”Onnellinen on se kansakunta, jonka Jumala on Jehova, kansa, jonka hän on valinnut perinnökseen.” (PS. 33:12)

LAULUT: 40, 50

1. Miksi Jehovalla on omistusoikeus kaikkeen? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

JEHOVA omistaa kaiken! Hänelle kuuluvat ”taivaat, jopa taivasten taivaat, maa ja kaikki, mitä siinä on” (5. Moos. 10:14; Ilm. 4:11). Koska Jehova on luonut ihmiset, me kaikki olemme Jehovan omaisuutta (Ps. 100:3). Läpi ihmiskunnan historian Jumala on kuitenkin valinnut omakseen joitakin ihmisryhmiä erikoismerkityksessä.

2. Ketkä ovat Raamatun mukaan kuuluneet Jehovalle aivan erityisellä tavalla?

2 Esimerkiksi psalmissa 135 sanotaan, että muinaisessa Israelissa eläneet uskolliset Jehovan palvelijat olivat hänen ”erikoisomaisuuttaan” (Ps. 135:4). Hoosean kirjassa ennustettiin, että myös jotkut ei-israelilaiset tulisivat Jehovan kansaksi (Hoos. 2:23). Hoosean ennustus täyttyi, kun Jehova alkoi valita ei-juutalaisia tuleviksi Kristuksen hallitsijatovereiksi (Apt. 10:45; Room. 9:23–26). Pyhällä hengellä voidelluilla kristityillä on toivo elää taivaassa, ja heistä muodostuu ”pyhä kansakunta”, joka on aivan poikkeuksellisella tavalla Jehovan ”erikoisomaisuutta” (1. Piet. 2:9, 10). Useimmilla uskollisilla kristityillä on nykyään toivo elää ikuisesti maan päällä, ja Jehova kutsuu heitäkin ”kansakseen” ja ”valituikseen” (Jes. 65:22).

3. a) Keillä on nykyään erikoissuhde Jehovaan? b) Mihin tässä kirjoituksessa paneudutaan?

 3 Nykyään ”pieni lauma”, jolla on toivo elää taivaassa, ja ”muut lampaat”, joilla on toivo elää maan päällä, muodostavat ”yhden lauman”, Jehovalle hyvin arvokkaan kansan (Luuk. 12:32; Joh. 10:16). Haluamme varmasti osoittaa Jehovalle, miten paljon arvostamme erikoissuhdettamme häneen. Tässä kirjoituksessa paneudutaan erilaisiin tapoihin, joilla voimme ilmaista kiitollisuutemme Jehovalle tästä suuresta kunniasta.

VIHIMME ELÄMÄMME JEHOVALLE

4. Mikä on yksi tapa, jolla voimme kiittää Jehovaa suhteestamme häneen, ja mitä samankaltaista Jeesus teki?

4 Osoitamme arvostuksemme Jehovaa kohtaan vihkiytymällä hänelle koko sydämestämme. Kun menemme kasteelle, tunnustamme virallisesti toisten edessä, että Jehova omistaa meidät ja että haluamme totella häntä (Hepr. 12:9). Jeesus teki jotain samankaltaista, kun hänet kastettiin. Hän ikään kuin sanoi Jehovalle: ”Sinun tahtosi, oi Jumalani, minä teen mielelläni.” (Ps. 40:7, 8.) Hän tarjoutui tekemään Jehovan tahdon, vaikka hän oli syntymästään lähtien kuulunut Jehovalle vihkiytyneeseen kansaan.

5, 6. a) Miten Jehova suhtautui Jeesuksen kasteeseen? b) Havainnollista sitä, miksi Jehova arvostaa vihkiytymistämme, vaikka hän omistaa jo kaiken.

5 Miltä Jehovasta tuntui, kun Jeesus kastettiin? Raamattu kertoo: ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja tulevan hänen päälleen. Katso! Taivaista kuului myös ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.’ ” (Matt. 3:16, 17.) Jeesus kuului jo taivaalliselle Isälleen. Silti Jehova oli iloinen nähdessään, että hänen Poikansa halusi käyttää elämänsä hänen tahtonsa tekemiseen. Jehova on mielissään myös siitä, että me vihkiydymme hänelle, ja hän siunaa meitä (Ps. 149:4).

