Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

HERÄTKÄÄ! 1991-10-08

Hyväksikäytön aiheuttamat näkymättömät vammat

Hyväksikäytön aiheuttamat näkymättömät vammat

”Vihaan niin itseäni. Ajattelen alituiseen sitä, että minun olisi pitänyt tehdä jotakin tai sanoa jotakin saadakseni sen loppumaan. Tunnen itseni niin inhottavaksi.” – Ann.

”Tunnen vieraantuneeni ihmisistä. Painin usein toivottomuuden ja epätoivon tunteitten kanssa. Joskus haluan kuolla.” – Jill.

”LAPSUUSAIKAINEN seksuaalinen hyväksikäyttö on – – musertavaa, vahingollista ja nöyryyttävää lapsen mieleen, sieluun ja ruumiiseen kajoamista – –. Hyväksikäyttö on loukkaus kaikkia lapsen elämän puolia vastaan.” Näin sanoo Beverly Engel kirjassaan The Right to Innocence.

Kaikki lapset eivät reagoi hyväksikäyttöön samalla tavoin. * Lapset ovat luonteeltaan, sopeutumiskyvyltään ja henkiseltä sietokyvyltään erilaisia. Paljon riippuu myös siitä, millainen on ollut lapsen suhde hyväksikäyttäjäänsä, miten vakavaa hyväksikäyttö on ollut, miten pitkään sitä on jatkunut, samoin kuin lapsen iästä ja muista seikoista. Sitä paitsi jos hyväksikäyttö tulee ilmi ja lapsi saa rakkaudellista apua joltakulta aikuiselta, saattavat vauriot usein jäädä hyvinkin pieniksi. Monilta uhreilta on kuitenkin tunne-elämä mennyt pahasti vereslihalle.

Miksi se vaikuttaa musertavasti

Raamattu tarjoaa lisävalaistusta siihen, miksi tällaisia vaurioita syntyy. Saarnaajan kirjan 7:8:ssa (UM) todetaan: ”Viisaan saattaa sorto panna toimimaan mielettömästi.” Jos tämä pitää paikkansa aikuisista, voidaan vain kuvitella, miten epäinhimillinen sorto vaikuttaa pikkulapsiin – varsinkin siinä tapauksessa, että hyväksikäyttäjä on vanhempi, johon lapsi on pannut luottamuksensa. Tulee muistaa, että ensimmäiset elinvuodet ovat ratkaisevia lapsen tunne-elämän ja henkisten ominaisuuksien kehittymisen kannalta. (2. Timoteukselle 3:15) Näinä varhaisvuosinaan lapsi alkaa kehittää itselleen moraalisia rajoja ja tiedostaa oman arvonsa. Kun lapsi kiintyy vanhempiinsa, hän oppii myös tuntemaan rakkauden ja luottamuksen merkityksen. – Psalmi 22:10.

”Hyväksikäytetyltä lapselta suistuu luottamuksen kehittämisprosessi raiteiltaan”, selittää tri J. Patrick Gannon. Hyväksikäyttäjä pettää lapsen luottamuksen, riistää lapselta kaiken mikä liittyy turvallisuuteen, omaan rauhaan tai itsekunnioitukseen, ja käyttää häntä pelkästään  omien halujensa tyydyttämisen kohteena. * Pikkulapset eivät ymmärrä niiden siveettömien tekojen merkitystä, joiden välikappaleiksi he joutuvat alistumaan, mutta melkein aina he kokevat ne järkyttäviksi, pelottaviksi ja nöyryyttäviksi.

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä onkin sanottu ”pahimmaksi mahdolliseksi petokseksi”. Meitä halutaan muistuttaa Jeesuksen kysymyksestä: ”Kuka teistä on mies, jolta hänen poikansa pyytää leipää – ei kai hän ojenna hänelle kiveä?” (Matteus 7:9) Hyväksikäyttäjä ei kuitenkaan anna lapselle rakkautta ja hellyyttä, vaan ”kivistä” julmimman: käyttää seksuaalista väkivaltaa.

Miksi vammat eivät tahdo parantua

Sananlaskujen 22:6:ssa sanotaan: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” Ei ole epäilystäkään siitä, että vanhempien vaikutus voi kestää läpi elämän. Entä jos lapsi kuitenkin on valmennettu uskomaan, että hän on voimaton estämään seksuaalisia tungetteluja? Valmennettu tekemään ”rakkauden” vastikkeeksi erilaisia luonnottomuuksia? Valmennettu pitämään itseään arvottomana ja huonona? Eikö tällainen voisi johtaa elinikäiseen omasta hyvinvoinnista piittaamattomuuteen? Ei niin että lapsuudessa tapahtunut hyväksikäyttö voitaisiin kääntää aikuisiän sopimattoman käyttäytymisen puolusteluksi, mutta se voi osaltaan selittää, miksi hyväksikäytön uhrit saattavat helposti toimia tai ajatella jollain tietyllä tavalla.

