Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Herätkää!  |  Tammikuu 2013

 KANSIAIHE

Miten kasvattaa lapsista huomaavaisia minäkeskeisessä maailmassa?

Miten kasvattaa lapsista huomaavaisia minäkeskeisessä maailmassa?

IHMISILLE avautuu joka päivä lukuisia tilaisuuksia osoittaa toisille huomaavaisuutta. Monet kuitenkin näyttävät ajattelevan vain itseään. Tästä näkyy esimerkkejä miltei kaikkialla, häpeämättömistä huijauksista aggressiiviseen ajotyyliin ja karkeasta kielenkäytöstä raivonpuuskiin.

Minä ensin -asenne on tunkeutunut moniin koteihinkin. Jotkut esimerkiksi eroavat puolisostaan vain siksi, että he mielestään ”ansaitsevat jotain parempaa”. Jopa vanhemmat voivat tietämättään kylvää itsekeskeisyyden siemeniä lapsiinsa toteuttamalla näiden kaikki mielihalut ja pidättäytymällä kaikenlaisesta kurittamisesta.

Monet muut vanhemmat sen sijaan opettavat lapsiaan panemaan toisten edut omiensa edelle, mikä koituu lasten omaksi parhaaksi. Huomaavaisilla lapsilla on paremmat edellytykset hankkia ystäviä ja luoda kestäviä ihmissuhteita. He ovat myös muita todennäköisemmin tyytyväisiä. Miksi? Raamattu vastaa: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

Miten vanhemmat voivat opettaa lapsilleen huomaavaisuutta ja auttaa heitä karttamaan ympäröivän maailman itsekeskeistä asennetta? Mitkä kolme seikkaa saattaisivat edistää lapsissa minäkeskeistä henkeä? Tätä tarkastellaan seuraavaksi.

 1 Liiallinen kehuminen

Ongelma. Tutkijat ovat havainneet huolestuttavan suuntauksen: monet työelämään astuvat nuoret aikuiset odottavat menestyvänsä urallaan vaikkeivät tekisi sen hyväksi juuri mitään. Jotkut pitävät itsestään selvänä pikaista ylennystä siitä huolimatta, etteivät he edes kunnolla hallitse ammattiaan. Toiset pitävät itseään erityistapauksina ja odottavat sen mukaista kohtelua. Kun he sitten huomaavat, etteivät muut ajattelekaan heistä samoin, he pettyvät raskaasti.

Ongelman syitä. Toisinaan syy tällaiseen itseriittoisuuteen löytyy lapsuudesta. Esimerkiksi joihinkin vanhempiin on vaikuttanut liiaksi viime vuosikymmeninä suosituksi tullut ajatusmalli, joka korostaa hyvän itsetunnon tärkeyttä. Sen perusajatus tuntui johdonmukaiselta: jos pieni kehuminen on lapselle hyväksi, niin paljo kehuminen on vielä parempi. Samalla ajateltiin, että kaikenlainen toruminen vain lannistaisi lasta, ja maailmassa, joka keskittyi itsetunnon pönkittämiseen, se olisi ollut malliesimerkki vastuuttomasta kasvatuksesta. Lapsen mieltä ei saa milloinkaan pahoittaa – tai niin vanhemmille ainakin vakuutettiin.

Niinpä monet isät ja äidit alkoivat suitsuttaa lapsilleen kiitosta, vaikkeivät nämä olisi edes tehneet mitään erityisen kiitettävää. Jokaista suoritusta ylistettiin riippumatta siitä, kuinka pieni se oli; jokainen virhe sivuutettiin riippumatta siitä, kuinka suuri se oli. Vanhemmat uskoivat hyvän itsetunnon salaisuuden piilevän siinä, että kielteinen käytös jätetään huomiotta ja kaikesta muusta kehutaan. Tärkeämpää oli se, että lapset olivat tyytyväisiä itseensä, kuin se, että he olisivat tehneet jotain, minkä vuoksi he voisivat tuntea tyytyväisyyttä.

