Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

HERÄTKÄÄ! SYYSKUU 2012

 Raamatun näkökanta

Tarvitaanko järjestäytynyttä uskontoa?

Tarvitaanko järjestäytynyttä uskontoa?

JOS olet pettynyt järjestäytyneeseen uskontoon tai et pidä sitä tärkeänä, et ole ainoa. Niiden määrä, jotka eivät halua kuulua mihinkään uskontokuntaan, kasvaa nopeasti.

Jotkut ovat hylänneet järjestäytyneet uskonnot, koska heidän mielestään ne ruokkivat ulkokultaisuutta ja suvaitsemattomuutta. Toisten mielestä on liian monimutkaista noudattaa tarkoin määriteltyä palvontamuotoa. Jotkut taas ajattelevat, että järjestäytynyt uskonto on turha välikäsi Jumalan ja häntä palvovien ihmisten välillä. Mitä Raamattu opettaa järjestäytyneestä uskonnosta?

Jumalan muinaisia ystäviä

Raamatusta käy selvästi ilmi, millä tavoin muinaiset patriarkat, kuten Abraham, Iisak ja Jaakob, palvoivat Jumalaa. Erään kerran Jumala sanoi: ”Minä olen tutustunut häneen [Abrahamiin], jotta hän käskisi poikiaan ja jälkeensä jäävää huonekuntaansa, niin että nämä todella noudattavat Jehovan tietä tehdäkseen vanhurskautta ja oikeutta.” (1. Mooseksen kirja 18:19.) Abraham oli Jumalan ystävä, joten hänellä oli henkilökohtainen suhde Jumalaan. Hän kuitenkin palvoi Jumalaa myös yhdessä huonekuntansa kanssa. Muutkin patriarkat, jotka olivat Jumalan ystäviä, palvoivat toisten kanssa, tavallisesti perheenjäsentensä, sukulaistensa ja palvelijoittensa kanssa.

Aikanaan Jumala käski muinaisia israelilaisia ja myöhemmin ensimmäisen vuosisadan kristittyjä kokoontumaan yhteen palvontaa varten (3. Mooseksen kirja 23:2, 4; Heprealaisille 10:24, 25). Noissa tilaisuuksissa muun muassa laulettiin, luettiin Raamattua ja pidettiin julkisia rukouksia (Nehemia 8:1–8; Kolossalaisille 3:16). Raamatussa osoitetaan myös, että pätevien miesten tulee johtaa seurakuntaa palvonnassa (1. Timoteukselle 3:1–10).

Mitä hyötyä on seurakunnasta?

Edellä mainittujen raamatullisten mallien perusteella on järkevää päätellä, että Jumala odottaa nykyäänkin ystäviensä palvovan häntä organisoidusti. Lisäksi siitä, että palvoo Jumalaa osana seurakuntaa, on hyötyä.

Aitoa Jumalan palvojaa verrataan Raamatussa kapean tien kulkijaan ja kilpajuoksijaan (Matteus 7:14; 1. Korinttilaisille 9:24–27). Pitkässä, rankassa kilpailussa, jonka reitti kulkee vaikeassa maastossa, juoksija voi helposti uupua ja lopulta luovuttaa. Toisaalta juoksija voi usein ylittää itsensä, jos toiset kannustavat häntä. Samoin hengellismielinen ihminen voi onnistua säilyttämään suhteensa Jumalaan vastoinkäymisistä huolimatta, jos toiset Jumalan palvojat kannustavat häntä.

Tämä selittää, miksi Heprealaiskirjeen 10:24, 25:ssä sanotaan: ”Ottakaamme huomioon  toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme.” Raamatussa todetaankin, että tosi palvojat palvoisivat Jumalaa veljinä ja sisarina, yhtenä kuvaannollisena ruumiina.

Pitäisikö sinun hylätä kaikki järjestäytyneet uskonnot?

Raamattu sanoo tästä ruumiista eli seurakunnasta, että se on liitetty yhteen rakkauden ja rauhan sitein. Esimerkiksi Efesolaiskirjeen 4:2, 3:ssa tosi palvojia kehotetaan toimimaan ”täydessä nöyrämielisyydessä ja lempeydessä, pitkämielisyydessä, kestäen – – [toisiaan] rakkaudessa, pyrkien hartaasti säilyttämään hengen ykseyden rauhan yhdistävässä siteessä”. Miten tätä kehotusta voisi noudattaa, jos palvoisi Jumalaa yksin, erillään muista?

Jumalan tahto on, että tosi palvojat muodostavat tiiviin uskon yhteisön, eivät vain hengellismielisten yksilöiden löyhää joukkoa. Raamattu kehottaa Jumalan palvojia puhumaan yhtäpitävästi, välttämään erimielisyyksiä ja olemaan ”sopivasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa” (1. Korinttilaisille 1:10). Näillä sanoilla ei olisi paljoakaan merkitystä, jos Jumala haluaisi ihmisten palvovan häntä yksinään.

Raamatussa osoitetaan siis selvästi, että Jumalan hyväksymä palvonta on organisoitua. Lisäksi Jumalan tahdon mukainen järjestäytynyt uskonto voi antaa meille sitä tukea, jota tarvitsemme tyydyttääksemme hengelliset tarpeemme (Matteus 5:3).

On totta, että monet uskontokunnat ovat syyllistyneet ulkokultaisuuteen ja lukemattomiin julmuuksiin. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikki järjestäytyneet uskonnot pitäisi hylätä. Täytyy olla olemassa uskontokunta, joka osoittaa rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan ja opettaa toisille Jumalan moraaliperiaatteita. Tällainen uskontokunta voi auttaa rakentamaan aidon uskon. Raamatun perusteella on mahdollista tunnistaa se järjestäytynyt uskonto, jonka Jumala hyväksyy.

 

Aiheesta lisää

Mitä Raamattu sanoo uskonnosta?

Raamattu osoittaa, miksi on niin monia uskontoja.

Miten voit tunnistaa tosi uskonnon?

Onko olemassa vain yksi tosi uskonto? Tarkastele viittä tosi uskonnon tuntomerkkiä.