Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jehovan todistajien vuosikirja 2016

Englanti: Veljet ja sisaret toivottavat vieraat lämpimästi tervetulleiksi kansainväliseen konventtiin.

 SAARNAAMIS- JA OPETUSTYÖTÄ KAUTTA MAAILMAN

Eurooppa

Eurooppa
  • MAITA 47

  • ASUKKAITA 743 421 605

  • JULISTAJIA 1 614 244

  • RAAMATUNTUTKISTELUJA 842 091

Väärinkäsitys johtaa raamattukurssiin

Lontoossa Englannissa pidetty kansainvälinen konventti oli innostava tapahtuma sekä konventtivieraille että paikallisille todistajille. Andrew ja Elizabeth menivät erääseen Lontoon hotelliin tervehtimään joitakin ulkomailta tulleita konventtivieraita. Elizabeth huomasikin hyvin pukeutuneen naisen hotellin vastaanotossa. Koska hän  luuli naista konventtivieraaksi, hän halasi tätä sydämellisesti. Nainen vaikutti hämmentyneeltä, joten Elizabeth pyysi anteeksi. ”Olen pahoillani”, hän sanoi. ”Luulin, että olit yksi tapahtumaan tulleista vieraista!”

”Siis mihin tapahtumaan?” nainen kysyi.

Elizabeth osoitti hotellin vastaanotossa olevaa kylttiä, jossa Jehovan todistajat toivotettiin tervetulleiksi konventtiin, ja yllättyi iloisesti naisen reaktiosta. ”Oi, onpa mukavaa!” hän sanoi. ”Näytänkö siltä, että sopisin joukkoon?”

Heidän keskustellessaan Elizabeth sai tietää, että naisen nimi oli Vivien, että hän oli lähtöisin Nigeriasta ja että hän ja Elizabeth asuivat vain lyhyen matkan päässä toisistaan. Vivieniä kiinnosti hänelle tarjottu raamattukurssi, ja hän halusi myös lastensa osallistuvan siihen. Andrew ja Elizabeth menivät Vivienin kotiin, ja nyt oli heidän vuoronsa saada lämmin tervetuliaishalaus. Heidän suunnittelematon kohtaamisensa Lontoon keskustassa oli selvästi tehnyt myönteisen vaikutuksen Vivieniin. Kun Andrew ja Elizabeth näyttivät hänelle Raamattu opettaa -kirjaa, hän yllättäen sanoi, että hänellä oli jo tuo kirja ja että hän luki sitä neljän lapsensa kanssa. Kun Vivien kuuli, että tämä on se kirja, jota ilmaisessa raamattukurssissa käytetään, hän huudahti innoissaan: ”Aloitetaan heti!”

Kirje romaniveljeltä

Marraskuussa 2014 Slovakiaan perustettiin ensimmäinen romanikielinen seurakunta. Äskettäin pidetyssä kierroskonventissa meni kasteelle 21 romanikielistä  julistajaa. Kaikki olivat kotoisin samasta kylästä. Romanikielisen seurakunnan muistonvietossa oli läsnä 495. Eräs vastakastettu veli kirjoitti seuraavat sanat:

Slovakia: Kaksi Valtakunnan saarnaajaa iloitsee voidessaan kertoa hyvää uutista romaninaiselle.

”Olen romani ja kotoisin Žehrasta Slovakiasta. Kotiseudullani monet valkoihoiset pitävät meitä mustalaisina ja ajattelevat meidän olevan likaisia, valehtelijoita ja varkaita. Kun halusin mennä kirkkoon, kirkonvartija sanoi minulle, etten kuulu sinne ja että minun pitäisi lähteä pois. Voit vain kuvitella, miten tällaisten kokemusten jälkeen suhtauduin valkoihoisiin. Sitten Jehovan todistajat kutsuivat minut valtakunnansaliin. Menin sinne hyvin epäluuloisena, koska ajattelin pettyväni taas. Ennen kuin edes astuin sisään valtakunnansaliin, valkoinen mies yllätyksekseni kätteli minua ja toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi. En pystynyt keskittymään puheeseen. Mielessäni vain pyöri kysymys: miten ihmeessä kaikki ovat niin ystävällisiä minulle?”

”Tuona yönä en saanut ollenkaan unta, koska mietin sitä, mitä oli tapahtunut valtakunnansalissa. Päätin mennä sinne uudestaan selvittääkseni, oliko minulle osoitettu ystävällisyys ollut vain sattumaa. Tällä kerralla ihmiset olivat entistä mukavampia ja kohtelivat minua kuin vanhaa ystävää. En lakannut käymästä kokouksissa, ja aikanaan minut kastettiin. Veljien ystävällisyys ei hävinnyt kasteeni jälkeenkään, ja he osoittavat edelleen arvostavansa minua. Joskus he jopa tarjoavat minulle parempaa ruokaa kuin he itse syövät! Haluan aina olla osa tätä järjestöä, ja Jehova on se Jumala, jota haluan palvoa ikuisesti.”

