Donin ja Margaretin * tytär oli ollut perheensä kanssa käymässä vanhempiensa luona. Ennen heidän lähtöään kotimatkalle eläkkeellä oleva kokki Margaret valmisti ateriaksi kahden tyttärenpoikansa lempiruokaa juustomakaronia.

Kaikkien istuuduttua Margaret toi pääruuan ja asetti sen keskelle pöytää. Kun hän nosti padan kannen, hän huomasi tyrmistyksekseen, että padassa oli vain höyryävää juustokastiketta. Margaret oli tyystin unohtanut lisätä tärkeimmän ruoka-aineen, makaronin!

Iästä tai elämänkokemuksesta riippumatta me kaikki teemme virheitä. Saatamme puhua ajattelemattomasti, tehdä asioita väärään aikaan, jättää jotakin tekemättä tai ehkä yksinkertaisesti unohtaa jonkin asian. Miksi ylipäänsä teemme virheitä? Miten meidän pitäisi suhtautua niihin? Voiko niiltä välttyä? Oikea näkemys virheistä auttaa saamaan vastaukset näihin kysymyksiin.

MITEN SUHTAUTUA VIRHEISIIN JUMALAN TAVOIN?

Onnistuessamme jossakin otamme mielihyvin vastaan kiitosta ja tunnustusta, jonka tunnemme ansaitsevamme. Mutta toisaalta meidän pitäisi ottaa vastuu myös virheistämme, vaikka ne olisivat olleet tahattomia tai vaikkei kukaan olisi edes huomannut niitä. Tämä vaatii nöyryyttä.

Jos pitäisimme itseämme liian tärkeänä, saattaisimme vähätellä virhettämme, vierittää syyn toisen niskoille tai jopa väittää, ettemme ole tehneet yhtään mitään. Tällaisesta toimintatavasta on yleensä huonot seuraukset. Ongelma voi jäädä ratkaisematta, ja jotakuta toista saatetaan syyttää aiheettomasti. Vaikka onnistuisimmekin peittämään virheemme, on syytä muistaa, että lopulta ”kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle” (Roomalaisille 14:12).

Jumalan näkemys virheistä on realistinen. Häntä kuvaillaankin Psalmeissa armolliseksi ja myötätuntoiseksi Jumalaksi, joka ei ”aina moiti eikä ajan hämärään asti ole vihoissaan”. Hän tietää, että me olemme epätäydellisiä ja että meillä on synnynnäisiä heikkouksia. ”Hän muistaa, että me olemme tomua.” (Psalmit 103:8, 9, 14.)

Armollisen ja rakastavan isän tavoin Jumala haluaa, että meillä, hänen lapsillaan, olisi samanlainen näkemys virheistä kuin hänellä (Psalmit 130:3). Raamatussa hän antaa runsaasti opastusta, joka auttaa meitä suhtautumaan oikein niin omiin kuin toistenkin virheisiin.

KUN VIRHEITÄ SATTUU

Tehtyään virheen monet käyttävät paljon aikaa ja henkisiä voimavaroja siihen, että he syyttelevät toisia tai puolustelevat omia sanojaan tai tekojaan. Jos sanasi ovat loukanneet jotakuta, pyydä anteeksi ja oikaise asia. Siten ystävyyssuhteesi pysyy kunnossa. Oletko tehnyt jotakin väärää, mistä on aiheutunut harmia tai jopa ongelmia itsellesi tai jollekulle toiselle? Sen sijaan että sättisit itseäsi tai osoittaisit sormella toisia, tee parhaasi vahingon  korjaamiseksi. Toisten syyttäminen todennäköisesti vain kiristää ilmapiiriä ja kärjistää tilannetta entisestään. On siis parempi oppia virheestä, oikaista asia ja mennä elämässä eteenpäin.

Entä jos joku toinen tekee virheen? Saatamme siinä tapauksessa näyttää herkästi paheksuntamme. On kuitenkin paljon parempi noudattaa Jeesuksen Kristuksen antamaa ohjetta. Hän sanoi: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.) Kun sinulle sattuu jokin virhe – vaikkapa vain pieni kommellus – toivot epäilemättä toisten suhtautuvan sinuun myötätuntoisesti tai jopa sivuuttavan tapahtuneen täysin. Mikset pyrkisi itse kohtelemaan toisia yhtä ystävällisesti? (Efesolaisille 4:32.)