Mitä Raamattu sanoo? Raamatun mukaan kiitos on paikallaan, kun siihen on syytä (Matteus 25:19–21). Sen sijaan lapsen kehuminen vain siksi, että hänelle tulisi hyvä mieli, voi johtaa minäkuvan vääristymiseen. Raamatussa sanotaan osuvasti: ”Jos joku luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää omaa mieltään.” (Galatalaisille 6:3.) Hyvästä syystä Raamattu sanoo lisäksi: ”Älä jätä oikaisematta lapsiasi. Se, että olet luja, ei tapa heitä.” (Sananlaskut 23:13, Contemporary English Version.) *

Mitä voit tehdä? Ota tavoitteeksi oikaista lasta, kun siihen on syytä, ja kiittää häntä, kun hän sen aidosti ansaitsee. Älä kehu lasta vain siksi, että hän voisi olla tyytyväinen itseensä. Se ei todennäköisesti kannata. Kirjassa Generation Me sanotaan: ”Terve itsetunto perustuu siihen, että ihminen hioo taitojaan ja oppii uusia asioita, ei siihen, että häntä kehutaan mahtavaksi vain siksi, että hän on olemassa.”

”Älä ajattele itsestäsi liikoja. Ole sen sijaan vaatimaton.” (Roomalaisille 12:3, Good News Translation)

 2 Liiallinen suojeleminen

Ongelma. Näyttää siltä, että useat työelämän aloittavat nuoret aikuiset ovat huonosti valmistautuneita kohtaamaan vastoinkäymisiä. Jotkut lannistuvat pienimmästäkin kritiikistä. Toiset taas ovat nirsoja ja ottavat vastaan vain sellaista työtä, joka vastaa heidän suuria odotuksiaan. Esimerkiksi tri Joseph Allen kertoo kirjassaan nuorukaisesta, joka sanoi hänelle työhaastattelussa: ”Minusta tuntuu, että tämä työ voi olla välillä vähän tylsää, enkä minä halua ikävystyä.” Allen kirjoittaa: ”Hän ei näyttänyt ymmärtävän, että kaikki työt ovat välillä ikävystyttäviä. Miten joku ei vielä 23-vuotiaanakaan tajua tätä?” (Escaping the Endless Adolescence.)

Ongelman syitä. Monista vanhemmista on kuluneina vuosikymmeninä tuntunut, että heidän on pakko suojella lapsiaan kaikenlaisilta vastoinkäymisiltä. Onko tytär saanut kokeesta huonon numeron? Ota yhteyttä opettajaan ja vaadi tätä nostamaan arvosanaa. Onko poika saanut liikennesakon? Maksa se hänen puolestaan. Onko lapsen romanssi päättynyt? Pane kaikki toisen osapuolen syyksi.

Vanhempien on aivan luonnollista haluta suojella lapsiaan, mutta jos heitä suojellaan liikaa, he voivat erehtyä luulemaan, ettei heidän tarvitse kantaa vastuuta teoistaan. Eräässä lastenkasvatusoppaassa sanotaan: ”Sen sijaan että lapset oivaltaisivat, että mieliharmista ja pettymyksestä voi selviytyä ja että niistä voi jopa oppia jotain, heistä kasvaa äärimmäisen itsekeskeisiä aikuisia, jotka uskovat vakaasti maailman ja vanhempien olevan heille jotain velkaa.” (Positive Discipline for Teenagers.)

Mitä Raamattu sanoo? Vastoinkäymiset ovat osa elämää. Raamattu sanoo: ”Ikäviä asioita tapahtuu kaikille.” (Saarnaaja 9:11, Easy-to-Read Version.) Tämä koskee myös hyviä ihmisiä. Esimerkiksi apostoli Paavali kohtasi palveluksensa aikana monenlaisia koettelemuksia. Vastoinkäymisten kestäminen kuitenkin hyödytti häntä. Hän kirjoitti: ”Olen oppinut, missä oloissa olenkin, olemaan tyytyväinen. – – Olen oppinut sekä kylläisenä olemisen että nälän näkemisen, sekä runsaudessa olemisen että puutteen kärsimisen salaisuuden.” (Filippiläisille 4:11, 12.)

