Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotorni  |  Nro 3 2016

 KANSIAIHE | KUN JOKU RAKAS IHMINEN KUOLEE

Miten selviytyä surusta?

Miten selviytyä surusta?

Neuvoja siitä, miten surun voi kestää, on tarjolla runsaasti. Kaikki eivät kuitenkaan ole toimivia. Joku saattaa esimerkiksi sanoa surevalle, ettei tämän pidä itkeä eikä osoittaa tunteitaan millään tavoin. Toiset puolestaan voivat kehottaa päästämään kaikki tunteet valloilleen. Raamattu sen sijaan esittää tasapainoisen näkemyksen, joka on sopusoinnussa nykyisten tutkimustulosten kanssa.

Joissakin kulttuureissa itkemistä pidetään epämiehekkäänä. Onko kyyneleiden vuodattamista tosiaan syytä hävetä – edes silloin kun se tapahtuu muiden nähden? Mielenterveyden asiantuntijat myöntävät, että kyyneleet ovat luonnollinen osa surutyötä. Sureminen voi ajan mittaan auttaa jatkamaan eteenpäin, olipa menetys miten valtava tahansa. Surun tukahduttamisesta voi sitä vastoin olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Raamattu ei tue näkemystä, jonka mukaan surun kyynelten vuodattaminen olisi väärin tai epämiehekästä. Ajatellaanpa esimerkiksi Jeesusta. Hän itki avoimesti rakkaan ystävänsä Lasaruksen kuoltua, vaikka hänellä oli voimaa herättää kuolleet takaisin eloon. (Johannes 11:33–35.)

Suremiseen liittyy usein myös ajoittaisia vihan tunteita, etenkin jos kuolema on ollut äkillinen ja odottamaton. Tällaisia tunteita voivat synnyttää monet asiat, kuten esimerkiksi jonkun arvossa pidetyn henkilön ajattelemattomat ja perusteettomat sanat. ”Olin vasta neljäntoista, kun isä kuoli”, selittää eteläafrikkalainen Mike. ”Hautajaisissa anglikaanipappi sanoi, että Jumala tarvitsee hyviä ihmisiä ja ottaa heidät luokseen varhain. * Tämä suututti minua, sillä me tarvitsimme isää kipeästi. Vieläkin, 63 vuotta myöhemmin, se tuntuu pahalta.”

Entä syyllisyydentunteet? Varsinkin silloin kun kuolema on ollut odottamaton, sureva voi vatvoa mielessään sellaista ajatusta, että hän olisi kenties voinut jotenkin estää tapahtuneen. Voi myös olla, että viimeinen tapaaminen on ollut riitaisa, mikä saattaa voimistaa syyllisyydentunnetta.

Piinaavia syyllisyyden- ja vihantunteita ei ole viisasta padota sisäänsä. On parempi puhua jollekulle ystävälle, joka kuuntelee ja vakuuttaa, että tämänkaltaiset epäjohdonmukaiset ajatukset ja tunteet ovat tavallisia läheisensä menettäneillä. Raamattu muistuttaa: ”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on veli, joka on syntynyt ahdingon varalle.” (Sananlaskut 17:17.)

Paras ystävä, joka surevalla voi olla, on Luojamme Jehova Jumala. Voit vuodattaa sydämesi hänelle rukouksessa, sillä ”hän huolehtii [sinusta]” (1. Pietarin kirje 5:7). Hän on luvannut, että kaikki näin toimivat saavat kokea, miten ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen”, tyynnyttää mielen (Filippiläisille 4:6, 7). Anna Jumalan auttaa sinua toipumaan myös lohduttavan Sanansa Raamatun välityksellä. Kirjoita muistiin lohduttavia raamatunkohtia. (Ks.  tekstiruutu.) Ehkä  haluat opetella muutamia niistä ulkoa. Raamatun ajatusten pohtimisesta voi olla erityistä apua yöllä, kun on yksin eikä saa unta (Jesaja 57:15).

Äskettäin eräs 40-vuotias mies menetti rakkaan vaimonsa, kun tämä kuoli syöpään. Hän sanoo tuntevansa aika ajoin syvää yksinäisyyttä. Hän on kuitenkin saanut apua rukouksesta. Hän kertoo: ”Rukoillessani Jehovaa en koskaan tunne itseäni yksinäiseksi. Usein herään yöllä enkä saa enää unta. Luen ja mietiskelen Raamatun lohduttavia ajatuksia ja vuodatan sydämeni rukouksessa Jehovalle. Sen jälkeen tunnen tyyneyttä ja kaiken ylittävää rauhaa. Mieleni ja sydämeni saa levon ja pääsen uneen.”

Nuoren Vanessa-nimisen naisen äiti sairastui ja kuoli. Hänkin on kokenut rukouksen voiman. Hän kertoo: ”Kaikkein vaikeimpina aikoina pystyin vain lausumaan Jumalan nimen, minkä jälkeen puhkesin itkuun. Jehova kuuli rukoukseni ja antoi minulle aina sen voiman, jota tarvitsin.”

Jotkut suruterapeutit neuvovat läheisensä menettäneitä auttamaan muita tai osallistumaan yhteisön hyväksi tehtävään vapaaehtoistyöhön. Se voi tuoda iloa ja lievittää surua. (Apostolien teot 20:35.) Monet omaisensa menettäneet kristityt ovat havainneet, että toisten auttaminen on lohduttanut heitä suuresti (2. Korinttilaisille 1:3, 4).

^ kpl 5 Tämä ei ole raamatullinen opetus. Raamattu paljastaa kolme syytä siihen, miksi ihmiset kuolevat (Saarnaaja 9:11; Johannes 8:44; Roomalaisille 5:12).