Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

HERÄTKÄÄ! MAALISKUU 2013

 HISTORIAN LEHDILLÄ

Robert Boyle

Robert Boyle

Historian harrastajat saattavat muistaa Robert Boylen hänen mukaansa nimetystä Boylen laista, joka kuvaa kaasun paineen ja tilavuuden välistä suhdetta. Hänen merkittävät havaintonsa antoivat sysäyksen lukuisille tieteellisille edistysaskelille. Robert Boyle kunnostautui muutenkin kuin tiedemiehenä. Häntä pidetään myös miehenä, joka uskoi lujasti Jumalaan ja Hänen henkensä ohjauksessa kirjoitettuun sanaansa Raamattuun.

BOYLE syntyi varakkaaseen perheeseen Lismoren linnassa Irlannissa vuonna 1627. Tuolloin lähestyttiin niin sanottua järjen aikakautta, jolloin ajattelevat ihmiset pyrkivät vapauttamaan ihmiskunnan fanaattisuudesta, joka oli orjuuttanut sitä satoja vuosia. Boylella oli sama päämäärä. Varhaisvuosiaan kuvaavassa omaelämäkerrassaan hän kutsui itseään nimellä Philaretus, ’hyveellisyyttä rakastava’.

Yhtä kiihkeästi kuin Boyle tahtoi saada selville totuuden hän halusi kertoa kaiken oppimansa toisille. Hänestä tuli tuottelias kirjoittaja, jonka teoksilla oli syvällinen vaikutus moniin hänen aikalaisiinsa, muun muassa kuuluisaan tiedemieheen Sir Isaac Newtoniin. Boyle oli vuonna 1660 perustamassa Lontooseen tiedeakatemia Royal Societya, joka on toiminnassa edelleen.

KIINNOSTUS TIETEESEEN

Boylea on sanottu kemian isäksi. Hänen toimintaperiaatteensa poikkesivat täysin silloisten alkemistien linjasta. Alkemistit salasivat havaintonsa tai kirjoittivat niistä niin vaikeaselkoisesti, että vain harva heidän sisäpiiriinsä kuulumaton ymmärsi teksteistä mitään. Boyle sitä vastoin julkisti tutkimustyönsä tulokset yksityiskohtia myöten. Lisäksi sen sijaan, että olisi vain omaksunut vanhat otaksumat, hän mieluummin selvitti tosiasiat valvottujen kokeiden avulla.

 Boylen kokeet tukivat sitä ajatusta, että materia koostuu jonkinlaisista hiukkasista, jotka eri yhdistelminä muodostavat erilaisia aineita. Hän kutsui noita hiukkasia korpuskulaareiksi.

Boylen tieteelliset tutkimusmenetelmät käyvät hyvin ilmi hänen kuuluisasta kirjastaan The Sceptical Chymist. Siinä hän kehottaa tiedemiehiä karttamaan ylimielisyyttä ja dogmaattisuutta ja myöntämään auliisti virheensä. Boyle vaati niitä, joilla oli voimakkaat mielipiteet asioista, erottamaan huolellisesti toisistaan sen, minkä he tiesivät olevan totta, ja sen, minkä he ajattelivat olevan totta.

Boyle vaati niitä, joilla oli voimakkaat mielipiteet asioista, erottamaan huolellisesti toisistaan sen, minkä he tiesivät olevan totta, ja sen, minkä he ajattelivat olevan totta.

KIINNOSTUS USKONASIOIHIN

Boylella oli sama lähestymistapa, kun oli kyse hengellisistä asioista. Se, mitä hän sai selville maailmankaikkeudesta ja elävien olentojen hämmästyttävästä rakenteesta, sai hänet vakuuttumaan Suunnittelijan ja Luojan olemassaolosta. Hän käänsi selkänsä ateismille, joka voitti alaa tuon ajan älymystön keskuudessa. Boyle päätteli, ettei yksikään rehellinen ja järkeään käyttävä ihminen voi olla uskomatta Jumalaan.

Boyle kuitenkin ajatteli, että todellisen valistuksen saamiseen ei riittäisi pelkkä inhimillinen järkeily vaan tarvittaisiin jonkinlainen ilmoitus Jumalalta. Hänen mukaansa tuo ilmoitus oli Jumalan sana, Raamattu.

Boylea vaivasi se, että monet eivät tunteneet Raamatun opetuksia eikä heidän uskonkäsityksillään näyttänyt olevan vankkaa pohjaa. Miten voisi olla oikein, että jonkun uskonnolliset näkemykset riippuivat vain siitä, mitä hänen vanhempansa uskoivat tai missä hän oli sattunut syntymään? Boylessa heräsi voimakas halu auttaa ihmisiä tuntemaan Raamattua paremmin.

Siksi Boyle tuki rahallisesti työtä, jota tehtiin Raamatun julkaisemiseksi monilla kielillä. Näihin sisältyivät arabia, iiri, malaiji, turkki ja jotkin Pohjois-Amerikan alkuperäiskielet. Robert Boyle osoittautui lahjakkaaksi mutta nöyräksi mieheksi, jolla oli palava halu selvittää totuus kaikista asioista ja auttaa muita tekemään samoin.