Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

HERÄTKÄÄ! 2004-01-08

 Raamatun näkökanta

Saadaanko maailmaan rauha diplomatian keinoin?

Saadaanko maailmaan rauha diplomatian keinoin?

HALUAISITKO nähdä kaikkien sotien loppuvan? Tuntuisi siltä, että kansallisiin ja kansainvälisiin selkkauksiin täytyy olla olemassa jonkinlainen diplomaattinen ratkaisu. Monien mielestä sodista päästäisiin eroon, jos maailman johtajat vain vetäisivät yhtä köyttä. Luultavasti olet kuitenkin pettynyt diplomatian avulla aikaansaatuihin tuloksiin. Maailman johtajat ovat satojen vuosien ajan ratifioineet sopimuksia, muotoilleet päätöslauselmia ja pitäneet huippukokouksia, mutta vain harvoihin ongelmiin on löytynyt pysyvä ratkaisu.

Raamatulla on paljon sanottavaa diplomatiasta ja rauhasta. Se vastaa seuraaviin kysymyksiin: Miksi diplomatian keinoin ei ole saatu aikaan rauhaa? Tulisiko kristittyjen osallistua diplomaattisiin pyrkimyksiin? Miten tosi rauha lopulta saavutetaan?

Miksi rauhaa ei ole saatu aikaan?

Useista Raamatun kertomuksista ilmenee, että henkilökohtaiset kontaktit voivat johtaa rauhaan. Esimerkiksi Abigail sai taitavasti Daavidin ja tämän armeijan luopumaan kostotoimista  hänen huonekuntaansa vastaan (1. Samuelin kirja 25:18–35). Jeesus kertoi kuvauksen kuninkaasta, jolla ei ollut muuta järkevää vaihtoehtoa kuin antaa lähettiläsjoukolle tehtäväksi mennä hieromaan rauhaa (Luukas 14:31, 32). Raamatun mukaan ristiriitatilanteita tosiaan voidaan ratkaista diplomatian keinoin. Miksi sitten rauhanneuvottelujen tulokset ovat usein kovin laihoja?

Raamattu ennusti paikkansapitävästi, että meidän päivinämme elettäisiin vaikeita aikoja. Koska Saatana Panettelijalla olisi ihmisiin turmeleva vaikutus, he olisivat ”haluttomia mihinkään sopimukseen, – – raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä” (2. Timoteukselle 3:3, 4; Ilmestys 12:12). Lisäksi Jeesus ennusti, että nykyisen asiainjärjestelmän päättymistä leimaisivat ”sodat ja sanomat sodista” (Markus 13:7, 8). Kukapa ei myöntäisi, että ne ovat tulleet yhä yleisemmiksi? Edellä olevan perusteella ei ole yllättävää, että kansojen väliset rauhanpyrkimykset osoittautuvat usein hyödyttömiksi?

On myös hyvä pitää mielessä, että vaikka ne, jotka harjoittavat diplomatiaa, yrittävät kovasti välttää selkkauksia, kukin heistä ajaa ensisijaisesti oman maansa etuja. Tämä on poliittisen diplomatian perusajatus. Tulisiko kristittyjen osallistua tällaisiin pyrkimyksiin?

Olivatpa diplomatiaa harjoittavien vaikuttimet mitkä hyvänsä, heillä ei ole edellytyksiä saada aikaan kestäviä ratkaisuja

Kristityt ja diplomatia

Raamattu neuvoo: ”Älkää panko luottamustanne jalosukuisiin älkääkä ihmisen poikaan, jolle pelastus ei kuulu.” (Psalmit 146:3.) Tämä osoittaa, että olivatpa diplomatiaa harjoittavien vaikuttimet mitkä hyvänsä, heillä ei ole edellytyksiä saada aikaan kestäviä ratkaisuja.

Kun Jeesus oli tuomittavana Pontius Pilatuksen edessä, hän sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” (Johannes 18:36.) Usein rauhanaloitteita jäytävät kansallismielinen viha ja poliittinen itsekkyys. Siksi tosi kristityt eivät osallistu maailman selkkauksiin eivätkä diplomaattisiin pyrkimyksiin.

Merkitseekö tämä sitä, että kristityt suhtautuvat välinpitämättömästi siihen, mitä maailmassa tapahtuu, tai ettei ihmisten kärsimys kosketa heitä? Ei merkitse. Raamatussa päinvastoin sanotaan Jumalan tosi palvojista, että he ”huokailevat ja voihkivat” kaikkea sitä pahaa, mitä heidän ympärillään tapahtuu (Hesekiel 9:4). Kristityt luottavat yksinkertaisesti siihen, että Jumala saa aikaan rauhan, kuten hän on luvannut. Tarkoittaako rauha mielestäsi sitä, että sodat loppuvat? Jumalan valtakunta saa sen aikaan aivan varmasti (Psalmit 46:8, 9). Mutta se pitää huolen myös siitä, että kaikki maapallon asukkaat saavat nauttia täydellisestä turvallisuudesta ja hyvinvoinnista (Miika 4:3, 4; Ilmestys 21:3, 4). Ihminen ei voi koskaan saavuttaa tällaista ylivertaista rauhaa diplomatian tai ”rauhanturvaamiseksi” perustettujen järjestöjen avulla.

Raamatun ennustusten ja tähänastisten kokemusten perusteella on selvää, että luottamus ihmisen kykyyn saada aikaan rauha diplomatian keinoin johtaa vain pettymykseen. Ne jotka panevat rauhantoiveensa Jeesukseen Kristukseen ja kannattavat Jumalan valtakuntaa, näkevät toiveittensa tosi rauhasta toteutuvan. Kaiken lisäksi he saavat nauttia tästä rauhasta ikuisesti. (Psalmit 37:11, 29.)