Vastaus sisaren rukoukseen

Aysel matkusti bussilla Ganjan kaupungista Bakuun Azerbaidžanissa. Tämä sisar esitti Jehovalle rukouksen,  jossa hän ilmaisi halunsa puhua jollekulle Raamatusta matkan aikana. Vaikka Ayselille oli jo annettu tietty paikka bussissa, eräs nainen vaatimalla vaati häntä istumaan viereensä. Aysel alkoi puhua naisen kanssa ja pystyi lopulta ohjaamaan keskustelun raamatullisiin aiheisiin. Nainen selitti, että hän rakasti Jeesusta ja halusi tietää tästä enemmän. He vaihtoivat puhelinnumeroitaan ja sopivat uudesta tapaamisesta. Nainen pyysi Ayselia tuomaan hänelle Raamatun, jos mahdollista.

Kun Aysel palasi Ganjaan, hän kävi tapaamassa kiinnostunutta naista tämän työpaikalla. Nainen mainitsi, että hänellä oli ”rukouskirja”, jota hän luki joka päivä. Sisaremme yllätykseksi tuo ”rukouskirja” oli tosiasiassa Tutkimme Raamattua päivittäin -kirjanen vuodelta 2013. Naiselle aloitettiin raamatuntutkistelu, ja Aysel oli iloinen, että Jehova oli antanut hänelle rohkeutta todistaa vapaamuotoisesti.

Kiitoskirje vangilta

Seuraava kirje tulee Espanjasta:

”Ensinnäkin haluaisin kiittää teitä kaikesta siitä työstä, jota teette viedäksenne Raamatun sanomaa kaikenlaisille ihmisille.

Tapasin Jehovan todistajat ensimmäistä kertaa 15 vuotta sitten Tiranassa Albaniassa. Ällistyin siitä, että eräällä todistajalla oli tarpeeksi rohkeutta lähestyä meitä, kymmenen hengen nuorisojengiä. Vaikka kukaan ei yleensä uskaltanut puhua meille, tuo veli tuli luoksemme aseistamme huolimatta ja kertoi meille pelottomasti Raamatusta. Hänen rohkeutensa teki minuun suuren vaikutuksen.

Neljä vuotta sitten täällä Espanjassa eräs todistaja kävi  luonani vankilassa ja tarjosi minulle raamatuntutkistelua. Otin sen vastaan, ja siitä lähtien olen muuttunut parempaan suuntaan. En ole enää väkivaltainen, aggressiivinen mies. Vuosikausiin en ole joutunut vaikeuksiin. Olen oppinut tuntemaan Jehovan, minkä ansiosta olen saanut elämälleni tarkoituksen. Yritän elää rauhassa toisten ihmisten kanssa, ja olen palvellut kastamattomana julistajana yli vuoden ajan.

Vaikka olenkin ollut vankilassa nyt jo 12 vuotta, viimeisten neljän vuoden aikana olen kokenut aivan uudenlaista onnellisuutta ja mielenrauhaa. Kiitän siitä Jehovaa joka päivä.

Muutama viikko sitten katselin joitakin videoita jw.org-sivustolta. Liikutuin nähdessäni videon veljestä, joka oli ollut vankilassa Yhdysvalloissa. En ole tunteellinen mies, mutta kun näin veljen elämässään tekemät muutokset, en voinut pidättää kyyneleitäni.

Toivon Jehovan siunausta työlle, jota teette kaikenlaisten ihmisten tavoittamiseksi kääntämällä hyvää  uutista niin monille kielille ja käymällä luonamme vankiloissa.

Kiitoksia erittäin paljon.”

”Olen lopultakin saavuttanut mielenrauhan”

”Tunsin aina sisäistä tyhjyyttä ja olin tuuliajolla. Yritin jatkuvasti etsiä sisäistä rauhaa, joka näytti pakenevan minua”, sanoo Ruotsissa asuva 68-vuotias Felicity. Koska hänen katoliset uskonkäsityksensä eivät tyydyttäneet häntä, hän alkoi tutkia erilaisia uskonnollisia suuntauksia ja sotkeutui pahasti noituuteen ja ennusteluun.

Kun hän ei löytänyt todellista tarkoitusta elämälleen, hän tuli niin epätoivoiseksi, että harkitsi itsemurhaa. ”Kyyneleiden valuessa pitkin poskiani huusin kovaan ääneen Jumalaa ja pyysin häntä kertomaan minulle, mitä hän halusi minun tekevän. Kaksi viikkoa myöhemmin oveani koputettiin kevyesti. Hymyilevä nuori mies kysyi minulta, olinko kiinnostunut kuuntelemaan Jumalan sanaa. Ajattelin itsekseni: voi hyvä Jumala, en minä tätä tarkoittanut – ei Jehovan todistajia!”

Vaikka hänen tekikin ensiksi mieli sulkea ovi, hän päätti kuunnella ja hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattu opettaa -kirjaa. ”Sen avulla sain Raamattuun uuden näkökulman”, hän sanoo. Felicity kastettiin aluekonventissa Ruotsissa vuonna 2014. Hän kertoo nyt: ”Tätä olen etsinyt koko elämäni ajan. Olen lopultakin saavuttanut mielenrauhan.”