Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Herätkää!  |  Syyskuu 2012

Raamattu – täsmällisten ennustusten kirja, osa 5

Hyvä uutinen koko ihmiskunnalle

Raamattu – täsmällisten ennustusten kirja, osa 5

Tässä kahdeksanosaisessa Herätkää!-lehden kirjoitussarjassa tarkastellaan erästä Raamatun huomattavaa piirrettä: profetioita eli ennustuksia. Kirjoitussarja auttaa saamaan vastauksen siihen, ovatko Raamatun ennustukset vain älykkäiden ihmisten sepitelmiä vai ilmeneekö niistä Jumalan hengen vaikutus. Kannustamme sinua puntaroimaan todisteita.

RAAMATTU sisältää Jumalan sanoman ihmiskunnalle, ja tämä sanoma on hyvä uutinen. Niinpä Jeesus Kristus käytti aikansa ja energiansa ”valtakunnan hyvän uutisen” julistamiseen (Luukas 4:43). Raamattu osoittaa, että tuo Valtakunta on Jumalan hallitus ja että se poistaa sortavan ihmishallinnon, saa aikaan rauhan ja hävittää kaiken, mikä aiheuttaa ihmisille kärsimystä (Daniel 2:44; Matteus 6:9, 10). Kyseessä on tosiaan hyvä uutinen!

Tällainen hyvä uutinen ansaitsisi varmasti sen, että sitä levitettäisiin mahdollisimman laajalti. Mutta kun Jeesus teloitettiin, hän jätti jälkeensä vain pienen joukon seuraajia. Kuolisiko hänen sanomansa hänen mukanaan? Raamatun mukaan tapahtuisi aivan päinvastoin. Siinä ennustettiin seuraavaa: 1) Hyvä uutinen leviäisi moniin maihin. 2) Kiihkeä vastustus ei saisi sitä pysähtymään. 3) Nousisi vale- eli tekokristittyjä, jotka eksyttäisivät monia. Luodaanpa silmäys näihin ennustuksiin.

Hyvä uutinen julistetaan kaikille kansakunnille

Ennustukset:

”Kaikissa kansakunnissa hyvä uutinen täytyy saarnata ensin.” (Markus 13:10.) ”Te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apostolien teot 1:8.)

Täyttymys: Pian sen jälkeen kun Jeesus vuonna 33 kuoli, hänen opetuslapsensa täyttivät Jerusalemin julistamallaan Valtakunnan sanomalla. He levittäytyivät kaikkialle Juudeaan ja läheiseen Samariaan, ja 15 vuoden kuluessa kristittyjä evankelistoja oli lähetetty Rooman valtakunnan muihin osiin. Vuonna 61 saatettiin sanoa, että hyvää uutista oli viety ”maan ääriin asti”.

 Mitä historia osoittaa?

  • 100-luvulta peräisin olevat ei-raamatulliset kirjoitukset todistavat, että alkuperäinen kristillisyys levisi nopeasti. Roomalaisen historioitsijan Suetoniuksen mukaan kristityt olivat jo vuoteen 49 mennessä saaneet jalansijaa Roomassa. Kirjeessä, jonka Bithynian (nykyisessä Turkissa) maaherra Plinius nuorempi kirjoitti keisari Trajanukselle noin vuonna 112, sanotaan kristillisyydestä: ”Eivät ainoastaan kaupungit ole saaneet tartuntaa tästä taikauskosta, se on kulkutaudin tavoin levinnyt myös kyliin ja maaseudulle.” Muuan historioitsija mainitsi todisteisiin perehdyttyään: ”Alle sata vuotta apostolien ajan jälkeen imperiumin tärkeimmissä kaupungeissa oli nähtävissä kristillisiä palvontapaikkoja.”
  • Professori Henry Chadwick toteaa kirjassa The Early Church: ”Kirkon laajeneminen vaikutti hämmästyttävältä sarjalta epätodennäköisiä yhteensattumia. Se menestyi vastoin kaikkia odotuksia.”

Hyvää uutista vastustetaan

Ennustus:

”Teitä luovutetaan paikallisiin oikeusistuimiin, ja teitä piestään synagogissa ja asetetaan käskynhaltijoiden ja kuninkaiden eteen minun tähteni, todistukseksi heille.” (Markus 13:9.)

Täyttymys: Juutalaiset ja roomalaiset vainosivat kristittyjä. Heitä pidätettiin, vangittiin, piestiin ja teloitettiin.

