JEHOVA JUMALA kannustaa kristittyjä vaalimaan rauhaa ja olemaan rauhantekijöitä. Meillä kaikilla on oma osamme siinä, että Jehovan kansan keskuudessa vallitsee todellinen rauha. Sen ansiosta kristillinen seurakunta vetää puoleensa ihmisiä, jotka haluavat nauttia rauhasta ja karttaa ristiriitoja.

Esimerkiksi muuan madagaskarilainen poppamies pani merkille Jehovan todistajien keskuudessa vallitsevan sopusoinnun. Hän ajatteli, että jos hän joskus haluaisi liittyä johonkin uskontokuntaan, hän liittyisi Jehovan todistajiin. Myöhemmin hän hylkäsi spiritistiset tapansa ja alkoi järjestää avioliittoasioitaan Raamatun periaatteiden mukaisiksi, mikä vei kuukausia. Nyt tämä entinen poppamies palvoo Jehovaa, rauhan Jumalaa.

Tämän miehen tavoin tuhannet ihmiset joka vuosi löytävät kristillisestä seurakunnasta sen rauhan, jota he kipeästi kaipaavat. Raamattu kuitenkin varoittaa, että ”katkera mustasukkaisuus ja riidanhalu” voivat tuhota ystävyyssuhteita ja johtaa ongelmiin seurakunnassa. Onneksi Raamatussa on hyviä neuvoja siitä, miten välttää tällaisia ongelmia ja miten lujittaa rauhaa. Tarkastellaanpa kuitenkin ensin joitakin tosi elämän tilanteita.

ONGELMIA JA RATKAISUJA

”Minulla oli vaikeuksia tulla toimeen työkaverini kanssa, joka oli veli. Kerran kun huusimme toisillemme, kaksi miestä tuli paikalle ja kuuli tunteenpurkauksemme.” (CHRIS.)

”Eräs sisar, jonka kanssa minulla oli tapana käydä kentällä, lakkasi yhtäkkiä tekemästä sopimuksia kanssani. Sitten hän ei enää puhunut minulle mitään. Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä kaikki johtui.” (JANET.)

”Olin mukana kolmen hengen ryhmäpuhelussa. Yksi meistä sanoi lopettavansa puhelun, ja ajattelin, ettei hän enää ollut linjalla. Sen jälkeen sanoin hänestä jotain epäystävällistä, mutta hän ei ollutkaan lopettanut puhelua.” (MICHAEL.)

”Meidän seurakunnassa kahdella tienraivaajalla alkoi olla ongelmia keskenään. He moittivat toisiaan. Heidän nahistelullaan oli masentava vaikutus muihin.” (GARY.)

Sinusta voi tuntua, että nämä tapaukset eivät ole mitenkään vakavia. Jokainen niistä olisi kuitenkin voinut saada aikaan pitkäaikaista henkistä ja hengellistä vahinkoa. Onneksi noiden veljien ja sisarten välille palautui rauha, sillä he kaikki antoivat Raamatun opastaa heitä. Mitä Raamatun ohjeita he noudattivat?

 ”Älkää riidelkö matkalla.” (1. Moos. 45:24.) Joosef neuvoi näin veljiään, jotka lähtivät takaisin isänsä luo. Se oli viisas neuvo. Kun ihminen ei hallitse tunteitaan ja suuttuu helposti, hän voi saada toisetkin vihastumaan. Chris tajusi, että hänen heikkoutensa olivat ylpeys ja se, että hänen oli vaikea ottaa neuvoja vastaan. Hän halusi muuttua. Hän pyysi anteeksi veljeltä, jonka kanssa hän oli riidellyt, ja teki kovasti työtä itsensä hillitsemiseksi. Työkaveri huomasi, että Chris ponnisteli muuttuakseen, ja hänkin halusi tehdä muutoksia. Nyt he palvelevat yhdessä Jehovaa hyvillä mielin.

”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta.” (Sananl. 15:22.) Janet tajusi, että hänen täytyi sisäistää tämä Raamatun ajatus vielä paremmin. Hän päätti puhua sisarelle, joka ei enää käynyt hänen kanssaan kenttäpalveluksessa. Janet pyysi huomaavaisesti sisarta selittämään, mistä hän oli pahoittanut mielensä. Tunnelma oli aluksi hieman kireä, mutta vähitellen tilanne laukesi, kun he keskustelivat ongelmasta rauhallisesti. Sisar tajusi, että hän oli ymmärtänyt väärin erään asian, joka ei mitenkään liittynyt Janetiin. Hän pyysi anteeksi, ja he ovat taas hyvä tiimi palvellessaan yhdessä Jehovaa.

