Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

HERÄTKÄÄ! HUHTIKUU 2011

Kirja johon voi luottaa – osa 6

Rooma Raamatun historiassa

Kirja johon voi luottaa – osa 6

Tämä on kuudes osa Herätkää!-lehden seitsemän kirjoituksen sarjassa, jossa tarkastellaan Raamatun historian seitsemää maailmanvaltaa. Tarkoituksena on osoittaa, että Raamattu on luotettava ja Jumalan henkeyttämä – hänen henkensä ohjauksessa kirjoitettu – ja että se sisältää toivon sanoman: ihmisten julman hallinnon aiheuttamat kärsimykset tulevat loppumaan.

Paavali kulki pitkin Via Appiaa.

JEESUS perusti kristillisyyden ja hänen seuraajansa levittivät sitä laajalti Rooman valtakunnan hallitessa. Roomalaisia teitä, akvedukteja ja monumentteja on edelleen nähtävissä muun muassa Britanniassa ja Egyptissä. Nämä jäännökset roomalaisajalta ovat todellisia, ja ne muistuttavat meitä siitä, että myös Jeesus ja hänen apostolinsa olivat todellisia samoin kuin heidän sanansa ja tekonsakin. Esimerkiksi muinaisella Via Appialla voi kävellä samaa reittiä kuin kristitty apostoli Paavali mahdollisesti kulki matkallaan Roomaan (Apostolien teot 28:15, 16).

Luotettavaa historiaa

Raamatun kertomus Jeesuksesta ja hänen opetuslapsistaan sisältää lukuisia viittauksia ensimmäisen vuosisadan historiallisiin tapahtumiin. Huomaa, miten tarkasti raamatunkirjoittaja  Luukas ilmaisi vuoden, jona sattui kaksi erittäin tärkeää tapahtumaa: Johannes Kastaja aloitti palveluksensa, ja Jeesus kastettiin ja hänestä tuli Kristus eli Messias. Luukas kirjoitti, että nämä tapaukset sattuivat ”keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuonna [vuonna 29], kun Pontius Pilatus oli Juudean käskynhaltijana ja Herodes Galilean piirihallitsijana” (Luukas 3:1–3, 21). Luukas mainitsi lisäksi neljä muuta tärkeää viranomaista: Filippoksen (Herodeksen veljen), Lysaniaan, Hannaan ja Kaifaan. Kaikki nämä seitsemän nimeä mainitaan maallisessa historiassa. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa Tiberiusta, Pilatusta ja Herodesta.

Keisari Tiberius on yksi monista Luukkaan evankeliumissa mainituista roomalaisista viranomaisista.

Keisari Tiberius on hyvin tunnettu, ja hänet on ikuistettu taideteoksiin. Rooman senaatti nimitti hänet keisariksi 15. syyskuuta vuonna 14, kun Jeesus oli noin 15-vuotias.

Piirtokirjoitus, jossa esiintyy Pontius Pilatuksen nimi.

Pontius Pilatuksen nimi esiintyy Tiberiuksen nimen ohella kertomuksessa, jonka roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti vähän Raamatun valmistumisen jälkeen. Tacitus kirjoitti sanasta ”kristitty”: ”Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana.”

Herodes Antipas tunnetaan Galileanmeren rannalla sijaitsevan Tiberiaan kaupungin rakennuttajana. Hän myös asui siellä. Herodes mestautti Johannes Kastajan todennäköisesti Tiberiaassa.

Raamatun kertomuksissa mainitaan Rooman valtakunnan ajoilta myös merkittäviä tapahtumia. Siinä sanotaan Jeesuksen syntymän ajankohdasta: ”Noina päivinä lähti nyt keisari Augustukselta säädös, että koko asuttu maa oli henkikirjoitettava (tämä ensimmäinen henkikirjoitus tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana), ja kaikki matkasivat henkikirjoitettaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.” (Luukas 2:1–3.)