6 Voimmeko antaa jotain Jehovalle, jos hän kerran jo omistaa kaiken? Kuvitellaanpa, että mies on istuttanut puutarhaansa paljon kauniita kukkia. Eräänä päivänä hänen pieni tyttärensä poimii yhden kukista ja antaa sen hänelle lahjaksi. Eikö kukka jo kuulunut isälle? Miten tyttö voi antaa isälle jotain, minkä tämä jo omistaa? Tällaiset kysymykset eivät tulisi rakastavalle isälle mieleenkään. Sen sijaan hän ottaisi lahjan mielellään vastaan, koska se kertoo hänen tyttärensä rakkaudesta. Tyttäreltä saatu kukka olisi hänelle varmasti arvokkaampi kuin mikään muu puutarhan kukka. Jehovakin on iloinen, kun annamme koko elämämme hänelle omasta vapaasta tahdostamme (2. Moos. 34:14).

7. Miten Malakia auttoi ymmärtämään Jehovan tunteita niitä kohtaan, jotka palvelevat häntä halukkaasti?

7 Lue Malakian 3:16. Jos et ole vielä vihkiytynyt Jehovalle ja käynyt kasteella, mieti, miten tärkeä tämä askel on. Kuuluit tietenkin kaikkien muiden ihmisten tavoin Jehovalle jo silloin, kun elämäsi alkoi. Ajattele kuitenkin, miten mielissään Jehova on siitä, että tunnustat hänen hallitusvaltansa ja siksi vihkiydyt hänelle ja teet hänen tahtonsa (Sananl. 23:15). Jehova panee merkille ne, jotka palvelevat häntä halukkaasti, ja kirjoittaa heidän nimensä ”muistokirjaansa”.

8, 9. Mitä Jehova odottaa niiltä, joiden nimet on kirjoitettu hänen ”muistokirjaansa”?

8 Meidän täytyy tehdä jotain sen hyväksi, että nimemme pysyisi Jehovan  ”muistokirjassa”. Malakia sanoi, että meidän tulee pelätä Jehovaa ja ajatella hänen nimeään. Jos palvoisimme ketä tai mitä tahansa muuta kuin Jehovaa, nimemme pyyhittäisiin pois hänen kuvaannollisesta elämän kirjastaan (2. Moos. 32:33; Ps. 69:28).

9 Jehovalle vihkiytymiseen sisältyy siis paljon muutakin kuin se, että lupaamme tehdä hänen tahtonsa ja menemme kasteelle. Nämä askeleet otamme vain kerran, mutta Jehovan palvonta jatkuu päivästä päivään. Kun olemme asettuneet Jehovan puolelle, meidän täytyy osoittaa tottelevaisuutemme hänelle nyt ja läpi elämän (1. Piet. 4:1, 2).

TORJUMME MAAILMALLISET HALUT

10. Miten Jehovan palvelijat ja muut ihmiset eroavat toisistaan?

10 Edellisessä kirjoituksessa käsiteltiin Raamatun kertomuksia Kainista, Salomosta ja Israelin kansasta. He kaikki tunnustautuivat Jehovan palvelijoiksi, mutta heidän palvontansa oli kaikkea muuta kuin kokosydämistä. Kuten nämä esimerkit osoittavat, Jehovalle kuuluminen merkitsee paljon muutakin kuin sitä, että sanomme palvovamme häntä. Meidän täytyy asettua vankasti sen puolelle, mikä on hyvää, ja torjua se, mikä on pahaa (Room. 12:9). Sen jälkeen kun Malakia puhui ”muistokirjasta”, Jehova sanoi, että ”vanhurskaan ja jumalattoman välillä, Jumalaa palvelevan ja häntä palvelemattoman välillä” tulisi olemaan selvä ero (Mal. 3:18).