Useat hyväksikäytön uhrit kärsivät monista oireista, esimerkiksi masennuksesta. Joitakuita voivat myös itsepintaiset ja aika ajoin ylivoimaisilta tuntuvat syyllisyyden, häpeän ja vihan tunteet pitää kuohuntatilassa. Toisten uhrien tunne-elämä saattaa sammua, minkä jälkeen he eivät pysty ilmaisemaan tunteita tai edes tuntemaan niitä. Monet kärsivät myös heikosta itsetunnosta ja voimattomuuden tunteista. Sally, jota eräs hänen lähisukulaisensa käytti seksuaalisesti hyväkseen, muistelee: ”Joka kerta kun hän kajosi ruumiiseeni, tunsin itseni voimattomaksi, turraksi, jäykäksi ja hämmentyneeksi. Mietin jatkuvasti, miksi tällaista oikein tapahtui.” Psykologi Cynthia Tower raportoi: ”Tutkimusten perusteella ne ihmiset, jotka lapsina kokivat seksuaalista hyväksikäyttöä, usein pitävät itseään läpi elämänsä uhrina.” He saattavat avioitua miehen kanssa, joka käyttää heitä seksuaalisesti hyväkseen, käyttäytyä aivan kuin olisivat vastustuskyvyttömiä tai tuntea olevansa voimattomia puolustautumaan vaaran uhatessa.

Normaalisti lapsilla on noin 12 vuotta aikaa valmistautua murrosiässä herääviin tunteisiin. Kun lapsi pakotetaan rivojen tekojen kohteeksi, hänessä herätetyt tunteet voivat saada hänet ymmälle. Erään tutkimuksen mukaan tällainen voi johtaa siihen, että hän ei myöhemmin kykene nauttimaan avioliiton intiimeistä suhteista. Linda-niminen hyväksikäytön uhri myöntää: ”Avioliiton seksuaalinen puoli on ollut minulle vaikein asia elämässäni. Kauheinta on se, että minulle tulee sellainen tunne kuin olisin isäni kanssa, ja joudun pakokauhun valtaan.” Toiset hyväksikäytön uhrit voivat reagoida päinvastaisella tavalla, sillä heille voivat moraalittomat halut kehittyä pakkomielteeksi. ”Vietin sellaista elämää, jossa en valikoinut seksikumppaneitani, ja lopulta olin sukupuolisuhteissa ventovieraitten kanssa”, tunnustaa Jill.

Hyväksikäytön uhrien voi myös olla vaikeaa ylläpitää hyviä ihmissuhteita. Joidenkuiden on  mahdotonta suhtautua luontevasti miehiin tai niihin, joilla on valtaa. Jotkut tietoisesti tärvelevät loukkaavilla puheillaan ja käytöksellään tai määräilevällä esiintymisellään ystävyyssuhteita ja avioliittoja. Sitten on vielä sellaisia, jotka pyrkivät tyystin välttämään läheisten ihmissuhteitten syntymistä.

On jopa sellaisia hyväksikäytön uhreja, jotka kohdistavat sietämättömiltä tuntuvat tunteensa itseensä. ”Vihasin ruumistani, koska hyväksikäyttö oli saanut sen kiihottumaan”, myöntää Reba-niminen nainen. On murheellista tietää, että syömishäiriöt, * työnarkomania, alkoholin väärinkäyttö ja huumeidenkäyttö ovat yleisiä hyväksikäytön uhrien keskuudessa – heidän epätoivoisia yrityksiään tunteittensa hautaamiseksi. Jotkut saattavat purkaa omaan itseensä kohdistuvaa vihaa vielä voimakkaammin. ”Olen viileskellyt itseäni veitsellä, upottanut kynteni käsivarsiini ja kärventänyt itseäni”, jatkaa Reba. ”Ajattelin, että hyväksikäyttöni oli ollut ansaittua.”

Ei kuitenkaan pidä välttämättä ajatella, että ne, joilla on tällaisia tuntemuksia tai jotka ovat tällä tavoin käyttäytyviä, ovat lapsena kaikki joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Selitys voi löytyä muunlaisista fyysisistä tai tunne-elämään vaikuttaneista seikoista. Esimerkiksi asiantuntijat sanovat, että samantapaiset oireet ovat tavallisia myös moniongelmaisissa perheissä kasvaneilla aikuisilla – perheissä joissa vanhemmat pahoinpitelivät lapsiaan, väheksyivät ja nöyryyttivät heitä, eivät välittäneet heidän fyysisistä tarpeistaan tai joissa vanhemmat olivat huumeidenkäyttäjiä tai alkoholisteja.