”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa.” (Matt. 5:23, 24.) Saatat muistaa tämän neuvon, jonka Jeesus antoi vuorisaarnassa. Michael oli aivan maassa, kun hän tajusi, miten ajattelematon ja epäystävällinen hän oli ollut. Hän yritti kaikin keinon palauttaa rauhan. Hän meni puhumaan veljelle, jota oli loukannut, ja pyysi nöyrästi anteeksi. Millaiset olivat tulokset? Michael kertoo: ”Veli antoi minulle mielellään anteeksi.” He ovat jälleen hyviä ystäviä.

”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan.” (Kol. 3:12–14.) Ystävällinen vanhin auttoi kahta pitkäaikaista tienraivaajaa miettimään seuraavia kysymyksiä: Onko meillä kahdella oikeus pahoittaa erimielisyyksillämme toisten mieli? Onko meillä todellakin jokin hyvä syy, jonka vuoksi emme voi sietää toisiamme ja jatkaa Jehovan palvelemista sovussa? He kuuntelivat vanhinta ja noudattivat hänen neuvoaan. Nyt he tulevat hyvin toimeen keskenään ja käyvät mielellään yhdessä kentällä.

Jos joku loukkaa sinua, on hyvä muistaa Kolossalaiskirjeen 3:12–14:ssä oleva Raamatun neuvo. Monet ovat todenneet, että nöyryys auttaa antamaan anteeksi ja  unohtamaan. Jos asia jää kuitenkin vaivaamaan mieltä, voisitko silloin noudattaa Matteuksen 18:15:ssä olevaa Jeesuksen neuvoa? Vaikka neuvo koskee varsinkin tilanteita, joissa joku on tehnyt vakavaa syntiä toista vastaan, sinun voi silti olla hyvä toimia tämän periaatteen mukaan. Mene veljesi tai sisaresi luokse ja yritä ystävällisesti ja nöyrästi sopia erimielisyys.

Raamatussa on muitakin käytännöllisiä ehdotuksia. Jotta niistä olisi sinulle apua, sinun täytyy ilmaista ”hengen hedelmää”, johon sisältyvät ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä” (Gal. 5:22, 23). Kuten öljy voitelee moottoria, nämä hyvät ominaisuudet vähentävät hankausta ja helpottavat sovinnon tekemistä.

ERILAISET PERSOONALLISUUDET RIKASTUTTAVAT SEURAKUNTAA

Kullakin meistä on oma ainutlaatuinen persoonallisuus. Se että olemme luonteeltamme erilaisia, on rikkaus ja tekee ystävyyssuhteista antoisia. Toisaalta luonne-erot voivat myös johtaa ristiriitoihin. Muuan kokenut vanhin kertoi seuraavan esimerkin: ”Jonkun, joka on ujo, voi olla vaikea olla hyvin ulospäin suuntautuneen ja kovaäänisen ihmisen seurassa. Tällainen erilaisuus ei ehkä tunnu kovin merkittävältä, mutta se voi johtaa suuriin ongelmiin.” Ajautuvatko kaksi hyvin erilaista ihmistä väistämättä törmäyskurssille? Ajattelehan esimerkiksi kahta apostolia. Millainen mielikuva sinulla on Pietarista? Ehkä pidät häntä ulospäin suuntautuneena ja impulsiivisena. Entä Johanneksesta? Saatat ajatella, että hänestä huokui rakkaus ja että hän harkitsi tarkkaan ennen kuin sanoi tai teki jotain. Voit olla oikeassa. Vaikuttaa siltä, että Pietari ja Johannes olivat aivan erilaiset luonteet, mutta siitä huolimatta heidän yhteistyönsä sujui hyvin (Apt. 8:14; Gal. 2:9). Nykyäänkin kristityt, joilla on erilainen  persoonallisuus, voivat työskennellä sopuisasti yhdessä.

Kenties seurakunnassasi on veli, jonka puhetapa ja käytös ärsyttävät sinua. Ymmärrät kuitenkin, että Jeesus kuoli hänen puolestaan ja että sinun tulee osoittaa rakkautta häntä kohtaan (Joh. 13:34, 35; Room. 5:6–8). Älä katkaise ystävyyssuhdettasi häneen äläkä välttele häntä vaan kysy sen sijaan itseltäsi: Tekeekö tämä veli jotain, mikä on selvästi Raamatun vastaista? Yrittääkö hän tahallaan aiheuttaa minulle harmia? Vai olemmeko vain erilaiset luonteet? Mistä hänen hyvistä ominaisuuksistaan voin ottaa oppia?

