Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

HERÄTKÄÄ! 1993-05-22

Elämä – lahja jota tulee vaalia

Elämä – lahja jota tulee vaalia

KUN Jehova Jumala antoi ihmisperheelle edun saada lapsia, se oli suurenmoinen lahja. Mies ja vaimo, jotka rakastaisivat toisiaan, olisivat onnellisia voidessaan sulkea syliinsä suloisen vastasyntyneen lapsen, ja he olisivat halukkaita vaalimaan tätä avioliittonsa pientä hedelmää ja pitämään hänestä huolta. Mies ja vaimo voisivat tuntea vain iloa lapsensa kasvaessa.

Aadamin ja Eevan synnistä oli kuitenkin murheelliset seuraukset ihmissuvulle syntyville lapsille. Synnin johdosta ensimmäinen äitimme kirottiin tuntemaan lapsia synnyttäessään tuskaa ja kipua. Se syntinen ympäristö, johon heidän jälkeläisensä syntyivät, on saanut lastenkasvatuksen tuntumaan pelottavan vaikealta tehtävältä. Ei siis ole ihme, jos lapsen syntyminen ei nykyajan sekavassa maailmassa aina tuota iloa. Miten Luoja sitten suhtautuu syntymättömiin? Onko hänen suhtautumisensa muuttunut maailman moraalikäsitysten muuttuessa? Ei missään tapauksessa. Hänen suhtautumisensa ja kiinnostuksensa maailman syntymättömiin lapsiin ei ole missään vaiheessa muuttunut.

Raamattu tekee selväksi sen, että äidin sisässä on kehittymässä ainutlaatuinen ihmisyksilö. Elämä alkaa hedelmöitymishetkellä. Maailmaantulo vain saattaa näkyviin lapsen, jonka Jumala on jo nähnyt. Hesekiel puhuu jokaisesta lapsesta, ”mikä avasi äidin kohdun” (Hesekiel 20:26). Job puhuu ”kohdun ovista” ja sanoo keskenmenoissa kuolleita lapsiksi, ”jotka eivät ole valoa nähneet” (Job 3:10, 16, UM).

Pankaamme merkille, millaista hellyyttä ja kiinnostusta Jehova Jumala tuntee ihmisenalkua kohtaan sen ollessa vasta nupussaan kohdussa. Hän sanoi Jeremialle: ”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin.” (Jeremia 1:5.) Daavid sanoi: ”Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin  maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.” (Psalmit 139:15, 16.) Job puhuu Jumalasta, ”joka äidin kohdussa loi minut”, ja jatkaa: ”Eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?” (Job 31:15.)

Mitä sitten on sanottava Jumalan kiinnostuksesta epätoivoista odottavaa äitiä kohtaan, joka ei halua lastaan? Luoja tietää paremmin kuin kukaan muu, millaisia vakavia velvollisuuksia vanhemmuus tuo tullessaan. Jos odottava äiti vaikeista olosuhteistaan huolimatta päättää pitää lapsensa kunnioituksesta Jumalan vaatimuksia kohtaan, niin eikö Hän antaisi siunaustaan tällaiselle äidille tämän ratkaisun johdosta? Äiti voi ja hänen pitäisikin hyvästä syystä rukoilla häneltä apua tyytyväisen ja tasapainoisen lapsen kasvattamiseksi. Jumala on jo Sanansa sivuilla antanut parhaat lastenkasvatusohjeet, mitä on olemassa. Raamatun periaatteitten soveltaminen perhe-elämään tuottaa siunattuja tuloksia. Jumalisten lasten kasvattamisen tuottamat ilonaiheet ja palkinnot voittavat kaikki ne uhraukset, joita ajan mittaan on jouduttu tekemään – kuten kaikki lapsistaan ylpeät vanhemmat voivat todistaa.

Onko Jumalan suhtautumistapa erilainen silloin, jos raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai sukurutsaisesta suhteesta? Vaikka äitiä onkin kohdeltu rikollisesti, niin se ei ole hänen lapsensa vika. Lapsen elämän tuhoaminen olisi vain yhteen väkivallantekoon vastaamista toisella väkivallanteolla. Jehova varmasti tietää, miten järkyttävä kokemus tällä tavoin tapahtunut raskaaksituleminen on tytölle tai naiselle, ja hän voi auttaa äitiä ja lasta selviytymään jälkivaikutuksista tasapainoisella tavalla.

Entä jos lääkäri kertoo raskaana olevalle naiselle, että normaalimittainen raskausaika voi olla tälle hengenvaarallinen? Tri Alan Guttmacher vastaa: ”Nykyään on mahdollista saada melkein kaikki potilaat selviytymään raskaudestaan – paitsi siinä tapauksessa, että nainen sairastaa jotakin vaikeaa tautia, kuten syöpää tai leukemiaa, mutta tällöinkään abortti ei todennäköisesti pidentäisi elämää, puhumattakaan sen pelastamisesta.” The Encyclopedia Americana selittää: ”Useimmat naiset selviytyvät turvallisesti raskaudestaan, vaikka heillä olisi vakaviakin lääketieteellisiä ongelmia, joten aborttiin joudutaan turvautumaan vain harvoin äidin terveyden suojelemiseksi. Useimmat abortit tehdään sen takia, ettei haluta lasta.” Tällaiset tilanteet ovat siis hyvin harvinaisia. Jos sellainen kuitenkin ilmaantuu synnytyksen aikana, niin vanhempien tulee päättää, pelastetaanko äidin vai lapsen henki. Asia on heidän päätösvallassaan.

Onko mikään ihme, että elämän Luoja on asettanut suvunjatkamiskykymme käytölle selkeät periaatteet? Jos elämä pannaan alulle, eikä siitä ole tarkoituskaan huolehtia, niin hänen silmissään se on samanlaista syntiä kuin elämän riistäminenkin.

Siitä, onko aborttien tekeminen oikein vai väärin, tullaan varmasti kiistelemään nykyisen asiainjärjestelmän loppuun asti. Jehova Jumalalle, elämän Luojalle, ja niille, jotka pitävät hänen lakejaan suuressa arvossa, abortti ei ole minkäänlainen kiistakapula. Elämä on arvokas asia – lahja, jota tulee sen alusta lähtien hoitaa ja vaalia.