Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

HERÄTKÄÄ! MARRASKUU 2010

 Raamatun näkökanta

Onko sopivaa rukoilla ”pyhimyksiä”?

Onko sopivaa rukoilla ”pyhimyksiä”?

Marie ja Theresa pitivät itseään hyvinä katolilaisina. Molemmat uskoivat ”pyhimyksiin”. Marie uskoi, että hän voisi rukoilla heiltä apua. Theresa rukoili säännöllisesti kotikylänsä ”suojeluspyhimystä”. Hän esitti rukouksia myös sille ”pyhimykselle”, jonka mukaan hän oli saanut nimensä.

MARIEN ja Theresan tavoin miljoonat ihmiset ympäri maailman rukoilevat pyhimyksiään saadakseen siunauksia. Erään katolisen tietosanakirjan mukaan ”pyhimykset rukoilevat ihmisten puolesta” ja ”on ’hyvää ja hyödyllistä’ huutaa heitä avuksi, jotta he pyytäisivät – – siunauksia Jumalalta” (New Catholic Encyclopedia).

Mutta mitä mieltä Jumala on tästä asiasta? Suhtautuuko hän suopeasti siihen, että rukoilemme ”pyhimyksiä” puhumaan puolestamme? Tutkitaanpa, mitä Raamatussa sanotaan.

Tuleeko ”pyhimyksiä” huutaa avuksi?

Kreikkalainen sana, joka joissakin raamatunkäännöksissä on käännetty ”pyhimykseksi”, merkitsee ’pyhää’. Raamatussa ei kuitenkaan kerrota yhdenkään uskollisen Jumalan palvojan rukoilleen ”pyhimystä”. Edellä lainatussa tietosanakirjassa sanotaan, että vasta ”200-luvulle tultaessa pyhimysten esirukousten vaikutus tunnustettiin selvästi” (New Catholic Encyclopedia). Tuohon aikaan Kristuksen kuolemasta oli siis kulunut parisataa vuotta. Tämä opetus ei siksi ollut lähtöisin Jeesukselta eikä hänen palveluksestaan kertoneilta henkeytetyiltä raamatunkirjoittajilta. Miksi he eivät opettaneet näin?

Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että meidän tulee rukoilla vain Jumalaa ja että rukoukset tulee esittää Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Johannes 14:6.) Nämä yksiselitteiset sanat ovat sopusoinnussa sen Jeesuksen opetuksen kanssa, joka on kirjoitettu muistiin Matteuksen 6:9–13:een. Puhuessaan rukoilemisesta Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Teidän on siis rukoiltava näin: ’Meidän Isämme taivaissa, olkoon  sinun nimesi pyhitetty.’ ” (Matteus 6:9.) Meidän tulee selvästikin osoittaa rukouksemme ainoastaan taivaalliselle Isällemme. Tämä totuus pohjautuu erääseen keskeiseen Raamatun periaatteeseen.

Rukous on palvontaa

Erään tietosanakirjan mukaan rukous ”viittaa kunnioittaviin sanoihin ja ajatuksiin, jotka osoitetaan Jumalalle, jumalille, jumalattarille tai muille palvonnan kohteille. – – Rukous on tärkeä palvonnan muoto lähes kaikissa maailman uskonnoissa.” (The World Book Encyclopedia; kursivointi meidän.) Kysy itseltäsi: onko sopivaa polvistua rukoilemaan – palvomaan – ketään muuta kuin Luojaamme ja Elämänantajaamme? (Psalmit 36:9.) Jeesus sanoi: ”Tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä tosiaan etsii senkaltaisia palvomaan häntä.” (Johannes 4:23.) Raamatussa sanotaan myös, että Luojamme vaatii meiltä ”yksinomaista antaumusta” (5. Mooseksen kirja 4:24; 6:15).

Mietitäänpä erästä esimerkkiä. Kristitty apostoli Johannes sai vaikuttavia näkyjä, jotka on kirjoitettu muistiin Raamatun Ilmestyskirjaan. Pelonsekaisen kunnioituksen vallassa tuo apostoli ”lankesi maahan palvoakseen sen enkelin jalkojen edessä”, joka oli näyttänyt hänelle tuon kaiken. Enkelin reaktiosta kerrotaan seuraavasti: ”Varo! Älä tee sitä! Olen vain sinun ja sinun veljiesi – – orjatoveri – –. Palvo Jumalaa.” (Ilmestys 22:8, 9.) Jälleen kerran Raamattu siis korostaa sitä, että meidän tulee palvoa yksin Jehova Jumalaa.

Edellä esitetyn mukaisesti ainoastaan Jumalaa sanotaan ”rukouksen Kuulijaksi” (Psalmit 65:2). Lisäksi koska hän on Kaikkivaltias, vain hänellä on tarvittava valta, ymmärrys ja voima vastata mihin tahansa rukouksessa esitettyyn sopivaan pyyntöön (Job 33:4). Jopa Jeesuksella Kristuksella on rajoituksensa, minkä hän itsekin myönsi (Matteus 20:23; 24:36). Jeesukselle Kristukselle on kuitenkin annettu suuri valta, johon sisältyy se, että hän palvelee ihmiskunnan Puolestapuhujana.

Myötätuntoinen Puolestapuhuja

Raamatussa sanotaan Jeesuksesta: ”Hän voi myös täysin pelastaa ne, jotka lähestyvät Jumalaa hänen välityksellään, koska hän on aina elossa puhuakseen heidän puolestaan.” (Heprealaisille 7:25.) Jeesus voi siis puhua myötätuntoisesti niiden puolesta, jotka ”lähestyvät Jumalaa hänen välityksellään”. Tämä ei merkitse sitä, että meidän tulisi rukoilla Jeesusta ja että hän ikään kuin välittäisi rukouksemme eteenpäin. Se merkitsee sen sijaan sitä, että rukoilemme Jumalaa Jeesuksen nimessä ja näin tunnustamme hänen valtansa. Miksi Jeesus on täydellinen Puolestapuhuja?

Ensinnäkin koska Jeesus on elänyt ihmisenä, hän pystyy ymmärtämään toisten kärsimyksiä paremmin (Johannes 11:32–35). Hän osoitti myös rakastavansa ihmisiä parantamalla sairaita, herättämällä kuolleita ja antamalla hengellistä ravintoa kaikille hänen luokseen tulleille (Matteus 15:29, 30; Luukas 9:11–17). Hän jopa antoi syntejä anteeksi (Luukas 5:24). Tämä herättää meissä luottamusta, sillä jos teemme syntiä, ”meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas” (1. Johanneksen kirje 2:1).

Meidän tulisi pyrkiä jäljittelemään Jeesuksen rakkautta ja sääliä. Meillä ei tietenkään ole valtaa toimia samanlaisina puolestapuhujina, mutta me voimme rukoilla toisten puolesta. Rakkauden tulisikin jopa pakottaa meidät tekemään niin. Jaakob kirjoitti: ”Rukoilkaa toistenne puolesta – –. Vanhurskaan rukouksessa, kun se on vaikuttamassa, on paljon voimaa.” (Jaakobin kirje 5:16.)

Marie ja Theresa ovat oppineet nämä kallisarvoiset totuudet tutkimalla Raamattua. Jehovan todistajat kannustavat sinua toimimaan samoin. Jeesus sanoi, että Jumalaa palvovien ”täytyy palvoa hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:24).