Tacitus ja juutalainen historioitsija Josefus mainitsevat kumpikin Quiriniuksen. Sen, että tällaisia henkikirjoituksia tehtiin, vahvistaa eräs British Libraryssa säilytettävä roomalaisen käskynhaltijan käskykirje. Siinä sanotaan: ”Koska on talosta taloon suoritettavan väestönlaskennan aika, on tarpeen pakottaa kaikki, jotka mistä tahansa syystä asuvat muualla kuin omalla seudullaan, palaamaan kotiinsa.”

Raamattu kertoo myös ”suuresta nälänhädästä, joka – – tuli [Rooman keisarin] Claudiuksen aikana” (Apostolien teot 11:28). Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt historioitsija Josefus vahvistaa nämä sanat. Hän kirjoitti Jerusalemin asukkaista: ”He kärsivät siihen aikaan nälkää, ja monet kuolivat.”

Lisäksi Apostolien tekojen 18:2:ssa sanotaan, että ”Claudius oli määrännyt kaikki  juutalaiset lähtemään Roomasta”. Tätä tukee Claudiuksen elämäkerta, jonka roomalainen historioitsija Suetonius kirjoitti noin vuonna 121. Suetonius mainitsee Claudiuksen karkottaneen Roomasta kaikki ”juutalaiset, jotka aiheuttivat jatkuvasti levottomuutta” kristittyjä kohtaan tuntemansa vihamielisyyden vuoksi.

Raamatussa kerrotaan, että edellä mainitun nälänhädän aikoihin Herodes Agrippa piti ”kuninkaalliseen asuun” pukeutuneena puheen häntä jumaloivalle yleisölle, joka vuorostaan huusi: ”Jumalan ääni eikä ihmisen!” Sen jälkeen ”madot söivät hänet, ja hän kuoli”, kuten Raamatussa sanotaan. (Apostolien teot 12:21–23.) Myös Josefus merkitsi muistiin tämän tapauksen ja lisäsi joitakin yksityiskohtia. Hän kirjoitti Agrippan pitäneen puheensa ”kokonaan hopeasta valmistetussa puvussa” ja sanoi, että Agrippa tunsi yhtäkkiä äärimmäisen ankaraa vatsakipua. Josefuksen mukaan hän kuoli viisi päivää myöhemmin.

Luotettavia profetioita

Raamatussa on myös Rooman vallan aikaan kirjoitettuja ja täyttyneitä huomattavia profetioita. Esimerkiksi kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, hän itki tuota kaupunkia ja ennusti, miten Rooman armeija tuhoaisi sen. Hän sanoi: ”Sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi rakentavat ympärillesi varustuksen teroitetuista paaluista – – eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, koska et erottanut sitä aikaa, jona sinua tarkastettiin.” (Luukas 19:41–44.)

Jeesuksen seuraajat voisivat kuitenkin paeta. Miten se olisi mahdollista? Jeesus antoi heille etukäteen tarkat ohjeet: ”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on tullut lähelle. Silloin alkakoot Juudeassa olevat paeta vuorille ja – – [Jerusalemin] keskellä olevat lähtekööt pois.” (Luukas 21:20, 21.) Jeesuksen seuraajat ovat saattaneet pohtia, miten he pystyisivät pakenemaan piiritetystä kaupungista.

Josefus kertoo, mitä tapahtui. Vuonna 66 roomalainen käskynhaltija anasti temppelin rahastosta verorästejä, jolloin kapinoivat juutalaiset kävivät raivoissaan roomalaissotilaiden kimppuun ja julistautuivat itsenäisiksi. Myöhemmin samana vuonna Cestius Gallus, Syyrian roomalainen käskynhaltija, marssi etelään 30 000 miehen kanssa ja saapui Jerusalemiin erään uskonnollisen juhlan aikana. Gallus tunkeutui esikaupunkialueille ja lähelle temppeliä, josta kapinalliset olivat etsineet turvaa. Hän alkoi jopa kaivaa maata temppelin muurin alta. Sitten Gallus vetäytyi – ilman mitään näkyvää syytä! Kiihkoissaan juutalaiset hyökkäsivät hänen perääntyvän armeijansa kimppuun.