Mitä historia osoittaa?

  • Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Flavius Josefus mainitsi, että juutalaisten uskonnolliset johtajat teloituttivat Jaakobin, Jeesuksen veljen. Raamatun mukaan Gamaliel, juutalaisten ylimmän tuomioistuimen kunnioitettu jäsen, kehotti eräiden Jeesuksen opetuslasten oikeudenkäynnin aikana toimimaan maltillisesti (Apostolien teot 5:34–39). Arvovaltaiset teokset vahvistavat Gamalielin olleen olemassa ja osoittaneen ennakkoluulottomuutta.
  • Rooman keisarit Nero, Domitianus, Marcus Aurelius ja Diocletianus lietsoivat ankaraa vainoa varhaiskristittyjä vastaan.

  • Historioitsijoiden mukaan Rooman keisarit vainosivat kristittyjä useaan otteeseen siitä lähtien, kun keisari Nero vuonna 64 käynnisti nämä vainot. Keisari Trajanuksen ja Plinius nuoremman välisessä kirjeenvaihdossa käsitellään niiden kristittyjen rankaisemista, jotka eivät kieltäisi uskoaan.
  • ”Vaino ei suinkaan ajanut kirkkoa maan alle, vaan vaikutti päinvastaisella tavalla”, toteaa edellä lainattu professori Chadwick. Paetessaan turvaan kristityt veivät sanomansa uusille alueille (Apostolien teot 8:1). He pysyivät lujina, vaikka perheenjäsenet ja ystävät usein hyljeksivät heitä. Tämä on merkille pantavaa, sillä Jeesuksen seuraajat olivat ”koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä”, joilla ei ollut poliittista vaikutusvaltaa (Apostolien teot 4:13). Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että ”evankeliumi levisi parhaiten – – pikkukauppiaiden ja käsityöläisten keskuudessa” (The Beginnings of Western Christendom).

Näin jälkeenpäin tutkijat ihmettelevät, miten tällainen merkityksetön ryhmä saattoi levittää kristillisyyttä niin nopeasti raivoisasta vastustuksesta huolimatta. Jeesus kuitenkin kertoi nuo epätodennäköiset tapahtumat ennalta. Lisäksi Raamattu ennusti, että saarnaamistyö keskeytyisi.

 Tekokristittyjä nousee

Ennustukset:

”Keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apostolien teot 20:29, 30.) ”Teidänkin keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia. Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja – –, ja heidän takiaan totuuden tietä tullaan herjaamaan.” (2. Pietarin kirje 2:1, 2.)

Täyttymys: Ilkeämieliset, petolliset ja kunnianhimoiset yksilöt turmelivat kristillisen seurakunnan.

Mitä historia osoittaa?

  • Erityisesti Jeesuksen ensimmäisten seuraajien kuoltua kristittyjen keskuudesta nousi huomattavia miehiä, jotka vähitellen turmelivat aidon kristillisen opetuksen sekoittamalla siihen kreikkalaista filosofiaa. Pian kehittyi pappisluokka, joka alkoi poliittisten hallitsijoiden lailla tavoitella ulkonaista loistoa. Kun ”kristillisyydestä” tuli Rooman valtionuskonto, siinä ei historioitsijoiden mukaan ollut jälkeäkään ensimmäisen vuosisadan seurakunnasta.
  • Vuosisatojen kuluessa tämä väärennetty kristillisyys tuli tunnetuksi väkivallastaan ja ahneudestaan. Sen sijaan että papit olisivat todistaneet olevansa Jeesuksen seuraajia, he vainosivat niitä, jotka saarnasivat Jeesuksen mallin mukaisesti ja yrittivät julkaista Raamatun kansankielellä.

Niinä vuosisatoina, joina valekristillisyydellä oli paljon valtaa, hyvä uutinen näytti melkein tukahtuneen. Jeesus kuitenkin ennusti, että hyvän uutisen julistaminen elpyisi viimeisinä päivinä. Hän vertasi tätä ajanjaksoa elonkorjuuseen, jonka kuluessa rikkakasvien kaltaiset valekristityt erotettaisiin vehnästä eli aidoista kristityistä. (Matteus 13:24–30, 36–43.) Silloin hyvän uutisen saarnaamista koskeva ennustus saisi suurimman täyttymyksensä (Matteus 24:14). Tätä kiinnostavaa ennustusta tarkastellaan kirjoitussarjamme seuraavassa osassa.