Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jehovan todistajien vuosikirja 2016

Veli Russellin työtovereiden joukossa oli ahkerasti työskenteleviä saarnaajaveljiä.

Sata vuotta sitten – 1916

Sata vuotta sitten – 1916

KUN vuosi 1916 sarasti, ”suuri sota”, joka myöhemmin tunnettiin ensimmäisenä maailmansotana, oli riehunut jo yli vuoden. Sodan molemmat osapuolet olivat kokeneet raskaita menetyksiä.

Vartiotornissa 1. maaliskuuta 1916 sanottiin: ”Eräs seuraus suuresta eurooppalaisesta sodasta on se, että se kääntää muutamain mielet uskontoon ja tulevan elämän miettimiseen.” Samassa kirjoituksessa jatkettiin: ”Ottakaamme tarkkaan varteen meidän etumme ja tilaisuutemme, jottei ketään pelkurimaisuudesta löydettäisi ilman intoa Jumalan [ja] hänen sanomansa – – puolesta.”

Vuoden 1916 vuositeksti kannusti veljiä Roomalaiskirjeen 4:20:n mukaisesti pysymään ”vahvana uskossa”. Monet raamatuntutkijat toimivat näin, ja Jehova siunasi heitä runsaasti.

Saarnaajaveljet antoivat rohkaisua

Vartiotorni-seuran matkaedustajat, jotka tunnettiin saarnaajaveljinä, kulkivat kaupungista kaupunkiin rohkaisten  ja opettaen raamatuntutkijoita. Vuonna 1916 ainakin 69 saarnaajaveljeä matkusti tässä työssä lähes miljoona kilometriä.

Norfolkissa Virginiassa Yhdysvalloissa saarnaajaveli nimeltään Walter Thorn vertasi konventtipuheessaan kristityn taistelua ”suureen sotaan”: ”Aseissa on nyt arviolta 20–30 miljoonaa miestä. – – Maailmalta pimennossa on toinen komppania. He ovat Herran sotilaita. Gideonin joukon tavoin hekin taistelevat mutta eivät lihallisin asein. He taistelevat totuuden ja vanhurskauden puolesta ja käyvät uskon hyvää taistelua.”

Palvelusta sota-ajan vaikeuksissa

Ranskassa yli miljoona miestä haavoittui tai sai surmansa Sommen ensimmäisessä taistelussa, joka käytiin vuoden 1916 jälkipuoliskolla. Maan toisissa osissa ahkerat veljet tukivat luokkia eli seurakuntia, vaikka sotaolosuhteet tekivätkin sen vaikeaksi. Vartiotornissa 15. tammikuuta 1916 (engl.) julkaistiin ranskalaisen raamatuntutkijan  Joseph Lefèvren kirje. Hänen oli täytynyt paeta kotikaupungistaan Denainista, kun saksalaiset joukot tunkeutuivat sinne vuonna 1914. Hän matkusti etelään Pariisiin ja liittyi ainoaan raamatuntutkijoiden luokkaan, joka tuossa kaupungissa toimi. Huolimatta huonosta terveydestään hän johti pian kaikkia kokouksia.

Théophile Lequime, joka oli myös paennut Denainista, tuli myöhemmin Josephin avuksi. Ensin veli Lequime oli mennyt Aucheliin, missä hän alkoi kääntää Vartiotornin kirjoituksia ja postittaa niitä veljille Ranskan muihin miehittämättömiin osiin. Veli Lequimen toiminta herätti kuitenkin epäilyksiä sotilasviranomaisissa, ja he pakottivat hänet lähtemään Auchelista. Veli Lefèvren mielestä veli Lequimen tulo Pariisiin oli vastaus hänen rukouksiinsa.

Näiden kahden veljen Pariisissa tekemä työ palkittiin. Veli Lefèvre raportoi: ”Meillä on 45 ihmistä käsittävä luokka. – – Monet ovat oppineet, miten ihanaa ja etuoikeutettua vihkiytyminen on, ja he edistyvät hengellisesti suurin harppauksin. Lähes kaikki jäsenet osallistuvat viikoittaiseen todistuskokoukseen.”

He pysyivät puolueettomina

Sodan pitkittyessä useat veljistämme joutuivat kohtaamaan puolueettomuuskysymyksen. Isossa-Britanniassa astui voimaan asevelvollisuuslaki, joka aikanaan käynnisti kaikkien 18–40-vuotiaiden miesten kutsunnat. Monet raamatuntutkijat pysyivät kuitenkin puolueettomina.

Esimerkiksi Vartiotornissa 15. huhtikuuta 1916 (engl.) julkaistiin Skotlannista olevan W. O. Wardenin kirje, jossa hän sanoi: ”Yksi pojistani on nyt täyttänyt 19 vuotta. Tähän asti hän on antanut hyvän todistuksen Herramme puolesta kieltäytymällä värväytymästä armeijaan. Jos tämä kanta johtaa siihen, että hänet teloitetaan, luotan, että Taivaallinen Armo auttaa häntä pysymään lujana totuuden ja vanhurskauden periaatteiden puolesta.”

 James Frederick Scott, joka oli nuori kolporteeraaja Edinburghista Skotlannista, joutui syytteeseen siitä, ettei hän ollut ilmoittautunut kutsuntoihin. Kuultuaan kaikki todisteet oikeus tuli kuitenkin siihen lopputulokseen, että veli Scottiin voitiin soveltaa lain suomaa poikkeusta, joten hänet julistettiin syyttömäksi.

Monille ei silti myönnetty vapautusta sotapalveluksesta. Syyskuuhun mennessä 264 veljeä oli hakenut vapautusta. Heistä 23 määrättiin palvelemaan rintamalla taisteluun osallistumattomissa joukoissa. Loppuosaa, joista jotkut olivat ”kärsineet erilaisia rangaistuksia”, vaadittiin tekemään ”kansallisesti tärkeää työtä, kuten rakentamaan teitä, työskentelemään louhoksilla jne.”, kirjoitti Vartiotorni 15. lokakuuta 1916 (engl.). Vain viisi veljeä vapautettiin kokonaan sotapalveluksesta.

Charles Taze Russell kuolee

Charles Taze Russell, joka oli tuohon aikaan raamatuntutkijoiden työn johdossa, lähti luentomatkalle Yhdysvaltojen länsiosaan 16. lokakuuta 1916. Hän ei koskaan palannut kotiin. Tiistaina alkuiltapäivästä 31. lokakuuta veli Russell kuoli 64-vuotiaana ollessaan junamatkalla Pampassa Texasissa.

Monet veljistä eivät voineet edes kuvitella, että joku toinen ottaisi veli Russellin paikan. Hänen viimeinen tahtonsa julkaistiin Vartiotornissa 1. maaliskuuta 1917. Siinä ilmaistiin hänen toiveensa tämän työn suhteen, jota hän oli niin kauan johtanut. Yksi kysymys jäi silti vaille vastausta: kuka seuraisi häntä työn johdossa?

Tähän kysymykseen saataisiin vastaus Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran vuosikokouksessa, joka oli suunniteltu pidettäväksi alkuvuonna 1917. Kaikki läsnäolijat äänestivät, ja päätös oli yksimielinen. Seuraavat kuukaudet paljastivat kuitenkin, että tämä yksimielisyys loppuisi lyhyeen ja että veljet kohtaisivat ankaria koettelemuksia.