Hengellinen vahinko

Salakavalinta, mitä hyväksikäyttö voi lapsille aiheuttaa, on mahdollinen hengellinen vahinko. Hyväksikäyttö on ’lihan ja hengen saastuttamista’. (2. Korinttolaisille 7:1) Käyttäessään lasta kieroutumiensa purkaustienä, loukatessaan hänen fyysisiä ja moraalisia rajojaan ja pettäessään hänen luottamuksensa hyväksikäyttäjä turmelee lapsen hengen eli vallitsevan ajatustavan. Tämä voi myöhemmin olla esteenä uhrin moraaliselle ja hengelliselle kasvulle.

Pia Mellody kirjoittaa lisäksi: ”Kaikenlainen vakava hyväksikäyttö – – on myös hengellistä riistoa, sillä se turmelee lapsen luottamuksen Korkeimpaan.” (Facing Codependence) Ellen-niminen kristitty nainen kysyy: ”Miten voin pitää Jehovaa Isänä, kun minulla on maallisena isänäni raaka, raivoava mies?” Terry-niminen uhri sanoo näin: ”En koskaan osannut pitää Jehovaa Isänäni. Jumalana, Herrana, Kaikkivaltiaana ja Luojana kylläkin, mutta en Isänä.”

Tällaiset yksilöt eivät välttämättä ole hengellisesti heikkoja tai sellaisia, että heiltä puuttuisi uskoa. Heidän sinnikkäät ponnistelunsa Raamatun periaatteitten noudattamiseksi päinvastoin todistavat sen puolesta, että heissä on hengellistä voimaa! Voidaan silti kuvitella, miltä joistakuista saattaa tuntua, kun he lukevat sellaisia raamatunkohtia kuin Psalmin 103:13, jossa sanotaan: ”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.” Jotkut voivat tajuta tämän mielessään. Mutta jollei heillä ole tervettä käsitystä siitä, millainen isä on, heidän voi olla vaikea reagoida tähän jakeeseen tunnetasolla.

Joidenkuiden on myös ehkä vaikea olla Jumalan edessä ’kuin lapsukaisia’: vaikutteille alttiita, vaatimattomia ja luottavaisia. He voivat epäröidä ilmaista todellisia tunteitaan Jumalalle rukoillessaan. (Markus 10:15) He saattavat empiä Psalmissa 62:8, 9 olevien Daavidin sanojen soveltamista itseensä: ”Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme.” Syyllisyyden ja arvottomuuden tunteet saattavat jopa heikentää heidän uskoaan. Eräs hyväksikäytön uhriksi joutunut sanoi: ”Uskon lujasti Jehovan valtakuntaan. Minusta kuitenkin tuntuu, etten ole tarpeeksi hyvä pääsemään sinne.”

Kaikilla hyväksikäytön uhreilla ei tietenkään ole samanlaisia ongelmia. Jotkut ovat päässeet lähelle Jehovaa rakkaudellisena Isänä, ja he tuntevat voivansa olla täysin esteettömästi tekemisissä hänen kanssaan. Oli asianlaita miten tahansa, niin sellainen, joka lapsena on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, voi havaita suuriarvoiseksi sen pohtimisen, miten hyväksikäyttö on vaikuttanut hänen elämäänsä. Jotkut saattavat tyytyä siihen, että antavat asioitten olla. Jos jostakusta kuitenkin näyttää siltä, että hän on kärsinyt vakavaa vahinkoa, hän voi rohkaista mielensä. Hänen vammansa voivat parantua.

^ kpl 5 Tarkastelemme nyt asioita, joista Raamattu käyttää nimitystä por·neiʹa eli haureus. (1. Korinttolaisille 6:9; vrt. 3. Mooseksen kirja 18:6–22.) Siihen sisältyvät kaikki luvattoman sukupuoliyhteyden muodot. Vaikka sellaiset turmeltuneet tavat kuin lapsen pakottaminen katselemaan aikuisen sukupuolielimiä, lapsen sukupuolielinten katselu ja pornografisten kuvien esitteleminen hänelle eivät sisällykään por·neiʹaan, ne voivat myös vioittaa lapsen tunne-elämää.

^ kpl 8 Koska lapset luonnostaan ovat taipuvaisia luottamaan aikuisiin, niin se, että luotettu perheenjäsen, isoveli, perhetuttava tai joku ventovieras osoittautuu hyväksikäyttäjäksi, on myös musertavaa luottamuksen pettämistä.

^ kpl 15 Syömishäiriöistä enemmän Herätkää!-lehdessä 22. joulukuuta 1990.

 

Aiheesta lisää

Jatka elämää: Kolme tärkeää syytä

Toivo voi auttaa näkemään valoa tunnelin päässä.