Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Herätkää!  |  Syyskuu 2012

Sitruunasta on moneksi

Sitruunasta on moneksi

KUVITTELEHAN tuotetta, jota voi käyttää lääkkeenä, puhdistus- ja desinfiointiaineena sekä kauneudenhoitotuotteena. Sitä voi syödä, sen mehua voi juoda, ja siitä saadaan eteeristä öljyä. Se on pakattu kauniisti, sitä on saatavilla kautta maailman, eikä se maksa paljon. Sinulla voi itse asiassa olla omassa keittiössäsi juuri tällainen tuote, nimittäin sitruuna.

Sitruunan arvellaan olevan peräisin Kaakkois-Aasiasta. Sieltä se kulkeutui vähitellen länteen kohti Välimeren seutua. Sitruunapuut viihtyvät leudossa ilmastossa, minkä vuoksi ne menestyvät erinomaisesti muun muassa Argentiinassa, Espanjassa, Italiassa, Meksikossa ja joissakin Aasian ja Afrikan osissa. Täysikasvuinen puu voi lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen tuottaa vuodessa parista sadasta peräti 1 500:aan sitruunaa. Eri lajikkeet kukkivat eri aikoina, minkä ansiosta satoa saadaan ympäri vuoden.

Sitruuna kotiutuu Italiaan

Kiistelyä on herättänyt se, kasvattivatko muinaiset roomalaiset sitruunaa. Kirjallisten todisteiden perusteella roomalaiset tunsivat erään toisen sitruslajin, sukaattisitruunan, jonka hedelmä muistuttaa kovasti isokokoista sitruunaa. Teoksessaan Naturalis historia roomalainen historioitsija Plinius vanhempi mainitsee nimenomaisesti sukaattisitruunapuun ja sen hedelmän. Johtavat asiantuntijat kuitenkin uskovat, että myös sitruunat olivat roomalaisille tuttuja, koska lukuisissa freskoissa ja mosaiikeissa kuvataan ilmeisesti juuri niitä eikä sukaattisitruunoita. Esimerkiksi Pompejissa on kaivettu esiin huvila, niin sanottu Hedelmätarhan talo, jonka freskoissa esiintyy erilaisia kasveja, muun muassa sitruunapuu. On tosin luultavaa, että sitruunapuuta pidettiin tuolloin varsin eksoottisena ja sitä käytettiin vain lääkekasvina. Toisaalta on mahdotonta sanoa, kuinka helppo sitruunaa oli kasvattaa ja kuinka laajalle se oli levinnyt.

Merkittävä sitrushedelmien, myös sitruunoiden, tuottaja on Sisilia, missä kesät ovat pitkiä ja lämpimiä ja talvet leutoja. Hyvälaatuisia sitruunoita kasvatetaan muuallakin Italiassa, pääasiassa rannikolla.

Napolin eteläpuolella sijaitsee kaunis Sorrenton kaupunki, ja siitä etelään kiemurtelee noin 40 kilometrin mittainen upea Amalfin rannikko. Rannikon poukamien suojissa on  maalauksellisia pikkukaupunkeja, kuten Amalfi, Positano ja Vietri sul Mare. Sorrentossa ja Amalfin rannikolla tuotetut sitruunat ovat saaneet suojatun maantieteellisen merkinnän, joka on tae siitä, että ne on todella kasvatettu tuolla alueella. Paikalliset suhtautuvat sitruunapuihinsa syystäkin suojelevasti. Ne on istutettu kekseliäästi vuorenrinteeseen penkereille, missä ne kylpevät auringossa ja tuottavat ihastuttavan tuoksuisia, mehukkaita hedelmiä.

Sitruunapuun kasvattaminen ei vaadi kovin paljon tilaa. Se onnistuu jopa aurinkoisella parvekkeella, sillä koristeellisia pienikokoisia lajikkeita voi kasvattaa ruukuissa. Ne viihtyvät aurinkoisilla, tuulettomilla paikoilla, missä ne voivat imeä itseensä kaiken tarjolla olevan lämmön, ja erityisen hyvin ne menestyvätkin seinän vierustalla. Jos lämpötila laskee talvella paljon, ne täytyy kuitenkin peittää tai siirtää sisätiloihin.

Ei vain maun vuoksi

Kuinka usein sinä käytät sitruunoita? Jotkut laittavat viipaleen teehen; toiset lisäävät kuorta tai tilkan mehua leivonnaisiin. Monet myös valmistavat mehusta sitruunajuomaa. Kautta maailman kokit pitävät sitruunoita aina käden ulottuvilla, koska niitä voi käyttää ruoanlaitossa lukemattomilla tavoilla. Mutta oletko koskaan käyttänyt sitruunamehua desinfiointi- tai tahranpoistoaineena?

Joillakuilla on tapana puhdistaa ja desinfioida leikkuulaudat hieromalla niitä sitruunanpuolikkaalla. Toiset taas käyttävät valkaisuaineen sijasta sitruunamehun ja ruokasoodan seosta tahrojen poistamiseen ja tiskialtaan puhdistamiseen. Lisäksi sanotaan, että sitruunanpuolikas jääkaapissa tai astianpesukoneessa poistaa pahoja hajuja ja pitää laitteen raikkaantuoksuisena.

Sitruuna sisältää sitruunahappoa, jota käytetään luonnollisena säilöntäaineena sekä aromiaineena, joka antaa ruoalle tai juomalle happaman maun. Sitruunan kuoresta ja sen alla olevasta valkoisesta osasta saadaan pektiiniä, jota käytetään elintarviketeollisuudessa sakeuttamis-, emulgointi- ja hyytelöimisaineena. Kuoresta saadaan myös öljyä, jota ruoka-, lääke- ja kosmetiikkateollisuus hyödyntävät. Luetteloa sitruunan käyttötavoista voitaisiin jatkaa loputtomiin. Se on tosiaan värikäs, hyvänmakuinen ja monikäyttöinen hedelmä.