.2002.