Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

VARTIOTORNI (TUTKITTAVA) HUHTIKUU 2016

Uskollisuus johtaa Jumalan hyväksyntään

Uskollisuus johtaa Jumalan hyväksyntään

”Olkaa niiden jäljittelijöitä, jotka perivät lupaukset uskon ja kärsivällisyyden välityksellä.” (HEPR. 6:12)

LAULUT: 86, 54

1, 2. Minkä haasteen Jefta ja hänen tyttärensä kohtasivat?

PIINAAVA odotus on ohi. Nuori nainen on helpottunut nähdessään isänsä palaavan turvallisesti taistelusta, ja hän kiiruhtaa tervehtimään tätä ja iloitsee tämän hämmästyttävästä voitosta. Sen sijaan että isä liittyisi mukaan lauluun ja tanssiin, hän repäisee taistelun tahrimat vaatteensa ja huudahtaa: ”Voi, tyttäreni! Sinä olet totisesti painanut minut maahan.” Sitten hän lausuu sanat, jotka johtavat pysyvään muutokseen ja murskaavat hänen tyttärensä unelmat ja toiveet normaalista elämästä. Nuori nainen kuitenkin esittää epäröimättä kauniin vastauksen, jossa hän rohkaisee isäänsä täyttämään Jehovalle annetun lupauksen. Hänen sanoistaan kuvastuu hänen suuri uskonsa. Hän luottaa siihen, että mitä ikinä Jehova pyytääkin, se koituu hänen parhaakseen. (Tuom. 11:34–37.) Isän sydän on pakahtua ylpeydestä, sillä hän tietää, että tyttären valmius tukea hänen ratkaisuaan tuo Jehovan hyväksymyksen hymyn.

2 Jefta ja hänen jumalaapelkäävä tyttärensä luottivat Jehovan tapaan hoitaa asiat silloinkin kun se oli heille vaikeaa. He  olivat varmoja, että Jumalan hyväksyntä oli minkä tahansa uhrauksen arvoinen.

3. Miksi Jeftan ja hänen tyttärensä esimerkki voi olla meille hyödyksi nykyään?

3 Tiedämme, ettei aina ole helppoa pysyä uskollisena Jehovalle. Meidän täytyy ”ryhtyä ankaraan taisteluun – – uskon puolesta” (Juud. 3). Siksi meidän on hyödyllistä tarkastella haasteita, jotka Jefta ja hänen tyttärensä kohtasivat menestyksellisesti. Miten he säilyttivät uskollisuutensa Jehovaa kohtaan?

USKOLLISIA HUOLIMATTA MAAILMAN VAIKUTUKSESTA

4, 5. a) Minkä käskyn Jehova antoi israelilaisille heidän astuessaan Luvattuun maahan? b) Mitä israelilaisille psalmin 106 mukaan tapahtui heidän tottelemattomuutensa vuoksi?

4 Jefta ja hänen tyttärensä näkivät joka päivä, miten tuhoisat seuraukset uskottomuudesta Jehovaa kohtaan on. Melkein 300 vuotta aiemmin heidän esi-isiensä oli käsketty tuhota kaikki Luvatun maan pakana-asukkaat (5. Moos. 7:1–4). Koska israelilaiset eivät totelleet, monet heistä omaksuivat kanaanilaisten syntisiä tapoja ja joutuivat epäjumalanpalvonnan ja moraalittomuuden ansaan. (Lue psalmi 106:34–39.)

5 Tällainen kapinointi toi israelilaisille Jehovan epäsuosion. Hän ei enää suojellut heitä heidän vihollisiltaan. (Tuom. 2:1–3, 11–15; Ps. 106:40–43.) Jumalaapelkääville perheille on täytynyt olla hyvin haastavaa pysyä uskollisena Jehovalle noina vaikeina vuosina! Raamattu kuitenkin osoittaa, että jotkut säilyttivät uskollisuutensa. Esimerkiksi Jefta ja hänen tyttärensä sekä Elkana, Hanna ja Samuel olivat päättäneet saada Jumalan hyväksynnän (1. Sam. 1:20–28; 2:26).