Viimeinen edellä mainituista kysymyksistä on avain hyviin ihmissuhteisiin. Jos joku ystävä on puhelias ja sinä olet hiljainen, ajattele, miten helppo hänen on aloittaa keskusteluja kenttäpalveluksessa. Pyydä häntä kanssasi kentälle ja ota hänestä mallia. Jos hän on antelias kun taas sinä olet luonteeltasi hieman pihi, pane merkille, millaista iloa saa, kun antaa omastaan iäkkäille, sairaille ja muille avun tarpeessa oleville. Vaikka veli tai sisar olisi kovin erilainen kuin sinä, suhteenne voi parantua, kun keskityt hänen hyviin puoliinsa. Teistä ei välttämättä tule ylimpiä ystäviä, mutta voitte päästä lähemmäksi toisianne ja edistätte rauhaa välillänne ja koko seurakunnassa.

Euodialla ja Syntykellä oli ehkä hyvin erilainen tapa hoitaa asioita, tai he saattoivat olla vastakkaiset luonteet. Silti apostoli Paavali kehotti heitä ”olemaan samaa mieltä Herrassa” (Fil. 4:2). Teetkö sinäkin työtä saman päämäärän hyväksi ja pidätkö tavoitteenasi edistää rauhaa?

ÄLÄ JÄTÄ ERIMIELISYYKSIÄ SELVITTÄMÄTTÄ

Kukkapenkissä rehottavien rikkaruohojen tavoin kielteiset tunteet toisia kohtaan todennäköisesti voimistuvat, ellemme kitke niitä pois. Kun katkeruus valtaa kristityn  mielen, jopa koko seurakunnan henki voi kärsiä. Jos rakastamme Jehovaa ja veljiämme, teemme kaikkemme, etteivät henkilökohtaiset erimielisyydet häiritse Jumalan kansan rauhaa.

Jos olet nöyrä ja pyrit saamaan aikaan rauhan, lopputulos voi olla erinomainen.

Kun erimielisyyksiä selvittäessämme pidämme tavoitteena rakentaa rauhaa, lopputulos voi olla erinomainen. Muuan Jehovan todistaja -sisar kertoo oman kokemuksensa: ”Minusta tuntui, että eräs sisar kohteli minua kuin lasta. Se vaivasi minua suunnattomasti. Ärsyynnyin yhä enemmän ja aloin olla hänelle tyly. Ajattelin, että koska hän ei kerran kunnioita minua, minäkään en kunnioita häntä.”

Sitten tämä todistaja alkoi miettiä omaa toimintaansa. ”Näin omat puutteeni ja olin pettynyt itseeni. Tajusin, että minun oli muutettava ajatteluani. Rukoilin Jehovaa asian johdosta ja ostin sitten sisarelle pienen lahjan ja kirjoitin kortin, jossa pyysin anteeksi huonoa asennettani. Halasimme toisiamme ja päätimme unohtaa koko jutun. Meillä ei sen jälkeen ole ollut enää ongelmia.”

Ihmiset kaipaavat kipeästi rauhaa. Mutta kun heidän asemaansa uhataan ja heidän ylpeytensä joutuu koetukselle, he alkavat usein käyttäytyä tavalla, joka ei rakenna rauhaa. Tämä pitää paikkansa monista, jotka eivät palvele Jehovaa. Jehovan nimelle otetun kansan keskuudessa tulisi sitä vastoin vallita rauha ja yksimielisyys. Paavali kirjoitti Jehovan hengen ohjauksessa: ”Minä – – hartaasti pyydän teitä vaeltamaan sen kutsumisen arvon mukaisesti, jolla teidät kutsuttiin, täydessä nöyrämielisyydessä ja lempeydessä, pitkämielisyydessä, kestäen toisianne rakkaudessa, pyrkien hartaasti säilyttämään hengen ykseyden rauhan yhdistävässä siteessä.” (Ef. 4:1–3.) Tämä ”rauhan yhdistävä side” on korvaamattoman arvokas. Haluamme varmasti vahvistaa sitä ja selvittää kaikki erimielisyydet, joita keskuudessamme saattaa syntyä.