PERIAATTEITA JOTKA AUTTAVAT VÄLTTÄMÄÄN VIRHEITÄ

Virheet johtuvat ”vääristä päätelmistä, puutteellisesta tiedosta tai huolimattomuudesta”, sanoo eräs sanakirja. On myönnettävä, ettei kukaan pysty täysin välttämään kaikkia edellä mainittuja seikkoja. Teemme kuitenkin vähemmän virheitä, jos kiinnitämme huomiota joihinkin Raamatun periaatteisiin.

Yksi periaate on Sananlaskujen 18:13:ssa, jossa sanotaan: ”Kun joku vastaa ennen kuin kuulee asian, on se tyhmyyttä hänen taholtaan ja nöyryytys.” Kun siis pyrit saamaan asiasta kokonaiskuvan ja mietit hetken ennen kuin vastaat, vältyt tekemästä hätiköityjä johtopäätöksiä ja sanomasta jotakin harkitsematonta. Kuuntelemalla huolellisesti saat korvaamatonta tietoa, joka voi estää sinua tekemästä väärää päätelmää ja sen seurauksena virhettä.

Toinen Raamatun periaate löytyy Roomalaiskirjeen 12:18:sta. Siinä todetaan: ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” Yritä parhaasi mukaan edistää rauhaa ja hyvää yhteistyöhenkeä. Ole hienotunteinen ja kunnioittava työkavereitasi kohtaan. Kiitä ja kannusta heitä. Tällaisessa ilmapiirissä ajattelemattomat sanat ja teot on helpompi antaa anteeksi ja sivuuttaa. Myös vakavammat virheet on silloin mahdollista selvittää ja oikaista hyvässä hengessä.

Pohdi, voitko oppia tekemistäsi virheistä. Älä puolustele sanojasi ja tekojasi vaan pidä virheitä tilaisuutena kehittää itsessäsi myönteisiä ominaisuuksia. Olisiko sinun kenties hyvä olla lempeämpi, ystävällisempi tai kärsivällisempi? Vai pitäisikö sinun oppia itsehillintää? Entäpä voisitko edistää rauhaa tai ilmaista enemmän rakkautta? (Galatalaisille 5:22, 23.) Vaikket näkisi tilanteessa mitään muuta positiivista, tiedät ainakin, miten seuraavalla kerralla ei kannata toimia. Ole vastuuntuntoinen, mutta yritä silti olla ottamatta itseäsi liian vakavasti, sillä huumori usein rentouttaa ilmapiiriä.

MITÄ HYÖTYÄ ON OIKEASTA NÄKEMYKSESTÄ?

Oikean näkemyksen ansiosta selviydymme virheistä paremmin. Meidän on helpompi olla sovussa itsemme ja toisten kanssa. Lisäksi kun pyrimme oppimaan virheistämme, toimimme jatkossa viisaammin ja toiset pitävät meistä enemmän. Emme myöskään lannistu täysin emmekä menetä itsekunnioitustamme. Kun tajuamme, että toisetkin kamppailevat virheidensä kanssa, heistä tulee meille läheisempiä. Kaikkein suurin hyöty on kuitenkin se, että opimme jäljittelemään Jumalaa, joka on rakastava ja halukas antamaan anteeksi (Kolossalaisille 3:13).

Pilasiko Margaretin virhe perheen yhteisen ateriahetken? Ei todellakaan. Kaikkien, varsinkin Margaretin, mielestä tilanne oli huvittava, ja puuttuvista makaroneista huolimatta perhe nautti ateriasta. Myöhemmin Margaretin tyttärenpojat muistelivat lämmöllä isovanhempiaan ja kertoivat tuosta unohtumattomasta tapauksesta omille lapsilleen. Makaronien puuttuminenhan oli loppujen lopuksi pelkkä kommellus!

^ kpl 2 Nimet on muutettu.