6. Miten maailma pyrkii vaikuttamaan meihin nykyään, ja mitä meidän täytyy tehdä?

6 Me elämme maailmassa, jossa ihmiset ajattelevat ja toimivat samansuuntaisesti kuin muinaiset kanaanilaiset: he ihannoivat seksiä, väkivaltaa ja rahaa. Jehova on antanut meille selviä varoituksia – samoin kuin hän antoi israelilaisille – suojellakseen meitä maailman vaikutukselta. Otammeko opiksemme israelilaisten virheistä? (1. Kor. 10:6–11.) Meidän täytyy pyrkiä poistamaan elämästämme pienimmätkin häivähdykset kanaanilaisesta ajattelutavasta (Room. 12:2). Olemmeko olleet tässä uskollisia?

USKOLLINEN HUOLIMATTA PETTYMYKSISTÄ

7. a) Millaista kohtelua Jefta sai osakseen läheisiltään? b) Miten Jefta toimi?

7 Jeftan päivinä israelilaisten tottelemattomuus johti siihen, että filistealaiset ja ammonilaiset orjuuttivat heidät (Tuom. 10:7, 8). Jeftan vaikeudet eivät kuitenkaan johtuneet yksinomaan viholliskansoista vaan myös hänen omista veljistään ja Israelin johtajista. Kateus ja viha saivat hänen velipuolensa ajamaan hänet pois ja laittomasti riistämään häneltä hänelle kuuluvan esikoispojan perinnön. (Tuom. 11:1–3.) Hengellisenä miehenä Jefta ei antanut heidän julman käytöksensä ohjata omaa asennettaan. Hän ei kostonhimoisesti sivuuttanut kansan vanhinten avunpyyntöä vaan tuli heidän avukseen (Tuom. 11:4–11). Mikä saattoi vaikuttaa Jeftan suhtautumiseen?

8, 9. a) Mistä Mooseksen lain periaatteista saattoi olla Jeftalle apua? b) Mikä oli Jeftalle kaikkein tärkeintä?

8 Sen lisäksi että Jefta oli väkevä soturi, hän oli hyvin perehtynyt siihen, miten Jumala oli menetellyt kansansa suhteen. Perusteellinen Israelin historian tuntemus auttoi Jeftaa näkemään selvästi, mikä oli oikein ja mikä väärin Jehovan silmissä. (Tuom. 11:12–27.) Mooseksen lakiin sisältyvät jumaliset periaatteet muovasivat Jeftan ajattelua samoin  kuin hänen sydäntään. Hän tiesi, että Jehova ei hyväksynyt kaunan kantamista vaan odotti palvojiensa rakastavan toinen toistaan. Lain mukaan israelilainen ei myöskään saanut jättää huomiotta toisen tarpeita, ei edes ”vihamiehensä”. (Lue 2. Mooseksen kirjan 23:5; 3. Mooseksen kirjan 19:17, 18.)

9 Jeftan menettelyyn saattoivat vaikuttaa myös sellaiset hyvät esimerkit kuin Joosef, joka osoitti armoa veljilleen, vaikka ”he alkoivat vihata häntä” (1. Moos. 37:4; 45:4, 5). Tällaisten esimerkkien miettiminen auttoi Jeftaa valitsemaan Jehovaa miellyttävän toimintatavan. Vaikka hänen veljiensä käytös epäilemättä loukkasi häntä syvästi, hän ei lakannut palvelemasta Jehovaa ja hänen kansaansa (Tuom. 11:9). Jehovan nimen puolesta taisteleminen oli Jeftalle tärkeämpää kuin henkilökohtaiset erimielisyydet. Hän oli päättänyt pysyä uskollisena Jehovalle, ja siitä oli hyvät tulokset sekä hänelle itselleen että toisille. (Hepr. 11:32, 33.)

10. Millä tavoin jumaliset periaatteet voivat auttaa meitä toimimaan oikein?

10 Annammeko me Jeftan esimerkin koskettaa sydäntämme? Ehkä jotkut kristityt veljet ovat tuottaneet meille pettymyksen tai kohdelleet meitä huonosti. Emme saa antaa sen estää meitä käymästä seurakunnan kokouksissa tai palvelemasta Jehovaa ja viettämästä aikaa seurakuntalaisten kanssa. Jumalisten periaatteiden avulla mekin voimme Jeftan tavoin päästä voitolle vaikeista olosuhteista ja vaikuttaa ympäristöömme myönteisesti. (Room. 12:20, 21; Kol. 3:13.)

