Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

HERÄTKÄÄ! 1993-10-08

Lapsesi on vaarassa!

Lapsesi on vaarassa!

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on inhottavaa todellisuutta nykyisessä sairaassa maailmassa. Lear’s-aikakauslehti kirjoittaa: ”Se vaikuttaa useampiin meistä kuin syöpä, useampiin meistä kuin sydäntaudit, useampiin meistä kuin aids.” Herätkää!-lehti tuntee siksi velvollisuudekseen kiinnittää lukijoittensa huomion tähän vaaraan ja siihen, mitä sen torjumiseksi on tehtävissä. (Vrt. Hesekiel 3:17–21; Roomalaisille 13:11–13.)

VIIME vuosina on lasten seksuaalinen hyväksikäyttö herättänyt voimakasta paheksuntaa kautta maailman. Toisaalta se, että tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet huomiota asiaan ja antaneet julkisuuden henkilöiden kertoa lapsuusaikaisista hyväksikäyttökokemuksistaan, on aiheuttanut yleisiä harhakäsityksiä. Joidenkuiden mielestä kaikki lapseensekaantumisesta puhuminen on yksinkertaisesti uusin muoti-ilmiö. Todellisuudessa seksuaalinen hyväksikäyttö ei kuitenkaan ole mitään uutta. Se on melkein yhtä vanhaa kuin ihmisen historia.

Vanha ongelma

Noin 4000 vuotta sitten Sodoman ja Gomorran kaupungit olivat kuuluisia turmeltuneisuudestaan. Lapseensekaantuminen oli yksi noiden seutujen monista paheista. 1. Mooseksen kirjan 19:4:ssä (UM) kerrotaan, miten suuri joukko seksihulluja sodomalaisia, ”niin pojat kuin vanhat miehetkin”, yritti raiskata Lootin kaksi miesvierasta. Ajatellaanpa: miten nuoret pojat saattoivat viehättyä ajatukseen miesten raiskaamisesta? On ilmeistä, että heidät oli jo tutustutettu homoseksuaalisiin kieroutumiin.

Vuosisatoja myöhemmin Israelin kansa asettui Kanaanin alueelle. Niin syvälle oli tämä maa vajonnut insestiin eli sukurutsaukseen, homoseksualismiin, sodomiaan, prostituutioon ja jopa pikkulasten uhraamiseen paholaisjumalille uskonnollisissa juhlamenoissa, että kaikki tällaiset inhottavuudet oli varta vasten kiellettävä Moosekselle annetussa laissa (3. Mooseksen kirja 18:6, 21–23; 19:29; Jeremia 32:35). Jumalan antamista varoituksista huolimatta kapinalliset israelilaiset, myös eräät heidän hallitsijoistaan, omaksuivat tällaisia viheliäisiä tapoja (Psalmit 106:35–38).

Antiikin ajan Kreikassa ja Roomassa asiat olivat tässä suhteessa kuitenkin vielä paljon pahemmalla tolalla kuin Israelissa. Lapsenmurhat olivat yleisiä molemmissa, ja Kreikassa oli yleisesti hyväksytty tapa, että vanhemmat miehet harrastivat seksiä nuorten poikien kanssa. Kaikissa muinaisen Kreikan kaupungeissa oli ilotaloja, joissa nuoret pojat tarjosivat palveluksiaan. Rooman valtakunnassa lapsiprostituutio oli niin yleistä, että tälle elinkeinolle oli määrätty omat veronsa ja juhlapäivänsä. Areenoilla tyttöjä raiskattiin ja pakotettiin sekaantumaan eläimiin. Samantapaiset julmuudet olivat tavallisia monissa muissakin vanhan ajan kansoissa.

Entä millainen on tilanne meidän aikanamme? Ovatko ihmiset niin sivistyneitä, että he eivät anna tällaisten seksitapojen kukoistaa enää nykyään? Ne, jotka ovat tutkineet Raamattua, eivät ajattele siten. He tietävät apostoli Paavalin luonnehtineen meidän aikakauttamme ”kriittisiksi ajoiksi, joista on vaikea selviytyä”. Hän ennusti esimerkiksi itserakkauden ja nautintojen rakkauden kukoistuksen sekä luonnollisen perherakkauden murenemisen, jotka ovat nyky-yhteiskunnalle tyypillisiä asioita,  ja jatkoi: ”Pahat ihmiset ja petkuttajat menevät yhä huonompaan suuntaan.” (2. Timoteukselle 3:1–5, 13; Ilmestys 12:7–12.) Onko lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä, johon ”pahat ihmiset ja petkuttajat” niin usein syyllistyvät, menty yhä huonompaan suuntaan?

