Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jehovan todistajien vuosikirja 2016

Kanada: Inuiittikylä Kangirsukissa Pohjois-Quebecissä

 VIIME VUODEN KOHOKOHTIA

Uutisia eri puolilta maailmaa

Uutisia eri puolilta maailmaa

Kaikki kanadalaiset pyritään tavoittamaan

Video Miksi Raamattuun kannattaa tutustua? on nyt käännetty kahdeksalle alkuperäiskielelle, jotta todistajat pystyisivät vastaamaan sen alueen tarpeisiin, josta Kanadan haaratoimisto huolehtii. Lokakuussa 2014 järjestettiin kymmenen päivän mittainen saarnaamiskampanja arktiselle Nunavikin alueelle, ja sen aikana video näytettiin inuktitutin kielellä lähes jokaisessa perheessä 14 yhdyskunnassa, joissa on yhteensä noin 12 000 asukasta.

Konventti teki vaikutuksen johtajaan

Syyskuussa 2014 pidettiin kansainvälinen konventti Sangam World Cup -stadionilla Soulissa Etelä-Koreassa.  Ohjelmaa oli kuulemassa yli 56 000 läsnäolijaa. Stadionin johtaja ilmaisi arvostavansa sitä, miten esimerkillisesti todistajat käyttäytyivät ja miten hyvin yhteistyö sujui konventin aikana. Hän sanoi: ”Kaikki noudattivat hyviä käytöstapoja. Oli hämmästyttävää nähdä, että he puhdistivat stadionin paremmin kuin ammattisiivoojamme. Toivoisin, että meidän henkilökunnallamme olisi sama asenne työtään kohtaan. Voidaksemme harjoittaa uskontoa oikein meidän on tultava enemmän Jehovan todistajien kaltaisiksi.”

Etelä-Korea: Kansainvälinen konventti Soulissa vuonna 2014

Jehova antoi tarvittavaa valmennusta

Toukokuussa 2012 Ruotsin hallitus hylkäsi Jehovan todistajien pyynnön saada samoja taloudellisia etuja  kuin oli myönnetty muille uskonnollisille järjestöille. Hallintoelimen hyväksynnällä ratkaisusta valitettiin maan korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Tuomioistuin päätti järjestää suullisen käsittelyn ennen kuin se tekisi ratkaisun. Monia eri maista tulleita veljiä kokoontui pohtimaan, miten vastata kysymyksiin, joita käsittelyn aikana saatettaisiin esittää. Tämä harjoitus pidettiin eräässä valtakunnansalissa Tukholmassa.

Harjoitustilaisuuden aikana salin ovikello soi. Veli avasi oven, ja sen takana oli 13- ja 14-vuotiaat tytöt, jotka esittelivät itsensä. He sanoivat haluavansa kysyä joitakin asioita Jehovan todistajista. Veli muistelee: ”Minun teki mieli pyytää heitä tulemaan takaisin jonakin toisena päivänä, koska meillä oli kiire eikä aikamme riittänyt tällaiseen odottamattomaan keskusteluun.”

Veli päätti kuitenkin puhua tyttöjen kanssa. Heillä oli monia kysymyksiä, joista osa käsitteli yksityiskohtaisesti yhteiskunnallisia aiheita ja vaaleissa äänestämistä. Myöhemmin veli palasi muiden veljien luo ja kertoi heille, mitä kysymyksiä tytöt olivat esittäneet ja miten hän oli niihin vastannut.

Seuraavana päivänä käsittelyn aikana veljet olivat ihmeissään, kun tuomioistuin esitti useita samoja kysymyksiä kuin tytöt olivat tehneet. Eräs järjestöämme edustaneista veljistä sanoo: ”Tunsin oloni hyvin rauhalliseksi, vaikka olisin voinut olla melko hermostunut, koska seisoin maan nimekkäimpien lakimiesten edessä. Mutta minusta tuntui, että Jehova oli jo näyttänyt olevansa kanssamme, kun hän antoi meille tarvitsemamme valmennuksen edellisenä päivänä.”

Tuomioistuin teki meille suotuisan ratkaisun, ja asia siirrettiin hallituksen uudelleen käsiteltäväksi.

 Kenin riisisäkki

Kuusivuotias Ken asuu Haitissa. Hän oli iloinen saadessaan tietää, että hänen seurakunnalleen rakennettaisiin pian uusi valtakunnansali. Ken päätti tehdä salaisen lahjalaatikon ja pitää sitä piilossa huoneessaan. Sen sijaan että hän olisi kuluttanut taskurahat, jotka sai vanhemmiltaan käytettäväksi koulussa, hän pani ne laatikkoonsa. Näin hän teki uskollisesti siihen saakka, kun valtakunnansalin rakennusryhmä tuli aloittamaan työt. Silloin hän antoi heille salaisen lahjalaatikkonsa, jossa oli tarpeeksi rahaa suuren riisisäkin ostamiseen. Kenin riisiä tarjoiltiin monena päivänä työmaan päiväaterialla.

Hyväksyntä kenraalilta

Suurimman osan viime vuotta tarvittiin erikoislupa niille Sierra Leonen alueille pääsemiseksi, jotka olivat karanteenissa ebolaepidemian vuoksi. Esimerkiksi noille alueille menevien kierrosvalvojien täytyi hankkia kulkulupakortit ja ajoneuvoihin lupatarrat, ja ne vaadittiin myös kirjallisuutta ja postia kuljettavilta veljiltä. Hätäapukomitean jäsenten oli määrä tuoda alueelle infrapunakuumemittareita, kloriittia ja ruokaa. Hämmästyttävää kyllä, tarvittavat asiakirjat järjestyivät aina.

Yksi kokemus oli erityisen uskoa vahvistava. Veljet anoivat kirjallisesti 34:ää kulkulupakorttia ja 11:tä ajoneuvon lupatarraa, mutta saadakseen anomuksen hyväksyttyä heidän täytyi mennä tapaamaan kenraalia. Kaksi haaratoimiston veljeä tapasi kenraalin samana päivänä, jona he toivoivat saavansa luvat. Anomusta ei kuitenkaan löytynyt mistään. Veljiä pyydettiin etsimään sitä itse näkyvillä olevista pinoista, mutta he eivät  löytäneet sitä. Silloin kenraali sanoi sihteerilleen, että hän oli sulkemassa toimistoaan ja että anomuksia käsiteltäisiin seuraavan kerran vasta kahden viikon päästä. Veljet esittivät asian johdosta palavia, äänettömiä rukouksia Jehovalle. Sitten kenraali katsoi veljiin ja kysyi: ”Miten monta kulkulupakorttia ja lupatarraa tarvitsette?” Kun he kertoivat tarvittavan määrän, hän nousi tuoliltaan ja jyrähti: ”Se on liikaa!”

Veljet selittivät, millaista työtä teemme ja miten toimittamamme avustustarvikkeet auttavat selviytymään ebolakriisistä. Kenraali oli hetken hiljaa, katsoi sihteeriinsä ja sanoi: ”Anna heille kaikki, mitä he tarvitsevat.”

Guinea ja Sierra Leone: Valtakunnansaleille järjestettiin käsienpesupaikkoja.