Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni  |  Nro 6 2016

Lefèvre d’Étaples – hän halusi tavallisten ihmisten ymmärtävän Jumalan sanaa

Lefèvre d’Étaples – hän halusi tavallisten ihmisten ymmärtävän Jumalan sanaa

ERÄÄNÄ sunnuntaiaamuna 1520-luvun alkupuolella Pariisin lähellä sijaitsevan pienen Meaux’n kaupungin asukkaat eivät olleet uskoa korviaan. Kirkossa luettiin evankeliumeja latinan sijasta heidän omalla kielellään, ranskaksi!

Tämän kaiken takana oli raamatunkääntäjä Jacques Lefèvre d’Étaples (latinaksi Jacobus Faber Stapulensis). Hän kirjoitti myöhemmin hyvälle ystävälleen: ”Voit tuskin kuvitellakaan, millaisella voimalla Jumala joillakin seuduilla tekee Sanaansa ymmärrettäväksi tavallisille ihmisille.”

Tuohon aikaan katolinen kirkko ja Pariisin teologit vastustivat kansankielisten raamatunkäännösten käyttöä. Mikä sai Lefèvren kääntämään Raamatun ranskaksi? Miten hän saattoi auttaa tavallisia ihmisiä ymmärtämään Jumalan sanaa?

RAAMATUN TEKSTIN OIKEAN MERKITYKSEN ETSINTÄÄ

Ennen kuin Lefèvre alkoi kääntää Raamattua, hän oli omistautunut filosofiaa ja teologiaa käsittelevien klassisten teosten tutkimiseen, koska hän halusi palauttaa niiden tekstin ennalleen. Hän oli havainnut, että muinaiset tekstit olivat usein vääristyneet vuosisatojen varrella tehtyjen harhaanjohtavien käännösten ja virheiden vuoksi. Selvittäessään muinaisten tekstien alkuperäistä merkitystä hän alkoi tutkia huolellisesti katolisen kirkon virallista raamatunkäännöstä, latinalaista Vulgataa.

Vilpitön raamatuntutkimustyö sai Lefèvren tulemaan siihen johtopäätökseen, että ”ainoastaan jumalallisen totuuden tutkiminen avaa mahdollisuuden – – suurimpaan onnellisuuteen”. Niinpä Lefèvre lakkasi tutkimasta filosofiaa ja päätti keskittää kaikki voimansa Raamatun kääntämiseen.

Vuonna 1509 Lefèvre julkaisi vertailevan tutkimuksen Psalmien kirjasta. * Tutkimus käsitti viisi eri latinankielistä käännöstä, mukaan lukien Vulgata, jonka Psalmeista Lefèvre oli tehnyt korjatun version. Toisin kuin tuon ajan teologit yleensä, Lefèvre pyrki siihen, että Raamatun teksti olisi luontevaa ja helposti ymmärrettävää. Hänen tapansa selittää Raamattua vaikutti voimakkaasti myös muihin raamatunoppineisiin ja uskonpuhdistajiin. (Ks. tekstiruutu ” Lefèvren tekstit ja Martti Luther”.)

Taulukko Jumalan arvonimistä Psalmeissa, Quincuplex Psalterium, vuoden 1513 laitos.

Katolilaiseksi syntynyt Lefèvre oli vakuuttunut siitä, että kirkkoa oli mahdollista uudistaa vain, jos Raamattua opetettaisiin oikealla tavalla tavallisille ihmisille. Mutta miten tavallinen kansa voisi hyötyä Raamatusta, kun nuo pyhät kirjoitukset olivat saatavilla pääasiassa latinaksi?

RAAMATUNKÄÄNNÖS KAIKKIEN SAATAVILLE

Lefèvren johdantosanat evankeliumeihin vahvistavat sen, että hänen toiveensa oli saada Raamattu kaikkien ulottuville heidän omalla kielellään.

Lefèvre rakasti Jumalan sanaa syvästi ja teki siksi kaikkensa saadakseen sen mahdollisimman monien ihmisten käsiin. Saavuttaakseen tavoitteensa hän julkaisi kesäkuussa 1523 evankeliumien ranskankielisen käännöksen kahtena  taskukokoisena kirjana. Koska tämä pienikokoinen laitos maksoi vain puolet normaalikokoisesta, vähävaraisten ihmisten oli helpompi hankkia Raamattu itselleen.

Tavallinen kansa oli haltioissaan. Sekä miehet että naiset olivat niin innokkaita lukemaan Jeesuksen sanoja omalla äidinkielellään, että ensimmäinen 1 200 kappaleen painos myytiin loppuun vain muutamassa kuukaudessa.

ROHKEUTTA PUOLUSTAA RAAMATTUA

Käännöksensä johdannossa Lefèvre selitti, että hän oli kääntänyt evankeliumit ranskaksi, jotta tavalliset kirkossakävijät ”voivat olla yhtä varmoja evankeliumien sisältämästä totuudesta kuin ne, joilla se on latinan kielellä”. Mutta miksi Lefèvre halusi niin innokkaasti auttaa tavallisia ihmisiä saamaan tietoa Raamatun opetuksista?