Mitä voit tehdä? Vanhempien tulee ottaa huomioon lapsen kypsyys ja pyrkiä noudattamaan Raamatun periaatetta: ”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.) Jos poika saa sakon, voisi olla parasta antaa hänen maksaa se omasta viikkorahastaan tai palkastaan. Huonon arvosanan pitäisi ehkä kannustaa tytärtä lukemaan kokeisiin paremmin. Jos lapsen romanssi päättyy, on hyvä lohduttaa häntä, mutta sopivan tilaisuuden tullen häntä voidaan auttaa pohtimaan, missä hänellä itsellään olisi vielä kypsymisen varaa. Se että lapsi pyrkii selvittämään ongelmansa, kasvattaa hänessä sinnikkyyttä ja itseluottamusta – ominaisuuksia, joita vaille hän voisi jäädä, jos häntä suojeltaisiin liikaa.

”Koetelkoon kukin, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun.” (Galatalaisille 6:4)

 3 Liiallinen ostaminen

Ongelma. Eräässä nuoria aikuisia koskeneessa tutkimuksessa 81 prosenttia vastaajista sanoi, että heidän sukupolvensa tärkein tavoite on rikastua. Se oli heille paljon tärkeämpää kuin toisten auttaminen. Varallisuuden tavoittelu ei kuitenkaan tee tyytyväiseksi. Tutkimukset osoittavat pikemminkin, että materiaan keskittyvät ihmiset ovat muita onnettomampia ja masentuneempia. Lisäksi heillä on enemmän fyysisiä ja henkisiä ongelmia.

Ongelman syitä. Jotkut lapset ovat kasvaneet materialistisessa kodissa. Kirjassa The Narcissism Epidemic sanotaan: ”Vanhemmat haluavat tehdä lapsensa onnellisiksi, ja lapset haluavat tavaraa. Niinpä vanhemmat ostavat heille tavaraa. Lapset ovat onnellisia, mutta vain lyhyen aikaa. Sitten he haluavat lisää tavaraa.”

Mainosmaailma on tietysti käyttänyt hanakasti hyväkseen ihmisten ostovimmaa. Meille vakuutetaan, että ”ansaitsemme parasta” ja ”olemme sen arvoisia”. Monet nuoret aikuiset ovat nielaisseet syötin ja velkaantuneet, eivätkä he pysty maksamaan ”ansaitsemiaan” tavaroita.

Mitä Raamattu sanoo? Raamattu toteaa, että raha on tarpeellista (Saarnaaja 7:12). Se kuitenkin myös varoittaa: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat – – lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” (1. Timoteukselle 6:10.) Raamattu ei kannusta haalimaan omaisuutta vaan kehottaa tyytymään elämän välttämättömyyksiin (1. Timoteukselle 6:7, 8).

”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin.”(1. Timoteukselle 6:9)

Mitä voit tehdä? Jos olet isä tai äiti, mieti, miten itse suhtaudut rahaan ja siihen, mitä sillä saa. Säilytä oikea arvojärjestys ja auta lapsia tekemään samoin. Kirjassa The Narcissism Epidemic ehdotetaan: ”Vanhemmat ja lapset voivat puhua keskenään muun muassa seuraavista aiheista: Milloin alennusmyynneistä kannattaa ostaa ja milloin ei? Mitä tarkoittaa korko? Milloin olet ostanut jotain jonkun toisen kehotuksesta?”

Varo hoitamasta tavaroiden avulla perheen ongelmia, jotka kaipaavat huomiota. ”Ongelmien hukuttaminen tavarapaljouteen ei tunnetusti johda toivottuun tulokseen”, todetaan kirjassa The Price of Privilege. ”Pulmien ratkaiseminen vaatii ajattelua, ymmärrystä ja empatiaa – ei kenkiä ja käsilaukkuja.”

^ kpl 11 Raamattu ei hyväksy lasten fyysistä tai henkistä kaltoinkohtelua (Efesolaisille 4:29, 31; 6:4). Ojennuksen tarkoituksena ei ole oman kiukun purkaminen vaan lapsen opettaminen.