11. Miksi meistä pitäisi näkyä selvästi, että palvomme Jehovaa?

11 Arvostuksemme sitä kohtaan, että Jehova on valinnut meidät kansakseen, tulisi näkyä muille. Hengellisen edistymisemme tulisi ”olla ilmeinen kaikille”. (1. Tim. 4:15; Matt. 5:16.) Kysy itseltäsi: Pystyvätkö toiset näkemään, että olen koko sydämestäni uskollinen Jehovalle? Etsinkö tilaisuuksia kertoa, että olen Jehovan todistaja? Jehova olisi varmasti hyvin murheellinen, jos meitä hävettäisi kertoa toisille, että kuulumme hänelle. (Ps. 119:46; lue Markuksen 8:38.)

Näkyykö elämäntavastasi selvästi, että olet Jehovan todistaja? (Ks. kpl:t 12–13.)

12, 13. Miksi jotkut Jehovan todistajat eivät erotu selvästi maailman ihmisistä?

12 Ikävä kyllä ”maailman henki” on vaikuttanut  joihinkin Jumalan palvelijoihin, ja ero heidän ja maailman ihmisten välillä on hämärtynyt (1. Kor. 2:12). Maailman henki saa ihmisen keskittymään ”lihan haluihin” (Ef. 2:3). Vaikka olemme saaneet paljon pukeutumista ja ulkoasua koskevia neuvoja, jotkut suosivat kristityille sopimattomia tyylejä. He käyttävät tiukkoja ja paljastavia vaatteita jopa hengellisissä tilaisuuksissa. Tai heidän hiustyylinsä saattaa olla huomiota herättävä ja äärimmäisyyksiin menevä (1. Tim. 2:9, 10). Kun he ovat muiden ihmisten joukossa, voi olla vaikea erottaa, kuuluvatko he Jehovalle vai ovatko he ”maailman ystäviä” (Jaak. 4:4).

13 On muitakin alueita, joilla kaikki todistajat eivät ole torjuneet maailman vaikutusta. Jotkut ovat juhlissa ollessaan tanssineet ja käyttäytyneet kristityille sopimattomalla tavalla. Toiset ovat julkaisseet sosiaalisessa mediassa sellaisia kuvia itsestään ja sellaisia kommentteja, jotka eivät ole hengelliselle ihmiselle sopivia. Heitä ei välttämättä ole jouduttu ojentamaan seurakunnassa mistään vakavasta synnistä, mutta he voivat vaikuttaa kielteisesti veljiin ja sisariin, jotka pyrkivät olemaan erilaisia kuin maailman ihmiset. (Lue 1. Pietarin kirjeen 2:11, 12.)

Älä anna niiden, jotka eivät ole vankasti Jehovan puolella, vaikuttaa itseesi.

14. Miten voimme suojella erikoissuhdettamme Jehovaan?

14 Maailma lietsoo ihmisissä ”lihan halua ja silmien halua ja elämän varallisuuden komeilevaa näyttämistä” (1. Joh. 2:16). Mutta koska me kuulumme Jehovalle, meidän tulee ”torjua jumalattomuus ja maailmalliset halut ja elää nykyisessä asiainjärjestelmässä tervemielisesti ja vanhurskaasti ja jumalista antaumusta osoittaen” (Tit. 2:12). Koko elämäntavastamme – kuten puheestamme, pukeutumisestamme ja ulkoasustamme, työmoraalistamme sekä suhtautumisestamme syömiseen ja juomiseen – tulisi näkyä selvästi, että olemme Jehovan palvelijoita. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 10:31, 32.)

”HELLITTÄMÄTTÖMÄN HARRAS RAKKAUS TOISIAMME KOHTAAN”

15. Miksi meidän tulee kohdella toisia kristittyjä ystävällisesti ja rakkautta osoittaen?

15 Arvostuksemme Jehovan ystävyyttä kohtaan näkyy siitä, miten kohtelemme  toisia kristittyjä. Myös veljemme ja sisaremme kuuluvat Jehovalle. Jos muistamme tämän, kohtelemme heitä aina ystävällisesti ja osoitamme heitä kohtaan rakkautta (1. Tess. 5:15). Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:35.)

