Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

HERÄTKÄÄ! NRO 5 2016

 HISTORIAN LEHDILLÄ

Aristoteles

Aristoteles

YLI 2 300 vuotta sitten Aristoteles teki merkittävää työtä tieteen ja filosofian hyväksi. Kiinnostus hänen teoksiaan kohtaan ei ole ajan kuluessakaan laantunut – niitä on tutkittu laajalti ja käännetty monille kielille. Historian professori James MacLachlanin mukaan ”Aristoteleen käsitykset luonnosta hallitsivat eurooppalaisten ajattelua lähes 2 000 vuotta”. Jotkin Aristoteleen näkemykset vaikuttivat jopa katolisiin ja protestanttisiin oppeihin sekä islamiin.

Lukuisat mielenkiinnon kohteet

Aristoteles kirjoitti biologiasta, etiikasta, kielitieteestä, liikkeestä, logiikasta, magnetismista, metafysiikasta, nautinnosta, oikeustieteestä, politiikasta, psykologiasta, retoriikasta, runoudesta, taiteesta ja tähtitieteestä. Lisäksi hän käsitteli kirjoituksissaan sielua, joka hänen näkemyksensä mukaan lopulta kuolisi. Aristoteleen maine on kuitenkin ennen kaikkea sen ansiota, mitä hän teki biologian ja logiikan aloilla.

Muinaiset kreikkalaiset tiedemiehet nojautuivat luonnonilmiöitä selittäessään omaan havainto- ja päättelykykyynsä ja logiikkaan. He ajattelivat voivansa saavuttaa oikeat johtopäätökset pohdiskelemalla huolellisesti sellaisia tosiasioita, joita he pitivät itsestään selvinä.

Tämä toimintaperiaate auttoi tiedemiehiä tekemään monia järkeviä päätelmiä, muun muassa sen, että maailmankaikkeudessa vallitsee järjestys. Suurena ongelmana oli kuitenkin se, että heidän havaintonsa olivat pelkästään aistien varassa. Tämä rajoittava seikka johti harhaan monet nerokkaat miehet – myös Aristoteleen. He esimerkiksi ajattelivat, että planeetat ja tähdet kiertävät maata, mitä pidettiin tuohon aikaan selvänä tosiasiana.  ”Sekä järki että kokemus näyttivät vahvistavan kreikkalaisen näkemyksen maakeskisestä universumista”, todetaan Charles Freemanin kirjassa The Closing of the Western Mind.

Tällä virheellisellä näkemyksellä ei olisi ollut suurta vaikutusta, jos se olisi jäänyt ainoastaan tiedemaailman piiriin. Mutta näin ei käynyt.

Aristoteleen näkemyksistä katolisia opinkappaleita

Kristinuskoa tunnustavassa keskiajan Euroopassa joitakin Aristoteleen oppeja pidettiin yleisesti hyväksyttyinä totuuksina. Roomalaiskatoliset teologit, etenkin Tuomas Akvinolainen (noin v. 1224–1274), sisällyttivät Aristoteleen näkemyksiä jumaluusoppiinsa. Näin Aristoteleen käsitys paikallaan pysyvästä maapallosta maailmankaikkeuden keskipisteenä hyväksyttiin katoliseksi opinkappaleeksi. Tämän käsityksen omaksuivat myös protestanttiset johtajat, kuten Jean Calvin ja Martti Luther, jotka sanoivat sen perustuvan Raamattuun. (Ks. tekstiruutu ” He tulkitsivat Raamattua väärin”.)

Joitakin Aristoteleen oppeja pidettiin yleisesti hyväksyttyinä totuuksina.

”Joissakin asioissa aristotelismia [Aristoteleen opetuksia] ja katolisia oppeja oli käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan”, sanoi Charles Freeman. Onkin sanottu, että Akvinolainen ”kastoi” Aristoteleen katolilaiseksi. Mutta todellisuudessa, kuten Freeman kirjoitti, ”Akvinolainen kääntyi aristotelismiin”. Jossain määrin tämä piti paikkansa myös katolisesta kirkosta. Niinpä kun italialainen tähtitieteilijä ja matemaatikko Galileo Galilei rohkeni esittää havaintoihin perustuvia todisteita siitä, että maa kiertää aurinkoa, häntä vaadittiin tulemaan inkvisition eteen ja perumaan sanansa. * Ironista kyllä, Aristoteles itse tunnusti, että tieto lisääntyy ja että tiede on altis muutoksille. Kunpa kirkot olisivat omaksuneet saman näkemyksen!

^ kpl 11 Aiheesta lisää kirjoituksessa ”Galilein ja kirkon välinen ristiriita”, Herätkää! 22.4.2003.