ALTIS UHRAUSTEN TEKEMINEN ILMAISEE USKOMME

11, 12. Minkä juhlallisen lupauksen Jefta teki, ja mitä hän sillä tarkoitti?

11 Jefta ymmärsi, että hän tarvitsisi Jumalan apua voidakseen vapauttaa Israelin ammonilaisten käsistä. Hän lupasi, että jos Jehova antaisi hänelle voiton, hän uhraisi Jehovalle ”polttouhriksi” ensimmäisen ihmisen, joka hänen palattuaan taistelusta tulisi ulos hänen talostaan (Tuom. 11:30, 31). Mitä tällä uhrilla tarkoitettiin?

12 Ihmisten uhraaminen on Jehovalle vastenmielistä. On siksi selvää, ettei Jeftalla ollut mielessään kirjaimellinen ihmisuhri. (5. Moos. 18:9, 10.) Mooseksen lain alaisuudessa polttouhri annettiin kokonaan Jehovalle, joten Jefta ilmeisesti tarkoitti, että hän vihkisi tuon ihmisen Jumalan yksinomaiseen palvelukseen – palvelemaan tabernaakkelissa lopun ikäänsä. Jehova hyväksyi Jeftan lupauksen ja siunasi häntä antamalla hänen lyödä ja alistaa viholliset. Jefta saikin heistä murskavoiton. (Tuom. 11:32, 33.) Mutta kenet hän antaisi ”polttouhriksi” Jumalalle?

13, 14. Mitä Tuomarien kirjan 11:35:ssä olevat Jeftan sanat paljastavat hänen uskostaan?

13 Palauta mieleesi tämän kirjoituksen alussa kuvailtu tilanne. Kun Jefta palaa taistelusta, ulos häntä vastaan tulee hänen rakas tyttärensä, hänen ainoa lapsensa! Nyt Jeftan usko joutuu koetukselle. Pitääkö hän sanansa ja antaako hän tyttärensä palvelemaan lopun ikäänsä tabernaakkelissa?

14 Varmastikin juuri jumaliset periaatteet ohjasivat jälleen Jeftaa tekemään oikean valinnan. Ehkä hän muisti 2. Mooseksen kirjan 23:19:n, jossa israelilaisia kehotettiin alttiuteen, antamaan Jehovalle parhaansa. Laissa oli myös säädetty, että kun joku teki juhlallisen lupauksen, hän oli velvollinen täyttämään sen. Siinä sanottiin: ”Mikäli mies tekee Jehovalle juhlallisen lupauksen – – hän ei saa rikkoa sanaansa. Hänen tulee tehdä kaiken sen mukaan, mikä hänen  suustaan on lähtenyt.” (4. Moos. 30:2.) Samoin kuin uskollisella Hannalla, joka eli luultavasti samoihin aikoihin, Jeftalla oli velvollisuus täyttää juhlallinen lupauksensa, vaikka hän tiesi, mitä se merkitsisi hänelle itselleen ja hänen tyttärelleen. Hänellä ei ollut muita lapsia, joten tytär oli hänen ainoa toivonsa jälkeläisestä, joka säilyttäisi hänen nimensä ja perintönsä Israelissa (Tuom. 11:34). Jefta kuitenkin sanoo Tuomarien kirjan 11:35:n loppuosassa: ”Minä olen avannut suuni Jehovalle enkä voi perääntyä.” Koska Jefta säilytti uskollisuutensa, vaikka se vaati suuria henkilökohtaisia uhrauksia, hän sai Jumalan hyväksynnän ja siunauksen. Olisitko sinä tehnyt samanlaisen valinnan?

15. Minkä juhlallisen lupauksen monet meistä ovat tehneet, ja miten voimme osoittautua uskollisiksi?

15 Vihkiytyessämme Jehovalle lupasimme juhlallisesti, että tekisimme varauksetta hänen tahtonsa. Tiesimme, että eläminen tämän lupauksen mukaan vaatisi uhrautuvaisuutta. Alttiutemme joutuu kuitenkin koetukselle erityisesti silloin, kun meitä pyydetään tekemään jotakin, mikä ei aluksi miellytä meitä. Kun teemme tällaisia uhrauksia ja palvelemme Jumalaa tavalla, joka vie meidät pois mukavuusalueeltamme, osoitamme olevamme uskollisia. Tästä koituvat siunaukset ovat aina paljon suurempia kuin mitkä tahansa tekemämme uhraukset, ovatpa ne miten tuskallisia tahansa (Mal. 3:10). Mutta mitä tapahtui Jeftan tyttärelle?