Lefèvre oli hyvin selvillä ihmisten opetusten ja filosofian turmelevasta vaikutuksesta katoliseen kirkkoon (Markus 7:7; Kolossalaisille 2:8). Hän uskoi vakaasti, että oli tullut aika ”julistaa [aitoa evankeliumien sanomaa] kautta maailman, jotta ihmisten vieraat opit eivät enää johda ketään harhaan”.

Lefèvren tarkoituksena oli myös osoittaa vääräksi niiden järkeily, jotka vastustivat Raamatun kääntämistä ranskaksi. Hän tuomitsi heidän tekopyhyytensä sanomalla: ”Miten he voivat opettaa [ihmisiä] noudattamaan kaikkea sitä, mitä Jeesus käski noudattaa, jos he eivät halua tavallisen kansan näkevän ja lukevan Jumalan evankeliumia omalla kielellään?” (Roomalaisille 10:14.)

 Ei ihme, että Pariisin Sorbonnen yliopiston teologit yrittivät pian vaientaa Lefèvren. Elokuussa 1523 he julistivat kansankieliset raamatunkäännökset ja -selitysteokset ”haitallisiksi kirkolle”. Ilman Ranskan kuninkaan Frans I:n väliintuloa Lefèvre olisi tuomittu kerettiläiseksi.

KÄÄNNÖS VALMISTUU KAIKESSA HILJAISUUDESSA

Lefèvren töistä käytiin kiivasta keskustelua, mutta hän ei antanut sen häiritä raamatunkäännöstyötään. Saatuaan valmiiksi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten eli niin sanotun Uuden testamentin käännöksensä Lefèvre julkaisi vuonna 1524 ranskankielisen laitoksen Psalmeista, jotta uskovat voisivat rukoilla ”suuremmalla antaumuksella ja tunteella”.

Sorbonnen teologit eivät hukanneet aikaa ottaessaan Lefèvren tekstit suurennuslasin alle. Pian he määräsivät hänen Kreikkalaisten kirjoitusten käännöksensä julkisesti poltettavaksi. Joidenkin toisten tekstien he väittivät ”suosivan Lutherin harhaoppia”. Kun teologit kutsuivat Lefèvren puolustamaan näkemyksiään, hän päätti pysyä vaiti ja paeta Strasbourgiin. Siellä hän jatkoi Raamatun kääntämistä kaikessa hiljaisuudessa. Joidenkuiden mielestä Lefèvreltä puuttui rohkeutta, mutta hän itse uskoi, että tämä oli paras tapa vastata niille, jotka eivät arvostaneet Raamatun totuuden kallisarvoisia ”helmiä” (Matteus 7:6).

Vajaan vuoden kuluttua siitä, kun Lefèvre oli paennut Strasbourgiin, kuningas Frans I nimitti hänet nelivuotiaan poikansa Kaarlen opettajaksi. Tässä tehtävässä Lefèvrellä oli runsaasti aikaa viedä raamatunkäännöstyönsä päätökseen. Hänen kääntämänsä koko Raamattu painettiin Ranskan ulkopuolella Antwerpenissa Belgiassa keisari Kaarle V:n hyväksynnällä vuonna 1530. *

SUURIA ODOTUKSIA, TOTEUTUMATTOMIA TOIVEITA

Lefèvre toivoi koko elämänsä ajan, että kirkko hylkäisi ihmisten perinteet ja palaisi siihen, mitä Raamattu todellisuudessa opettaa. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että ”jokaisella kristityllä on oikeus tai pikemminkin velvollisuus lukea Raamattua itse ja hankkia tietoa sen opetuksista”. Siksi hän näki kovasti vaivaa saadakseen Raamatun kaikkien ulottuville. Vaikka Lefèvren toive kirkon uudistumisesta jäi toteutumatta, hän jätti jälkeensä arvokkaan perinnön – hän auttoi tavallisia ihmisiä ymmärtämään Jumalan sanaa.

^ kpl 8 Lefèvren Quincuplex Psalteriumissa oli viisi Psalmien käännöstä eri palstoilla sekä taulukko Jumalan arvonimistä. Taulukko sisälsi myös Tetragrammin eli Jumalan nimeä edustavat neljä heprealaista kirjainta.

^ kpl 21 Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1535, ranskalainen kääntäjä Olivétan julkaisi oman alkukieliin pohjautuvan raamatunkäännöksensä. Kreikkalaisia kirjoituksia kääntäessään hän tukeutui vahvasti Lefèvren teksteihin.

Aiheesta lisää

HYVÄ UUTINEN JUMALALTA!

Miksi voimme luottaa Raamattuun?

Jos Raamatun tekijä on Jumala, sen pitäisi olla aivan ainutlaatuinen kirja.