16. Mikä Mooseksen laista otettu esimerkki havainnollistaa Jehovan tunteita hänen kansaansa kohtaan?

16 Seuraava esimerkki auttaa ymmärtämään, miten meidän tulisi kohdella toisia seurakunnan jäseniä. Jehovan temppelissä olevia välineitä oli tarkoitus käyttää ainoastaan hänen palvonnassaan. Ne oli vihitty eli asetettu erilleen tähän tarkoitukseen. Mooseksen laissa oli yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten näistä välineistä tuli huolehtia, ja ohjeiden rikkojia rangaistiin kuolemalla. (4. Moos. 1:50, 51.) Jos Jehova oli näin kiinnostunut hänen palvontaansa omistetuista elottomista välineistä, eikö hän ole vielä paljon kiinnostuneempi uskollisista palvelijoistaan, jotka hän on valinnut omaksi kansakseen? Erään kerran Jehova sanoi kansalleen: ”Joka koskee teihin, se koskee silmäterääni.” (Sak. 2:8.)

17. Mihin Jehova kiinnittää huomiota?

17 Malakia kertoi, että Jehova ”kiinnittää huomiota ja kuuntelee”, kun hänen palvelijansa ovat tekemisissä toistensa kanssa (Mal. 3:16). Hän tosiaan ”tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle” (2. Tim. 2:19). Jehova on selvillä kaikesta, mitä teemme ja sanomme (Hepr. 4:13). Jos kohtelemme veljiämme ja sisariamme epäystävällisesti, hän ”kiinnittää huomiota ja kuuntelee”. Jos taas olemme toisiamme kohtaan vieraanvaraisia, anteliaita, anteeksiantavaisia ja ystävällisiä, voimme olla varmoja, että Jehova panee myös sen merkille (Hepr. 13:16; 1. Piet. 4:8, 9).

”JEHOVA EI HYLKÄÄ KANSAANSA”

18. Miten voimme osoittaa Jehovalle kiitollisuutemme siitä, että kuulumme hänen kansaansa?

18 Haluamme varmasti osoittaa Jehovalle, miten kiitollisia olemme siitä, että meillä on kunnia kuulua hänen kansaansa. Ymmärrämme, että meidän on viisasta tunnustaa hänen omistusoikeutensa meihin vihkiytymällä hänelle vapaaehtoisesti. Vaikka elämme ”kieron ja vääristyneen sukupolven keskuudessa”, haluamme ihmisten näkevän, että olemme ”moitteettomia ja viattomia” ja ”loistamme valaisijoina maailmassa” (Fil. 2:15). Torjumme päättäväisesti kaikenlaisen pahuuden (Jaak. 4:7). Lisäksi rakastamme ja kunnioitamme toisia kristittyjä, koska hekin kuuluvat Jehovalle (Room. 12:10).

19. Miten Jehova palkitsee ne, jotka kuuluvat hänelle?

19 Raamattu lupaa: ”Jehova ei hylkää kansaansa.” (Ps. 94:14.) Tämä lupaus pitää ehdottomasti paikkansa riippumatta siitä, millaisia vaikeuksia kohtaamme. Edes kuolema ei voi erottaa meitä Jehovan rakkaudesta. (Room. 8:38, 39.) ”Jos elämme, elämme Jehovalle, ja jos kuolemme, kuolemme Jehovalle. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Jehovalle.” (Room. 14:8.) Odotamme innokkaasti aikaa, jolloin Jehova herättää eloon kaikki kuolemaan nukahtaneet uskolliset ystävänsä (Matt. 22:32). Jo nykyään saamme häneltä monia siunauksia. Kuten Raamatussa sanotaan, ”onnellinen on se kansakunta, jonka Jumala on Jehova, kansa, jonka hän on valinnut perinnökseen” (Ps. 33:12).