Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

HERÄTKÄÄ! JOULUKUU 2015

Valaat ovat täällä!

Valaat ovat täällä!

Joka vuosi heinäkuusta lähtien Santa Catarinan rannikolle Etelä-Brasiliaan saapuu naaraspuolisia etelänmustavalaita (Eubalaena australis). Niitä tulee tuhansien kilometrien päästä aina subantarktiselta alueelta asti näihin mataliin vesiin synnyttämään ja imettämään poikasiaan. Kuukausien ajan paikalliset asukkaat ja turistit seuraavat innoissaan rannoilta ja rantakallioilta emoja ja poikasia, jotka lepäilevät ja kisailevat vedessä. *

Jättiläismäiset akrobaatit

Täysikasvuinen naaras voi olla 16-metrinen eli suunnilleen nivelbussin mittainen ja painaa yli 70 tonnia! Valaan massiivinen ruumis on yleensä musta, ja vatsapuolella on toisinaan valkoisia laikkuja. Valtavan pään pituus on noin neljännes ruumiin pituudesta. Suu on leveä ja kaareva. Etelänmustavalaalla ei ole selkäevää, kuten joillakin muilla valaslajeilla. Uidessaan se liikuttaa leveää, syvälovista pyrstöään ylhäältä alas, ei sivulta toiselle, kuten kalat. Valas muuttaa suuntaa liikuttamalla eviään. Tekniikka muistuttaa tapaa, jolla lentokonetta ohjataan.

Tavattoman suuresta koostaan huolimatta mustavalaat ovat melkoisen notkeita, ja ne yltävät hämmästyttäviin akrobaattisiin suorituksiin. Niiden voi nähdä esimerkiksi uiskentelevan pitkiä aikoja pyrstö vedestä törröttäen. Toisinaan ne läiskäyttävät voimakkaasti vettä pyrstöllään tai syöksyvät ylös vedestä ja rojahtavat takaisin saaden aikaan valtavan roiskahduksen, joka näkyy kauas.

Erityislaatuiset fyysiset piirteet

Eri puolilla valaan päätä on vaaleita tai kellertäviä kovettumia – karheita ihoalueita,  joita peittävät pienet äyriäiset, valasrokot. Brasilialaisen mustavalaiden suojeluhankkeen koordinaattori Karina Groch selittää: ”Kovettumien muodostama kuvio on jokaisella valaalla erilainen, aivan kuten ihmisen sormenjälki, minkä vuoksi eri yksilöt on mahdollista erottaa toisistaan. Valokuvaamme näitä kuvioita, kun valaat tulevat rannikollemme, ja säilytämme kuvat arkistossa.”

Biologien mukaan kuolleen mustavalaan ikää on vaikea määritellä, koska sillä ei ole hampaita. He arvioivat, että valas elää keskimäärin ainakin 65-vuotiaaksi. *

Kiinnostavat ruokailutottumukset

Mustavalaat syövät pieniä äyriäisiä. Niiden suussa yläleuan kummallakin sivulla on satoja hetuloita, joissa on ripsimäisiä säikeitä. Valaan uidessa suu avoimena vesi suodattuu hetuloiden läpi ja saaliseläimet tarttuvat säikeisiin. Valas pystyykin syömään äyriäisiä jopa kaksi tonnia päivässä.

Etelänmustavalas viettää kesän (tammi-helmikuu) Eteläisellä jäämerellä ruokaillen ja rasvavarastoja keräten. Paksu rasvakerros on erinomainen eriste kylmillä vesialueilla, ja se toimii myös vararavintona muuttomatkalla.

Valaanpyytäjien suosiossa

1700-luvulta lähtien mustavalaita metsästettiin laajalti eteläisellä pallonpuoliskolla. Ne ovat hitaita uimareita, joten ne olivat helppo saalis jopa niille, joilla oli vain heiveröinen puuvene ja kädessä pidettävä harppuuna. Lisäksi toisin kuin muut valaat, tapettu mustavalas kelluu vedessä poikkeuksellisen suuren rasvapitoisuutensa vuoksi, minkä ansiosta se oli helppo vetää rannalle.

Tämän lisäksi valaanrasva ja hetulat olivat noihin aikoihin tärkeitä hyödykkeitä. Rasvaa käytettiin voiteluaineena ja katulamppujen öljynä. Hetuloista valmistettiin korsetin luita, ratsupiiskoja ja sateenvarjon ruoteita. Yhden ainoan valaan hetuloilla voitiin kattaa koko pyyntiretken kulut!

1900-luvun alussa yletön metsästys verotti mustavalaskantaa roimasti, ja lopulta valaanpyynti lakkasi olemasta kaupallisesti kannattavaa. Brasilian viimeinen valaanpyyntiasema suljettiin vuonna 1973. Jotkin valaslajit ovat hitaasti elpyneet, mutta toiset ovat edelleen äärimmäisen uhanalaisia.

Mustavalaat ovat varmastikin erinomainen esimerkki maapallon elämän rikkaasta monimuotoisuudesta. Ne kertovat Suuren Suunnittelijan, Jehova Jumalan, hämmästyttävästä viisaudesta ja voimasta (Psalmit 148:7).

^ kpl 2 Etelänmustavalaat lisääntyvät myös Argentiinan, Australian, Etelä-Afrikan, Uruguayn ja Aucklandsaarten rannikkoseuduilla.

^ kpl 8 Tutkijat luokittelevat mustavalaat kolmeen eri lajiin. Näitä ovat eteläisellä pallonpuoliskolla elävän Eubalaena australis -lajin lisäksi pohjoisella pallonpuoliskolla elävät Eubalaena glacialis ja Eubalaena japonica.

Aiheesta lisää