Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jehovan todistajien vuosikirja 2015

 DOMINIKAANINEN TASAVALTA

Vankeustuomiot ja kielto

Vankeustuomiot ja kielto

Vankilaan puolueettomuuden vuoksi

Enrique Glass ja tyrmä, jossa hän virui kaksi viikkoa.

Kesäkuun 19. päivänä 1949 ryhmä maanpaossa olevia dominikaanilaisia lensi Dominikaaniseen tasavaltaan syöstäkseen diktaattori Rafael Trujillon vallasta. Yritys murskattiin ripeästi, mutta sen jälkeen Trujillon hallinto vangitsi ne, jotka kieltäytyivät asepalveluksesta  ja joita se piti vihollisinaan. León, Enrique ja Rafael Glass sekä eräät Leónin työtoverit joutuivat ensimmäisten todistajien joukossa vankilaan kieltäydyttyään asepalveluksesta.

León kertoi, mitä tapahtui hänelle ja hänen työtovereilleen: ”Salainen poliisi pidätti meidät ja kuulusteli meitä. Uhkailujen jälkeen meidät vapautettiin, mutta jo muutaman päivän kuluttua meidät kutsuttiin asepalvelukseen normaalin käytännön vastaisella tavalla. Kun emme suostuneet vaatimuksiin, meidät pantiin vankilaan. Siellä tapasimme neljä muuta todistajaa, joista kaksi oli lihallisia veljiäni. Vapautumisemme  jälkeen meidät tuomittiin uudelleen. Tämä tapahtui kolme kertaa, ja tuomioiden väliin jäi vain päivä tai joitakin päiviä. Olimme vankilassa lähes seitsemän vuotta, ja viimeinen jakso kesti viisi vuotta.”

”Vaikka meitä piestiin kepeillä, ruoskilla ja kiväärinperillä, me pidimme pintamme, koska Jehova antoi voimaa kestää.”

Vankilaelämä koetteli veljiä alinomaa. Vangit ja vartijat pilkkasivat heitä yötä päivää. Veljien ensimmäisen vankeuspaikan Ozaman linnakkeen komentaja sanoi: ”Jehovan todistajat, ilmoittakaa minulle, kun teistä tulee Paholaisen todistajia, niin päästän teidät pois.” Vastustajat eivät kuitenkaan onnistuneet murtamaan noiden uskollisten veljien nuhteettomuutta. León selitti, mistä se johtui: ”Saimme Jehovalta aina voimaa kestää ja näimme pienissäkin asioissa, miten hän toimi hyväksemme. Vaikka meitä piestiin kepeillä, ruoskilla ja kiväärinperillä, me pidimme pintamme, koska Jehova antoi voimaa kestää.”

Jehovan todistajien työ kielletään

Joka puolella maata tosi palvonnan viholliset vainosivat todistajia entistä ankarammin. Siitä huolimatta toukokuussa 1950 lähetystyöntekijöiden rinnalla saarnasi 238 dominikaanilaisjulistajaa, joista 21 toimi kokoaikaisina tienraivaajina.

Sanomalehdessä kerrottiin vankeustuomioista, joita veljillemme langetettiin puolueettomuuden vuoksi.

Näihin aikoihin eräs salaisen poliisin agentti kirjoitti presidentin sihteerille: ”Jehovan todistajien uskonnollisen lahkon jäsenet ovat jatkaneet toimintaansa innokkaasti kaikkialla tässä kaupungissa [Ciudad Trujillossa].  – – Totean jälleen kerran, että Jehovan todistajiin on kiinnitettävä erityishuomiota, sillä heidän saarnaamistyönsä ja muu toimintansa vääristävät tiettyjen väestönosien, varsinkin tavallisen kansan, ajattelutapaa.”

Poliisitoimesta vastaava sisäministeri J. Antonio Hungría pyysi veli Brandtilta kirjallisen selvityksen todistajien kannasta asepalvelukseen, lipun tervehtimiseen ja veronmaksuun. Vastaukseksi veli kirjoitti kirjeen, jossa hän käytti kirjan ”Olkoon Jumala totinen” aineistoa. Tästä huolimatta ministeri Hungría kielsi 21. kesäkuuta 1950 Jehovan todistajien toiminnan Dominikaanisessa tasavallassa. Veli Brandt kutsuttiin Hungrían luo kuulemaan asia henkilökohtaisesti. Veli kysyi, pitikö lähetystyöntekijöiden poistua maasta. Ministeri vakuutti hänelle, että he voisivat jäädä maahan,  kunhan noudattaisivat lakia eivätkä puhuisi uskonkäsityksistään toisille. *

^ kpl 1 Kieltoa edeltävinä viikkoina katoliset papit kirjoittivat sanomalehtiin pitkiä artikkeleita, joissa he arvostelivat ankarasti Jehovan todistajia ja yhdistivät heidät kommunisteihin.