Uskolliset kristityt eivät antaneet tapahtumien käänteen pettää itseään. He tajusivat nähneensä, miten Jeesuksen hämmästyttävä ennustus oli täyttynyt: kaupunki oli ollut leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä! Ja koska nämä armeijat olivat nyt vetäytyneet, uskolliset kristityt käyttivät hyväkseen tilaisuuden paeta. Monet menivät Pellaan, poliittisesti puolueettomaan pakanakaupunkiin, joka sijaitsi vuoristossa Jordanin toisella puolella.

Mitä tapahtui Jerusalemille? Rooman armeijat palasivat Vespasianuksen ja hänen poikansa Tituksen johdolla – tällä kertaa 60 000 miehen voimin. He saavuttivat kaupungin ennen vuoden 70 pesahia ja saartoivat sekä paikalliset asukkaat että pyhiinvaeltajat, jotka olivat tulleet sankoin joukoin juhlanviettoon. Roomalaiset sotilaat hakkasivat kaupungin ympäristön paljaaksi puista ja rakensivat aidan teroitetuista paaluista juuri niin kuin Jeesus oli ennustanut. Noin viiden kuukauden kuluttua kaupunki kukistui.

Roomassa sijaitseva Tituksen riemukaari pystytettiin vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin hävityksen muistoksi.

Titus oli käskenyt säästää temppelin, mutta eräs sotilas sytytti sen tuleen, ja se revittiin maahan kivi kiveltä – täsmälleen Jeesuksen ennustuksen mukaisesti. Josefus kertoo, että noin 1 100 000 juutalaista ja juutalaisuuteen kääntynyttä kuoli, suurin osa nälkään ja kulkutauteihin, ja 97 000 otettiin vangeiksi. Monet lähetettiin orjiksi Roomaan. Nykyään Roomassa käyvät voivat tutustua kuuluisaan Colosseumiin, jonka Titus rakensi loppuun  Juudeaan suuntautuneen sotaretken jälkeen. Nähtävillä on myös Tituksen riemukaari, joka pystytettiin Jerusalemin valloituksen muistoksi. Raamatun profetiat ovat tosiaankin luotettavia pienimpiä yksityiskohtia myöten. Meidän on siksi hyvin tärkeää suhtautua vakavasti siihen, mitä Raamattu sanoo tulevaisuudesta.

Luotettava toivo

Ollessaan roomalaisen käskynhaltijan Pontius Pilatuksen edessä Jeesus puhui Valtakunnasta eli hallituksesta, joka ”ei ole osa tästä maailmasta” (Johannes 18:36). Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan tuon kuninkaallisen hallituksen tuloa. ”Meidän Isämme taivaissa”, hän sanoi. ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:9, 10.) Huomaa, että Jumalan valtakunta toteuttaa maan päällä Jumalan tahdon – ei ylpeiden ja kunnianhimoisten ihmisten tahtoa.

Jeesus hallitsee tuon taivaallisen Valtakunnan Kuninkaana, ja Jumalan alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti hän tulee muuttamaan koko maan paratiisiksi (Luukas 23:43).

Milloin Jumalan valtakunta puuttuu ihmiskunnan asioihin? Kuolleista herätetty Jeesus antoi tästä vihjeen puhuessaan apostolilleen Johannekselle, joka oli vankina Patmoksen saarella Rooman keisarin Domitianuksen, Tituksen veljen, hallitessa. ”On seitsemän kuningasta”, Jeesus paljasti. ”Viisi on kaatunut, yksi on, yksi ei ole vielä saapunut, mutta kun hän saapuu, hänen täytyy pysyä vähän aikaa.” (Ilmestys 17:10.)

Kun Johannes merkitsi muistiin nämä sanat, viisi ”kuningasta” eli valtakuntaa oli kukistunut: Egypti, Assyria, Babylonia, Meedo-Persia ja Kreikka. Sanoilla ”yksi on” tarkoitettiin valtakuntaa, joka oli olemassa apostoli Johanneksen aikaan, toisin sanoen Roomaa. Näin ollen vain yksi oli jäljellä – Raamatun historian viimeinen maailmanvalta. Mikä se olisi? Miten pitkään se hallitsisi? Näitä kysymyksiä tarkastellaan Herätkää!-lehden seuraavassa numerossa.