Miten voimme ilmaista samankaltaista uskoa kuin Jefta ja hänen tyttärensä? (Ks. kpl:t 16, 17.)

16. Miten Jeftan tytär reagoi isänsä lupaukseen? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

16 Jeftan tyttären ei varmastikaan ollut helppo hyväksyä sitä, mitä hänen isänsä lupauksesta seuraisi. Se oli erilainen kuin Hannan juhlallinen lupaus vihkiä poikansa Samuel palvelemaan tabernaakkelissa nasiirina (1. Sam. 1:11). Nasiiri pystyi menemään naimisiin ja perustamaan perheen. Jeftan tyttärestä taas tulisi ”kokonaispolttouhri”, joten hänen täytyisi luopua näistä iloista  (Tuom. 11:37–40). Voittoisan sotapäällikön ja Israelin johtajan tyttärenä hänet olisi voitu antaa vaimoksi maan parhaalle miehelle. Mutta nyt hänestä tulisi vaatimaton palvelija tabernaakkeliin. Miten tämä nuori nainen reagoi? Hän osoitti asettavansa Jehovan palveluksen etusijalle ja sanoi: ”Isäni, jos olet avannut suusi Jehovalle, niin tee minulle niin kuin suusi on esittänyt.” (Tuom. 11:36.) Voidakseen edistää tosi palvontaa hän tukahdutti luonnollisen halunsa saada aviomies ja lapsia. Miten voisimme jäljitellä hänen uhrautuvaa asennettaan?

17. a) Millä tavoin voimme jäljitellä Jeftan ja hänen tyttärensä uskoa? b) Miten Heprealaiskirjeen 6:10–12:n sanat kannustavat sinua uhrautuvaisuuteen?

17 Tuhannet nuoret kristityt miehet ja naiset ovat valmiita luopumaan avioliitosta tai lasten hankkimisesta – ainakin toistaiseksi – voidakseen palvella Jehovaa täysipainoisesti. Myös iäkkäämmät saattavat uhrata aikaa, jonka he voisivat muuten käyttää lastensa ja lastenlastensa seurassa. Sen sijaan he saattavat omistaa tuon ajan teokraattisten rakennushankkeiden parissa työskentelemiseen, Valtakunnan julistajien koulun käymiseen tai palvelemiseen alueilla, joilla tarvitaan kipeästi julistajia. Jotkut tinkivät omista kiinnostuksen kohteistaan voidakseen lisätä palvelusta muistonvieton aikoihin. Tällainen kokosydäminen palvelus tuo syvää iloa Jehovalle, eikä hän koskaan unohda heidän työtään ja sitä rakkautta, jota he ovat osoittaneet häntä kohtaan. (Lue Heprealaiskirjeen 6:10–12.) Olisiko sinun mahdollista tehdä uhrauksia voidaksesi palvella Jehovaa entistä täydemmin?

OPETUKSIA MEILLE

18, 19. Mitä olemme oppineet Jeftaa ja hänen tytärtään koskevasta Raamatun kertomuksesta, ja miten voimme jäljitellä heitä?

18 Vaikka Jeftan elämä oli täynnä haasteita, hän antoi Jehovan ajattelun opastaa ratkaisujen teossa. Hän torjui ympärillä olevan maailman vaikutuksen. Vaikka toiset aiheuttivat hänelle katkeria pettymyksiä, se ei heikentänyt hänen päätöstään pysyä uskollisena. Uhraukset, jotka hän ja hänen tyttärensä olivat valmiita tekemään, johtivat suuriin siunauksiin, sillä Jehova käytti heitä kumpaakin puhtaan palvonnan edistämisessä. Vaikka muut luopuivat tuohon aikaan Jumalan normeista, Jefta ja hänen tyttärensä pitivät niistä kiinni.

19 Raamattu kehottaa meitä olemaan ”niiden jäljittelijöitä, jotka perivät lupaukset uskon ja kärsivällisyyden välityksellä” (Hepr. 6:12). Voimme olla kuin Jefta ja hänen tyttärensä, jos elämme sopusoinnussa sen perustotuuden kanssa, jota heidän elämänsä korostaa: uskollisuus johtaa Jumalan hyväksyntään.