Vakava ongelma

Lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä halutaan usein vaieta jopa siinä määrin, että sitä on sanottu sellaiseksi rikollisuuden lajiksi, josta kenties vähiten tulee ilmoituksia viranomaisille. Siitä huolimatta tällaisten rikosten määrä on selvästikin kaiken aikaa lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Sanomalehti Los Angeles Times teki Yhdysvalloissa aihettamme tarkastelevan tutkimuksen. Sen mukaan 27 prosenttia naisista ja 16 prosenttia miehistä oli lapsuudessaan joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Niin järkyttäviä kuin tällaiset arviot ovatkin, joidenkin toisten varovaisten arvioitten perusteella saattavat Yhdysvaltojen luvut olla huomattavastikin tätä suurempia.

Malesiassa ovat hyväksikäyttötapaukset tiettävästi nelinkertaistuneet kymmenen viime vuoden aikana. Thaimaassa noin 75 prosenttia miehistä myönsi eräässä tutkimuksessa käyttäneensä lapsiprostituoituja. Saksassa viranomaiset ovat arvioineet, että siellä joutuu vuosittain jopa 300000 lasta seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Etelä-Afrikassa ilmestyvän Cape Times -sanomalehden mukaan viranomaisten tietoon tulleitten hyväksikäyttötapausten määrä kasvoi eräänä äskettäin päättyneenä kolmen vuoden ajanjaksona 175 prosenttia. Hollannissa ja Kanadassa tehdyissä tutkimuksissa on ilmennyt, että noin joka kolmas nainen oli lapsuudessaan kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä. Suomessa 18 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista (15–16-vuotiaista) tytöistä ja 7 prosenttia pojista ilmoitti, että heillä oli ollut seksuaalikokemuksia jonkun vähintään viisi vuotta itseään vanhemman kanssa.

Useista eri maista tulleet puistattavat tiedot kertovat mystisistä uskonnoista, joiden menoihin liittyy sadistista lasten hyväksikäyttöä ja kiduttamista. Usein niihin, jotka ilmoittavat joutuneensa tällaisten rikosten uhriksi, ei suhtauduta myötätuntoisesti, vaan epäluuloisesti.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei siis ole uutta eikä epätavallista; päinvastoin kyseessä on vanha ongelma, joka nykyään on kasvanut suorastaan epidemiaksi. Hyväksikäytöllä voi olla tuhoisa vaikutus. Jälkeenpäin monet sen uhreista tuntevat voimakasta huonommuutta ja kärsivät heikosta itsetunnosta. Tyttöihin kohdistuvan insestin yleisiä seurauksia ovat asiantuntijoitten mukaan esimerkiksi kotoa karkailu, huumeiden käyttö ja alkoholin väärinkäyttö, masennus, itsemurhayritykset, rikollinen käyttäytyminen, holtiton sukupuolikumppanien vaihtaminen, unihäiriöt ja heikko koulumenestys. Pitemmän ajan seurauksista voidaan mainita puutteellinen lastenkasvatustaito, seksuaalinen kylmyys, miehiin kohdistuva epäluuloisuus, lapseensekaantujan kanssa avioituminen, lesbolaisuus, prostituutio ja se, että itse käyttää lapsia seksuaalisesti hyväksi.

Tällaiset jälkiseuraukset eivät ole uhrille mikään väistämätön kohtalo. Kellään ei liioin ole aihetta puolustella väärää käyttäytymistään pelkästään sillä, että hänelle on menneisyydessä tehty seksuaalista väkivaltaa. Hyväksikäytöstä ei välttämättä seuraa se, että sen uhrit alkavat viettää huonoa elämää tai lähtevät rikollisille teille. Se ei myöskään täysin poista heidän omaa vastuutaan niistä ratkaisuista, joita he myöhemmin tekevät elämässään. On kuitenkin olemassa suuri vaara, että jotkin näistä yleisistä seurauksista koituvat uhrien turmioksi. Niiden takia käy seuraava kysymys yhä tärkeämmäksi: miten voimme suojella lapsia hyväksikäytöltä?